Seis nyt soitto
Jenkkikännykän saaminen suomikuntoon oli ihan oma ruljanssinsa. Puhelimeni on ns. world phone eli suomeksi kolmitaajuuspuhelin. Toimii siis Euroopassakin. Yhdysvalloissa lähes kaikki kännykät on kuitenkin lukittu yhden palveluntarjoajan SIM-korteille. Ostaessani puhelinta NY:ssä myyjä vakuutti että lukituksen avaaminen on helppo pikkuhomma joka hoituu viidessä minuutissa kyseisessä liikkeessä. "Tuo se vaan mulle niin mä avaan sen sulle ilmaiseksi!".
Niinpä. Nyt kun menin lunastamaan lupauksia paria päivää ennen Suomeen lähtöä, oli ääni kellossa muuttunut. "Kato ei me voida tätä lukitusta purkaa, ei ei". Oli siis vaihteeksi valehdeltu päin naamaa. No vein puhelimen sitten Chinatowniin, jossa pikkufirmat purkavat lukituksia pientä korvausta vastaan. Purkamiseen olisi mennyt kuitenkin useampi päivä, joten en ehtinyt odottaa. Takaisin Suomeen siis toimimattoman puhelimen kanssa.
Päätin vain hankkia Stockalta uuden suomalaisen liittymän vanhaan suomalaiseen puhelimeeni. Helpommin sanottu kuin tehty. Halusin vanhan numeroni, mutta sen avaaminen ei enää onnistunut. Otin siis jonkun satunnaisen numeron. Liittymän piti aueta parin seuraavan päivän aikana.
Liittymän avauksen jälkeen myyjä vielä kehoitti käydä kyselemässä Elisan toimipisteestä, josko vanhan numeroni saisi kuitenkin käyttöön, ja saihan sen. Sain vanhaa numeroani varten toisen SIM-kortin, jonka piti alkaa toimimaan myös parin päivän kuluessa.
Odottelin noin viikkoroisen ja sitten äidyin valitusreissulle. Tietojani ei löytynyt koko Elisan järjestelmästä. Kävi ilmi että Stockan setä oli ilmeisesti unohtanut syöttää tietoni koneelle tahi laittaa sopimuspaperit eteenpäin. Loistavaa! No, ystävällinen Elisatäti antoi minulle vielä yhden SIM-kortin, jonka liittymä aukesi kuin aukesikin jo seuraavana päivänä! Kolme SIM-korttia, viikon odottelu, muutama valituskierros ja annos byrokratian murskavoimaa niin kyllä hommat hoituvat!
No pääasia että nyt on puhelin joka toimii. Tuttujen puhelinnumerolistani on kuitenkin nyt jollain vanhalla SIM-kortilla jonka jo hukkasin, joten täytyy taas metsästää numeroita uudelleen. Numeroni on nyt siis se sama vanha.
Nettiä pläräiltyäni sain tietää että usapuhelimeni verkkolukituksen voi purkaa tietyllä network code -numerosarjalla, jonka voi saada operaattoriltaan, minun tapauksessani siis T-Mobile USA:lta. Koodin saaminen ei jostain byrokraattisesta syystä onnistunut pelkän sähköpostin kautta. Tarvittavat tunniste- ja henkilötiedot piti faksata jenkkeihin. Faksi ei kuitenkaan syystä tai toisesta menny perille. Uutta faksia kehiin ja nyt vastasivat että käsittelyyn menee vähintään 72 tunteroista.
Puhelin olisi kiva saada toimimaan ettei tarvitsisi vanhaa halkoa enää kuskailla repussa. Mannertenvälinen byrokratia kuitenkin ottaa aikansa...
soi: The Smashing Pumpkins - Drown
Niinpä. Nyt kun menin lunastamaan lupauksia paria päivää ennen Suomeen lähtöä, oli ääni kellossa muuttunut. "Kato ei me voida tätä lukitusta purkaa, ei ei". Oli siis vaihteeksi valehdeltu päin naamaa. No vein puhelimen sitten Chinatowniin, jossa pikkufirmat purkavat lukituksia pientä korvausta vastaan. Purkamiseen olisi mennyt kuitenkin useampi päivä, joten en ehtinyt odottaa. Takaisin Suomeen siis toimimattoman puhelimen kanssa.
Päätin vain hankkia Stockalta uuden suomalaisen liittymän vanhaan suomalaiseen puhelimeeni. Helpommin sanottu kuin tehty. Halusin vanhan numeroni, mutta sen avaaminen ei enää onnistunut. Otin siis jonkun satunnaisen numeron. Liittymän piti aueta parin seuraavan päivän aikana.
Liittymän avauksen jälkeen myyjä vielä kehoitti käydä kyselemässä Elisan toimipisteestä, josko vanhan numeroni saisi kuitenkin käyttöön, ja saihan sen. Sain vanhaa numeroani varten toisen SIM-kortin, jonka piti alkaa toimimaan myös parin päivän kuluessa.
Odottelin noin viikkoroisen ja sitten äidyin valitusreissulle. Tietojani ei löytynyt koko Elisan järjestelmästä. Kävi ilmi että Stockan setä oli ilmeisesti unohtanut syöttää tietoni koneelle tahi laittaa sopimuspaperit eteenpäin. Loistavaa! No, ystävällinen Elisatäti antoi minulle vielä yhden SIM-kortin, jonka liittymä aukesi kuin aukesikin jo seuraavana päivänä! Kolme SIM-korttia, viikon odottelu, muutama valituskierros ja annos byrokratian murskavoimaa niin kyllä hommat hoituvat!
No pääasia että nyt on puhelin joka toimii. Tuttujen puhelinnumerolistani on kuitenkin nyt jollain vanhalla SIM-kortilla jonka jo hukkasin, joten täytyy taas metsästää numeroita uudelleen. Numeroni on nyt siis se sama vanha.
Nettiä pläräiltyäni sain tietää että usapuhelimeni verkkolukituksen voi purkaa tietyllä network code -numerosarjalla, jonka voi saada operaattoriltaan, minun tapauksessani siis T-Mobile USA:lta. Koodin saaminen ei jostain byrokraattisesta syystä onnistunut pelkän sähköpostin kautta. Tarvittavat tunniste- ja henkilötiedot piti faksata jenkkeihin. Faksi ei kuitenkaan syystä tai toisesta menny perille. Uutta faksia kehiin ja nyt vastasivat että käsittelyyn menee vähintään 72 tunteroista.
Puhelin olisi kiva saada toimimaan ettei tarvitsisi vanhaa halkoa enää kuskailla repussa. Mannertenvälinen byrokratia kuitenkin ottaa aikansa...
soi: The Smashing Pumpkins - Drown
<< Home