Vegasissa
Hostelli oli parasta Vegasissa: uima allas vesisumuttimineen tuli tarpeeseen lämpötilan liikkuessa päivisin 45 asteen paikkeilla ja öisinkin yli 30 asteessa. Altaalla oli mukavia kekkereitä ja ruotsalaismafian tarjoilemaa herkkuruokaa. Poltin nahkani useasti tappoauringossa.
Hostelli, Muoviluxor, Suuri Pyramidi, Aula, Sfinksi, 70-viihdettä
Luxorin kasinohotelli oli 1:1 kopio Gizan suuresta pyramidista. Kasino pröystäili maailman suurimmalla aulatilalla ja kohtuullisen hinnakkailla huoneilla. Sfinksin alta pääsi monorail-asemalle...
Joka paikassa tarjoiltiin viihdykettä vuorokauden ympäri: bändejä, taikureita, sirkustemppuja - mitä vain jotta kansa pelaisi juuri kyseisessä kasinossa. Yhdessä paikassa Celine Dion kirkui kauhulaulujaan, toisessa Sigfried ja Roy kurittivat valkoisia kissapetojaan.
Bellagio, Excaliburin katot, Exc sisältä, NY NY, Vapaus, ESB
Bellagion musiikin tahdissa tanssiva suihkulähde oli monen mielestä paikan ykkösnähtävyys. Itseänikin Proud To Be American -kipaleen tahtiin poukkoilevat huvittivat isosti.
Kasinot olivat kovin Disneyland-henkisiä: Excalibur ja New York New York muiden ohessa tarjosivat muovimatkoja pelaajille. Possujulkisivut kunniaan!
Ison veden takana Eurooppa, Torni, 8+8, MGM, Circus Circus, Viihdettä ja lippu
Ison veden takana näin rakkaan pariisin. Pyyhälsin pelaamaan... Matka kasinoiden välillä ei ollut kuitenkaan aina ihan helppo, pääkatu The Strip kun oli välillä kaupunkitilaa syleilevä 8+8 kaistainen aavikko, jonka yli pääsi mailin välein siltaa pitkin.
Ziggy, Monte Carlo, Lepoa Siipien alla, Hupia, Arkitektyr, Fontana di Trevi
Stardust, Circus Circus ja muut klassikot olivat yhä pitäneet pintansa nousukkaiden seassa...
Hektisen elämän uuvuttama turisti saattoi levätä hetken valoisassa puutarhassa Amerikan kotkan siipien suojeluksessa. From Sea to Shining Sea...
Moderniakin arkkitehtuuria löytyi sieltä täältä, mutta useimmiten nämä alueet olivat aivan autioita. Johtopäätös: kansa haluaa possua, juuri niinkuin Learning From Las Vegas -kirjanen opettaa!
Caesarin palatsi, Aitoja raunioita, Sisäulko, Tori, Kulkupelimme, Skumppaa kansalle!
Juliuksen palatsissa siemailimme elvyttävää nektaria divaaneilta ja annoimme hedelmäpelin hyrrätä jumalaista sulosointuaan. Aikojen päästä huomasimme kukkaroidemme kevenneen ja saaneemme ikävän päänsäryn liiasta nektarin siemailusta.
Välillä poikkesimme arabialaiseen kylään ikkunaostelemaan persialaisia mattoja ja kerrassaan loisteliasta tusinataidetta. Basaarikaupungin taivas oli kuin maalauksissa ikään... ettei jopa olisi ollut maalaus... Paikan erikoisuus oli puolen tunnin välein tapahtuva ukkosmyrsky sateineen ja salamoineen. Uuteen uljaaseen maailmaan!
Kuninkaiden kavereina käytimme luonnollisesti kunnon pirssiä, venytetty Hummerihan sen olla pitää. Taksimatkan aikana tarjoiltiin sihijuomaa ja kaikilla oli enemmän tai vähemmän hyvää aikaa. Kiertelimme VIP-kortit kainalossa kylän kuumimmat yökerhot ja saimme huomata että baari on baari myös Vegasissa.
Venetsiassa, Palatsi, Lasikatse, Laitteet, 200m maan yllä, Raketti
Venetsiassa Doge viihdytti meitä Blackjackilla, kiitimme häntä menettämällä rahamme. Rahapulassa oli käveltävä takaisin hostellille.
Eräänä iltana otimme miehestä mittaa ja kiipesimme Stratosphere-tornin huipulle. Tornin tasanteelta aavikko avautui allamme. Huomasin ikkunasta heiluvan mekaanisen käden, ja tottahan se oli: tornin huipulla oli kelpo huvipuisto n. 200 m korkeudessa. Kirmailimme Space Shotissa, vuoristoradassa ja erilaisissa reunan yli viskelevissä laitteissa aikamme ennenkuin pakenimme yön viileyttä (n. 35 astetta) kasinon peliluoliin.
Päivä, Yö, Epäterävä tunnelma, Fremontin Katto, Lehmipoika, Onni utu
Hostellimme Fremont Street oli katettu mualiman suurimmalla diginäytöllä jonka videoissa isänmaalliset hävittäjät suojasivat pelaajien selustan... Se on hyvä kun pelihelvetissäkin muistutetaan aina säännöllisesti maan mahdista ja terrorismin torjujien kunniasta.
