tiistaina, marraskuuta 01, 2005

Vaihtovuoden jälkeen

Vuosi Yhdysvalloissa tuntui kuin kolmelta vuodelta Suomessa. Joka päivä tapahtui jotain uutta ja ihmeellistä. New York oli jo luku sinänsä. Joka päivä saattoi mennä tekemään lähes mitä vaan. Paitsi luontoon liittyviä asioita. Luontoa kun ei alueelta juuri löydy.

New York Cityn kaltainen kaupunki avaa uskomattomat mahdollisuudet kulttuurifriikeille. Suomeen palattuani olenkin kärsinyt lievistä vieroitusoireista kun aivan koko ajan ei tapahdukaan kaikkea uutta ja jännää (no höh). Täällä ei myöskään niin helposti tapaa uusia kiinnostavia ihmisiä kuin meren tuolla puolen.

Minusta on tullut hieman iloluontoisempi sosiaalifriikki, joka ei viihdy hetkeäkään yksin. Ennen olin ihan mielelläni yksin ja maalailin muina miehinä eristyksissä indua ja synkistelymusiikkia kuunnellen. Nykyään moinen ei enää onnistu. No, ehkä tämä pirteysvaihe menee ohi ja turrun taas perussuomalaiseksi jähmöksi... ###tana.

Paluu Suomeen oli hieman katkera, koska vuosi oli niin hieno. Palaaminen oli oikeasti outoa koska en vaihtovuoden aikana käynyt kertaakaan Suomessa visiitillä. Kun tulin takaisin, kaikkialla oli hiljaista ja erittäin puhdasta. Kertakaikkisen puhdasta. Rauhallista. Ja luontoa oli kaikkialla.

Ihmiset olivat hiljaisia: esimerkiksi aivastaessa on ihan turha odottaa "Terveydeksi!" toivotuksia. Myös esimerkiksi ravintolassa tilausten töksäyttely hirvitti small-talkiin tottunutta. Ja se hiljaisuus. Jos höpöttää ihmisille niin toiset olettavat että sinulla on päässä vikaa tai että olet rakastunut tai jotain. Ihmeesti sitä vuodessa ehtii omaksua uusia tapoja niin että vanhat tavat oudoksuttavat.

Kaupan kassalla toilailin muutaman kerran. Unohdin punnita hedelmät, en muistanut ostaa kassia ja niin edelleen. Vain siksi että shop-ritessa toimittiin toisin. Tällaisia pieniä mutta kiusallisia käytännön tilanteita tuli vastaan yllättävänkin paljon. Kulttuurierojen suuruuden huomasi vasta palatessa Suomeen.

Nyt tähän kaikkeen on jo tottunut ja vaihtovuosi tuntuu jo kaukaiselta hyvältä unelta. Elämäni paras vuosi tähän mennessä. Ei niinkään paikan, vaan kokemuksen vuoksi. Kun pääsi hieman irti omista pienen pienistä ympyröistä, moni ennen stressiä aiheuttanut asia kutistui merkityksettömäksi. Myös asioiden tärkeysjärjestystä tuli kieltämäti mietittyä hieman uudelleen. Jännä vuosi.

Suomeen paluun jälkeen olen:

  • Polkenut Turun Saaristossa kaverieni kanssa
  • Viettänyt kunnon kesää mökkibileineen ja festareineen
  • Rikkonut sydämeni pariin kertaan
  • Vieraillut Tanskassa ja Ruotsissa
  • Ihmetellyt suomalaisten pop-kappaleiden uskomatonta masentavuutta
  • Tehnyt töitä arkkitehtitoimistossa
  • Opiskellut paniikissa viimeisiä kursseja Tampereen A-osastolla ja suorittanut pois rästitöitäni
  • Toiminut kielenkääntäjänä
  • Pitänyt yhteyttä vaihtovuonna saamiini ystäviin
  • Saanut uusia suomalaisia ystäviä
  • Soittanut kitaraa ja suuta
  • Silmäillyt sarjakuvia
  • Aloittanut potkunyrkkeilyharrastuksen (!?)
  • Pyöräillyt metsässä (kunnes pyöräni pihistettiin)
  • Tehnyt uusia viisuja
  • Harrastanut kollektiivimaalausta
  • Stressannut turhista asioista
  • Pitänyt lystiä

Minulla on vielä pari rullaa mustavalkoisia New York -kuvia kehittämättä. Lyön ne tänne jahka joskus ehdin nuo filmit kehittämään. Siihen asti kuitenkin tämän blogin pito loppuu.

