Yosemite
Santa Cruzista saavuin San Franciscoon. Vuokrasimme kamppikseni kanssa auton ja matka jatkui kohti Yosemitea. Ajelu San Franciscossa oli jouluisen LA-kikkailun jalkeen levollisen helppoa ja kolmen tunnin kaahailun jalkeen olimmekin Yosemite-bug hostellilla kauniiden laaksojen keskella Sierra Nevadan armoilla.
Ensimmaisena iltana kavimme kuraamassa vuokra-autoa pienilla rallipoluilla. Onnistuin lahes suistamaan automme vuolaaseen koskeen vaan viime tingassa sain pidettya homman hanskassa. Parin metrin levyisilla sora-/mutateilla ajelu ei ole ehka se minun lajini. Kavimme myos tsekkaamassa tarkemman reitin itse luonnonpuistoon, hostelli kun oli parinkymmenen mailin paassa puiston portista.
Toisena paivana ukko ylijumala jyraytti niskaamme sellaisen vesisateen etta puisto suljettiin tulvien vuoksi. No, oli niita retkeilymahdollisuuksia onneksi varsinaisen puiston ulkopuolellakin. Kiersimme hostellialueen reitit, kavimme piknikilla korkealla nummella ja uimassa lahiston uimakolossa (swimming hole), joka oli luonnon muovaama uima-allas vesiputouksineen ja auringonottokallioineen. Loppumatkasta seuraamme liittyi hostellin karvaturrikoira joka toimi myos tienoon omatoimisena opaskoirana. Muppe odotti aina kuuliaisena etta paasemme jonkin tietyn patkan alas ja tuli vasta sitten itse perassa. Ihme koira.
Lounaalla tapasin japanialaisen Tomon joka lahti retkeilemaan kanssamme. Suuntasimme Hite's Coven reitille joka kulki loisteliasta vuonoa pitkin ylavirtaan. Tunsin olevani sankarillinen conquistadori astellessamme eteenpain kapeaa polkua vuorenseinamalla. Jossain vaiheessa osalla seurueestamme kavi kuitenkin korkeanpaikan kammo ylitsepaasemattomaksi ja jouduimme palaamaan takaisin leiriin. Illemmalla kavimme viela seuraamassa ylitsevuotavan kosken pauhua ja kavelemassa pienia lenkkeja lahella puiston rajaa.
Seuraavana paivana puisto oli luojan kiitos auki ja pakkasimme reissureppumme Lorenin ja Nickin kanssa. Suuntasimme alas laaksoon Happy Islesin parkkipaikalla. Siita oli tarkoitus valloittaa kaksi vesiputousta: Vernal Falls (n.100m) ja Nevada Falls (n.200m). Ja olihan se hieno reitti!
Ensin nousimme laaksosta Merced-joen reunaa ylemmas Mist-trailia (kastepolku) ja opimme mista se oli saanut nimensa. Vuolaan kosken ja vesiputousten nostattama vesihoyry kasteli vaatteeni likomariksi, matkakumppanini kiersikin toista kautta. Itse menin kuitenkin putouksen alta ja kastelin vaatteeni, mutta putouksen laella oli sitakin mukavampi sitten kuivatella auringossa ja katsella huimia nakymia.
Nevada Fallsin paalle kipuaminen oli hieman hankalampi ja tyolaampi retki, mutta laelta avautuvat nakymat olivat loistava vaivanpalkka. Putouksen huipulta 200m suoraan alaspain katsoessani pelkasin henkeni puolesta. Nakotornit ovat hienoja mutta luonnollinen kallionkieleke huumaavasti kohisevan putouksen ylla on omaa luokkaansa. Hieno retki.
Seuraavana aamuna ennen paluuta Sanfraniin kavimme viela halailemassa isoja puita. Yosemiten etelaportin lahiston Mariposa Grovessa kasvoi kohtuullisen kokoisia punapuita. Vanhin niista oli n.2700 vuotta vanha ja paksuin n. 10m paksu. Kunnioitusta herattavia olioita. Pelkastaan Grizzly Giant -puun oksat olivat yli metrin paksuisia jarkaleita. Enpa haluaisi moista saada paahani suvimyrskyn yllattaessa. Mahtipuista voimaa imeneina puunhalaajahippeina ajelimme takaisin San Franciscoon.
