Santa Cruz

Pyhän ristin mestoilla oli valoisat oltavat. Saapuessani aurinko paistoi pilvettomältä taivaalta ja samaa herkkua piisasi koko kolmen päivän visiittini ajan. Santa Cruzin hostelli oli loistava: huoneet olivat pienissä mokeissa hienon omakotitaloalueen keskellä, kahden korttelin päässä rannasta. Kolmen huoneen + kyokin mokeissa oli omat keittiot, pesuhuoneet ja olohuoneet. Meidan mokkiimme oli vielapa siunaantunut mahti piano jota hakkailin yon pimeinä hetkinä.

Santa Cruzhan ei varsinaisesti nähtävyyksillään pääse kukkoilemaan, mutta paikka onkin enemmän kokemus kuin nähtävyys. Skeittaajien ja protohippien tienoo kutsuu pitämään hauskaa auringossa, ei sisällä museoissa tai kapakoissa. Surffimuseossa sentään kävin tyydyttämässä turisminnälkääni.

Poltin nahkani karrelle kolmasti. Auringon-otto on kaltaiselleni kalkkilaivan kapulle kokeellinen tieteenlaji: ensin korvensin puoli tuntia per puoli - ei vaikutusta. Seuraavana päivänä kasvatin aikaa kolmeen varttiin - lopputuloksena kipeät palaneet alueet mahassa ja niskassa. Onnistuin myos polttamaan kainaloni. Auts! Vaan toisaalta, kuten muuan philosophi totesi, nahkani ei pala, se vain vähän hiertyy.

Merivesi oli kylmää uitavaksi. Joinain hetkinä kuumuus kuitenkin valtasi mielen ja ruumiin ja jouduin vilvoittamaan itseäni rantalaineissa. Tuonnempana surffaajat ottivat vastaan laineita ja osaavien menoa oli ilo seurata. Välillä merileijonat yhtyivät ilonpitoon ja pärskivät kallioiden tuntumassa.

Välillä kävelin vaihtelun vuoksi junanradan raiteita pitkin kaukaisemmille rannoille. Rantakirppujen ja luksusasuntojen keskeltä loysin Stereotyyppikalifornian. Fu Manchu ja Z-pojat vain puuttuivat. Jouluna käydessäni Santa Cruz oli hieno paikka, nyt se oli loistava paikka. Amerikka on kenties maailman epämuodikkain imperialistivaltio, mutta Cruzin kaltaisissa paikoissa on vetovoimaa, jota edes kaltaiseni eurokyynikko ei voi väheksyä. Täällä voisi joskus asua.