Juhla amerikalla tai ilman

Yliopistojen veljeskuntatoiminta on Yhdysvalloissa vielä voimissaan. Torstaina joku tiesi kertoa, että veljeskunnat (tai "kreikkalaiset", kuten heitä täällä kutsutaan) järjestäisivät juhlia koko illan. Päätimme suorittaa kenttätutkimusepisodin.

Ovella viisaammat kertoivat että juhlat olivatkin ainoastaan veljeskuntien jäsenille. Onneksi meillä oli katalaanivaltti hihassamme. Guillem onnistui puhumaan meidät sisälle erääseen bilepaikkaan. Henkkarilla ikänsä todistaneet saivat keltaisen rannekkeen mallia Särkänniemi, kortittomat jäivät ilman. Sisällä juomia kuitenkin tarjoiltiin amerikkalaiseen malliin kaikille tasavertaisesti, ikään tai rannekeisiin katsomatta.

Jokainen 80-luvun college-elokuvia katsonut tietää, miltä sisällä juhlissa näytti. Kokonainen asuintalo juhlijain käytössä: ilmaista kaljantapaista, grillausta, kaljapelejä, tanssia, notkumista ja kovaäänistä musiikkia. College-elokuvat eivät siis ehkä olekaan pelkkiä parodioita, vaan kokopäteviä dokumentteja amerikkalaisesta yliopistoelämästä.

Seuraavana päivänä päätimme kaverien kesken viettää iltaa hieman toisella tavalla ja kokoonnuimme naapuriasuntolaan iltapalalle. Naapuriasuntolaan siksi, että siellä asuvilla lellikeillä on huonekohtaiset keittiöt ja olohuoneet, meillä ei. Juho kade.

Itsejärjestämissämme illanistujaisissa oli tarjolla ihmisiä, ruokaa, juomaa, musiikkia ja kirosanakoulutusta mm. Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Valkovenäjältä, Italiasta, Espanjasta (tai pikemminkin Kataloniasta), Ranskasta, Taiwanista ja Turkista.

Korttipelit, musiikki ja erilaisten laitosten maistelu siivittivät mukavaa iltaa kohti yötä. Aivan aamutunneille asti emme kuitenkaan jaksaneet poukkoilla, koska klo 6:20 oli määrä paeta paikalta kohti pääkaupunkia.