Kiitän kaikkia lokiani lukeneita, tukeneita ja kommentoineita henkilöitä. Kiitos! Blogi oli tarinankerrontakanavana varsin oiva: ei tarvinut kertoa kaikille samoja asioita ja lähettää kuvia moneen kertaan eri ihmisille. Lisäksi huomasin pitäväni kirjoittamisesta. En ole sitten lukion juurikaan kirjoitellut, nyt taidan jatkaa kun kerran vauhtiin pääsin.

Jatkanen kirjoittelua vähintäänkin epäsäännölliseen malliin uudessa Hemminki-blogissani, joka painottuu elämän iloisten asioiden käsittelyyn. Suomessa ei ole liikaa iloisia ihmisiä. Aina ei tarvitse olla iloinen, mutta edes joskus voisi kyllä olla. Iloitkaa ihmiset!

Kiitos,

-Juho

maanantaina, lokakuuta 31, 2005

New York - Paluu Suomeen

Ft. Lauderdalen myrskysäästä lensin takaisin tuskaisen kuumaan NYCiin. JetBluen (mainos taas) kone oli TILAVA! Tunsin itseni ykkösluokan pampuksi ja heiluttelin jalkojani rennosti kuin faarao alamaistensa edessä. Parin tunteroisen lennon jälkeen kone jo ottikin tuntumaa JFK:n pintaan ja saatoin taas nauttia iloisesta auringonpaisteesta savusumun keskellä. Poissa olivat Floridan ikävät ilmat. Luonnon tilalla ronskia teollisuutta ja vaaleanpunaisten flamingojen paikalla tuttuja keltaisia taksinkuvatuksia äksyine kuskeineen.

Zoojorkkiin oli mukava palata. JFK:ltä metrolla Chelseaan ja taas pieneen ja kuumaan Chelsea Internationaliin öiksi. Taisin olla vieläpä samassa huoneessa kuin tammikuussa. Huone oli jälleen ahdas ja nyt kesällä ilmastoinnin puute häiritsi kokolailla paljon. Huoneessa oli n. 90-100F lämmintä. Hiki ei hellittänyt yölläkään, lämpötila laski ulkona korkeintaan muutaman asteen ja vanhojen talojen paksut varaavat kiviseinät pitivät huolen siitä että lämpö pysyi sisätiloissa mukavan muuttumattomana. Kuin olisi nukkunut saunassa.

Kiertelin viimeiset päivät New Yorkia fiilistellen. Meatpacking, Chelsea, Village, Morningside Heights, Williamsburg, Long Island City, Hell's Kitchen...lähtö oli enemmän kuin haikeaa.

Käytin viime hetket hyödykseni myös bändirintamalla ja tsekkailin muutamia varsin mukavia bändejä: Architecture in Helsinki Northsixissa ja The Charms Alphabet Townissa. Hyviä orkestereita, lisäsivät lähdön tuskaa.

Jalkatilaa, Uskomatonta!, Chelsea International, Hurjan Iso Huone, Leffassa, FIlmillä

Ricos, Kulkue, Meatpacking fiilistelyä, Hog's, Architecture in Helsinki @ Northsix, Viimeinen Path-reissu (sniff)

Aiempi kirjoitukseni viimeisistä NY-päivistä.

Luvassa kenties vielä juttu tai pari Suomeen paluun tunnelmista (Juu, myönnän, ei ollut hirmu hauskaa palata). Lisäksi yritän saada muutaman Nykissä kuvaamani mustavalkorullan kehitettyä ja pukattua kuvia tänne nähtäville. Tämä kaikki siis joskus tulevaisuudessa.

