Clearwater Beach, FL
Norleansista riensin lenkolikoneitse Floridan Tampaan. Tampasta minibussilla parikymmenta mailia kuvankauniille Clearwater Beachille. Jalleen kerran bussikuski oli aivan ryytynyt tyohonsa mutta paasin sentaan perille ilman rengasrikkoja.
Clearwater Beachin hostelli oli aivan rannan tuntumassa. Hostellista saattoi lainata kanootin ja lahtea melomaan laheisille saarille. Myos lohoily CBn vitivalkoisella hiekkarannalla oli varsin varteenotettava vaihtoehto. Merivesikin oli lamminta, n.30 astetta, mika oli mukavaa Kalifornian 15 asteiseen meriveteen verrattuna.
Hostellissa tapasin 2 suomalaista jotka olivat tulleet CBlle kesatoihin surffikauppaan. Mukavia veikkoja. Veivat minut paikalliseen rantayokerhoon jossa oli meno kuin suoraan MTV:n rantabileohjelmista. Hupaisaa. Rantabileissa oli kokolailla toisenlainen tunnelma kuin esim NYn kaupunkiklubeissa. Memorial Dayn kunniaksi vakea oli viela liikeella todella paljon ja illan menestys oli taattu.
Eraana paivana sain kuningasidean menna uimaan ukkosmyrskyn jalkeenjattamassa aallokossa. Ja kuinka ollakkaan muljautin oikean (="tervean"=leikkaamattoman) olkapaani sijoiltaan ranta-aallokon heittaessa minut voimalla santaan. Noiduin rannalla muutaman hetken ennenkuin onnistuin pamauttamaan kateni takaisin paikoilleen. Niin sita pittaa!
Kyllastyin lahes kuoliaaksi makoillesani ja parannellessani hostellilla. TVn katsominen ja sohvapotatointi ei kuulu Floridassa viihdelistan karkipaahan. Toisen sairaspaivan iltana hostellille saapui pelastuksena tsekkilainen Lucy joka lupasi raihnaiselle kyydin Miamiin. Jesh! Muuten olisin joutunut parantelemaan viela monta paivaa ennenkuin olisin paassyt matkaan; rinkan ja repun kantaminen rutisevalla olkapaalla kun ei ole mukavaa puuhaa.
Perjantaiaamuna lahdimme sitten sateen korvilla kohti Miamia. Vetta tuli sietamattoman paljon. Hurrikaanikausi oli virallisesti avattu muutamaa paivaa aiemmin. No, sadepaiva onkin hyva viettaa mieluummin tien paalla kuin uimarannalla saata kiroillen.
Matkalla lapi Naplesin ja Evergladesin kansallispuiston naimme isoja alligaattoreita, olipa eras epaonninen yksilo jopa onnistunut jaamaan auton tallomaksi. Naimme myos erikoisia nenakkaita kilpikonnia ja paljon komeita suoalueen lintuja. Turha maksaa maltaita ja mannaa venekierroksista kun villipetoja voi nahda aivan ilmaiseksi. Loistoretki!
Perilla Miamissa sade taukosi ja olkapaakin alkoi osoittaa paranemisen merkkeja. Uusi aika koettakoon...
Clearwater Beachin hostelli oli aivan rannan tuntumassa. Hostellista saattoi lainata kanootin ja lahtea melomaan laheisille saarille. Myos lohoily CBn vitivalkoisella hiekkarannalla oli varsin varteenotettava vaihtoehto. Merivesikin oli lamminta, n.30 astetta, mika oli mukavaa Kalifornian 15 asteiseen meriveteen verrattuna.
Hostellissa tapasin 2 suomalaista jotka olivat tulleet CBlle kesatoihin surffikauppaan. Mukavia veikkoja. Veivat minut paikalliseen rantayokerhoon jossa oli meno kuin suoraan MTV:n rantabileohjelmista. Hupaisaa. Rantabileissa oli kokolailla toisenlainen tunnelma kuin esim NYn kaupunkiklubeissa. Memorial Dayn kunniaksi vakea oli viela liikeella todella paljon ja illan menestys oli taattu.
Eraana paivana sain kuningasidean menna uimaan ukkosmyrskyn jalkeenjattamassa aallokossa. Ja kuinka ollakkaan muljautin oikean (="tervean"=leikkaamattoman) olkapaani sijoiltaan ranta-aallokon heittaessa minut voimalla santaan. Noiduin rannalla muutaman hetken ennenkuin onnistuin pamauttamaan kateni takaisin paikoilleen. Niin sita pittaa!
Kyllastyin lahes kuoliaaksi makoillesani ja parannellessani hostellilla. TVn katsominen ja sohvapotatointi ei kuulu Floridassa viihdelistan karkipaahan. Toisen sairaspaivan iltana hostellille saapui pelastuksena tsekkilainen Lucy joka lupasi raihnaiselle kyydin Miamiin. Jesh! Muuten olisin joutunut parantelemaan viela monta paivaa ennenkuin olisin paassyt matkaan; rinkan ja repun kantaminen rutisevalla olkapaalla kun ei ole mukavaa puuhaa.
Perjantaiaamuna lahdimme sitten sateen korvilla kohti Miamia. Vetta tuli sietamattoman paljon. Hurrikaanikausi oli virallisesti avattu muutamaa paivaa aiemmin. No, sadepaiva onkin hyva viettaa mieluummin tien paalla kuin uimarannalla saata kiroillen.
Matkalla lapi Naplesin ja Evergladesin kansallispuiston naimme isoja alligaattoreita, olipa eras epaonninen yksilo jopa onnistunut jaamaan auton tallomaksi. Naimme myos erikoisia nenakkaita kilpikonnia ja paljon komeita suoalueen lintuja. Turha maksaa maltaita ja mannaa venekierroksista kun villipetoja voi nahda aivan ilmaiseksi. Loistoretki!
Perilla Miamissa sade taukosi ja olkapaakin alkoi osoittaa paranemisen merkkeja. Uusi aika koettakoon...
<< Home