Ensimmaisena iltana kavimme kuraamassa vuokra-autoa pienilla rallipoluilla. Onnistuin lahes suistamaan automme vuolaaseen koskeen vaan viime tingassa sain pidettya homman hanskassa. Parin metrin levyisilla sora-/mutateilla ajelu ei ole ehka se minun lajini. Kavimme myos tsekkaamassa tarkemman reitin itse luonnonpuistoon, hostelli kun oli parinkymmenen mailin paassa puiston portista.
Toisena paivana ukko ylijumala jyraytti niskaamme sellaisen vesisateen etta puisto suljettiin tulvien vuoksi. No, oli niita retkeilymahdollisuuksia onneksi varsinaisen puiston ulkopuolellakin. Kiersimme hostellialueen reitit, kavimme piknikilla korkealla nummella ja uimassa lahiston uimakolossa (swimming hole), joka oli luonnon muovaama uima-allas vesiputouksineen ja auringonottokallioineen. Loppumatkasta seuraamme liittyi hostellin karvaturrikoira joka toimi myos tienoon omatoimisena opaskoirana. Muppe odotti aina kuuliaisena etta paasemme jonkin tietyn patkan alas ja tuli vasta sitten itse perassa. Ihme koira.
Lounaalla tapasin japanialaisen Tomon joka lahti retkeilemaan kanssamme. Suuntasimme Hite's Coven reitille joka kulki loisteliasta vuonoa pitkin ylavirtaan. Tunsin olevani sankarillinen conquistadori astellessamme eteenpain kapeaa polkua vuorenseinamalla. Jossain vaiheessa osalla seurueestamme kavi kuitenkin korkeanpaikan kammo ylitsepaasemattomaksi ja jouduimme palaamaan takaisin leiriin. Illemmalla kavimme viela seuraamassa ylitsevuotavan kosken pauhua ja kavelemassa pienia lenkkeja lahella puiston rajaa.
Seuraavana paivana puisto oli luojan kiitos auki ja pakkasimme reissureppumme Lorenin ja Nickin kanssa. Suuntasimme alas laaksoon Happy Islesin parkkipaikalla. Siita oli tarkoitus valloittaa kaksi vesiputousta: Vernal Falls (n.100m) ja Nevada Falls (n.200m). Ja olihan se hieno reitti!
Ensin nousimme laaksosta Merced-joen reunaa ylemmas Mist-trailia (kastepolku) ja opimme mista se oli saanut nimensa. Vuolaan kosken ja vesiputousten nostattama vesihoyry kasteli vaatteeni likomariksi, matkakumppanini kiersikin toista kautta. Itse menin kuitenkin putouksen alta ja kastelin vaatteeni, mutta putouksen laella oli sitakin mukavampi sitten kuivatella auringossa ja katsella huimia nakymia.
Nevada Fallsin paalle kipuaminen oli hieman hankalampi ja tyolaampi retki, mutta laelta avautuvat nakymat olivat loistava vaivanpalkka. Putouksen huipulta 200m suoraan alaspain katsoessani pelkasin henkeni puolesta. Nakotornit ovat hienoja mutta luonnollinen kallionkieleke huumaavasti kohisevan putouksen ylla on omaa luokkaansa. Hieno retki.
Seuraavana aamuna ennen paluuta Sanfraniin kavimme viela halailemassa isoja puita. Yosemiten etelaportin lahiston Mariposa Grovessa kasvoi kohtuullisen kokoisia punapuita. Vanhin niista oli n.2700 vuotta vanha ja paksuin n. 10m paksu. Kunnioitusta herattavia olioita. Pelkastaan Grizzly Giant -puun oksat olivat yli metrin paksuisia jarkaleita. Enpa haluaisi moista saada paahani suvimyrskyn yllattaessa. Mahtipuista voimaa imeneina puunhalaajahippeina ajelimme takaisin San Franciscoon.
<< Home