Näiden parin kirjoituksen jälkeen tämän blogin pito loppuu ja jatkan satunnaista kirjoittelua varsin iloluontoisessa Hemminki-blogissani.

Soi: The Sun - Lost at Home

Fort Lauderdale

Ft Lauderdalessa sää oli todella surkea. Neljä päivää sadetta. Paikasta ei muutenkaan jäänyt kovin hyvä maku suuhun. Rantalomailu ja kiertelyt pohattojen kanaalialueilla eivät jaksaneet kovin monta päivää kiinnostaa.


Ranta, Myrsky repi, Pohatta-alueen kanaali, Nurminen?, Merihirviö, Huippusää

Edellinen kirjoitukseni Ft Lauderdalesta.

Soi: DFA 1979 - Sexy Results

sunnuntaina, lokakuuta 23, 2005

Key West

Key Westissä oli hienoa, mutta uimaan emme päässeet!? Emme halunneet mennä suoraan maksullisille rannoille, joten piti valita ilmaisista. Kumman sinä valitsisit, Särkyneen Lasin Rannan vai Koirarannan?

Valitsimme mieluummin lasinsirut kuin koirankarvat, mutta turha toivo: ranta oli paikoin täynnä haisevaa liejua (el pasqua) ja toisissa paikoissa piti kahlata polttavien medusoiden (Manowar, jee jee) keskellä 200m ennenkuin oli riittävän syvää muuhunkin kuin käsipohjaan. Onneksi rankkasade kasteli meidät ennenkuin lähdimme takaisin Miamiin. Vähän niinku ois uinu hei.


Highway, Romu, Risteilijä, 2, Skene, Hautuumaa

Hippipaku, Kanat pihoilla, Kissa koisaamassa, Romu2, Ovi, Ranta

Koiraranta, Manowar, Matalikko, Liete, Puu, Idylliranta

Skuutteri, Mainos, Kiista eteläisimmän talon tittelistä, Eteläisin piste, Talo, 2

U.S.A!, Tyhjyys

Aiempi kirjoitukseni KWstä

BTW: Hélènen kuvat Miamista & KWestistä

Seuraavaksi Ft.Lauderdale & Pako NYC:stä

Soi: New Order - Turn My Way

torstaina, lokakuuta 20, 2005

South Beach, Miami

Miami oli melko paikka.

Lords of Dogtown -leffasta rymistellessäni törmäsin sattumalta ranskalaiseen Hélèneen ja ystäväänsä Aurelieen. Hélènenhän olin tavannut Kaliforniassa jouluna. Uskomaton yhteensattuma (lisää aiemmassa Miami-jutussa)!

Miamin SoBe ja etenkin Ocean Drive olivat tavallaan kliseistä kermakakkukimallusta mutta toisaalta komeine julkisivuineen ja hienoine valoineen aidosti kiinnostavaa ympäristöä. Hienojen auringonlaskujen aikaan seutu näytti todella hienolta. Ehkä jopa hienommalta kuin mitä alueen Art Deco arkkitehdit olivat aikanaan suunnitelleet. Komiaa!

Päivät hilluin rannalla sikäli kun aurinko paistoi ja myrskyt päästivät. Välillä rannalla varoitettiin vihamielisestä merellisestä elämästä. Illat kiertelin kaupungilla ja hengailin H:n A:n ja erään toisen kaverinsa kera. Leppoisaa menoa jota ei kuitenkaan olisi ehkä kovin pitkään jaksanut. Siispä päätimme lähteä Key Westiä valloittamaan. Siitä seuraavassa.



Hostelli, Auringonlasku1, 2, 3, 4, Monumenttipose


Ocean drive, Isopaatti, Tyhjä ranta myrskyn eellä, Hostellikatu, Sama

Edellinen kirjoitukseni SoBesta

Seuraavaksi siis nyt taas myrskyn kourissa oleva Key West.

Soi: M83 - Noise