Sanoin käsipäivää kuuluisalle lehmipojalle ennen poistumistani kohti lentokenttää. Matkalla tunsin olevani onnellinen ja otin utuisen kuvan nousevasta auringosta... Perin outoa!
Seuraavaksi New Orleans / Louisiana
soi: The Pogues - Danny Boy
|  |  |  |  |  |
Luxorin kasinohotelli oli 1:1 kopio Gizan suuresta pyramidista. Kasino pröystäili maailman suurimmalla aulatilalla ja kohtuullisen hinnakkailla huoneilla. Sfinksin alta pääsi monorail-asemalle...
Joka paikassa tarjoiltiin viihdykettä vuorokauden ympäri: bändejä, taikureita, sirkustemppuja - mitä vain jotta kansa pelaisi juuri kyseisessä kasinossa. Yhdessä paikassa Celine Dion kirkui kauhulaulujaan, toisessa Sigfried ja Roy kurittivat valkoisia kissapetojaan.
|  |  |  |  |  |
Bellagion musiikin tahdissa tanssiva suihkulähde oli monen mielestä paikan ykkösnähtävyys. Itseänikin Proud To Be American -kipaleen tahtiin poukkoilevat huvittivat isosti.
Kasinot olivat kovin Disneyland-henkisiä: Excalibur ja New York New York muiden ohessa tarjosivat muovimatkoja pelaajille. Possujulkisivut kunniaan!
|  |  |  |  |  |
Ison veden takana näin rakkaan pariisin. Pyyhälsin pelaamaan... Matka kasinoiden välillä ei ollut kuitenkaan aina ihan helppo, pääkatu The Strip kun oli välillä kaupunkitilaa syleilevä 8+8 kaistainen aavikko, jonka yli pääsi mailin välein siltaa pitkin.
|  |  |  |  |  |
Stardust, Circus Circus ja muut klassikot olivat yhä pitäneet pintansa nousukkaiden seassa...
Hektisen elämän uuvuttama turisti saattoi levätä hetken valoisassa puutarhassa Amerikan kotkan siipien suojeluksessa. From Sea to Shining Sea...
Moderniakin arkkitehtuuria löytyi sieltä täältä, mutta useimmiten nämä alueet olivat aivan autioita. Johtopäätös: kansa haluaa possua, juuri niinkuin Learning From Las Vegas -kirjanen opettaa!
|  |  |  |  |  |
Juliuksen palatsissa siemailimme elvyttävää nektaria divaaneilta ja annoimme hedelmäpelin hyrrätä jumalaista sulosointuaan. Aikojen päästä huomasimme kukkaroidemme kevenneen ja saaneemme ikävän päänsäryn liiasta nektarin siemailusta.
Välillä poikkesimme arabialaiseen kylään ikkunaostelemaan persialaisia mattoja ja kerrassaan loisteliasta tusinataidetta. Basaarikaupungin taivas oli kuin maalauksissa ikään... ettei jopa olisi ollut maalaus... Paikan erikoisuus oli puolen tunnin välein tapahtuva ukkosmyrsky sateineen ja salamoineen. Uuteen uljaaseen maailmaan!
Kuninkaiden kavereina käytimme luonnollisesti kunnon pirssiä, venytetty Hummerihan sen olla pitää. Taksimatkan aikana tarjoiltiin sihijuomaa ja kaikilla oli enemmän tai vähemmän hyvää aikaa. Kiertelimme VIP-kortit kainalossa kylän kuumimmat yökerhot ja saimme huomata että baari on baari myös Vegasissa.
|  |  |  |  |  |
Venetsiassa Doge viihdytti meitä Blackjackilla, kiitimme häntä menettämällä rahamme. Rahapulassa oli käveltävä takaisin hostellille.
Eräänä iltana otimme miehestä mittaa ja kiipesimme Stratosphere-tornin huipulle. Tornin tasanteelta aavikko avautui allamme. Huomasin ikkunasta heiluvan mekaanisen käden, ja tottahan se oli: tornin huipulla oli kelpo huvipuisto n. 200 m korkeudessa. Kirmailimme Space Shotissa, vuoristoradassa ja erilaisissa reunan yli viskelevissä laitteissa aikamme ennenkuin pakenimme yön viileyttä (n. 35 astetta) kasinon peliluoliin.
|  |  |  |  |  |
Hostellimme Fremont Street oli katettu mualiman suurimmalla diginäytöllä jonka videoissa isänmaalliset hävittäjät suojasivat pelaajien selustan... Se on hyvä kun pelihelvetissäkin muistutetaan aina säännöllisesti maan mahdista ja terrorismin torjujien kunniasta.
Sanoin käsipäivää kuuluisalle lehmipojalle ennen poistumistani kohti lentokenttää. Matkalla tunsin olevani onnellinen ja otin utuisen kuvan nousevasta auringosta... Perin outoa!
Seuraavaksi New Orleans / Louisiana
soi: The Pogues - Danny Boy
<< Home