Bowery Boys

Sateisen lauantain iltaan valoa väläytti orkesteri-iltama Bowery Ballroomissa. Känädäläispumput Uncut, Converter Converter ja Death From Above 1979 pistivät parastaan. Vanha juhlasali oli hieno esiintymispaikka vaan hienoja olivat yhtyeetkin.

Illan aloitti Uncut kohtuullisen tavanomaisella indierokilla. Soitossa oli kuitenkin sen verran koukkuja että homma pysyi mielenkiintoisena. Seurailin samalla hullun valomikon työtä: miekkonenhan vaan paineli valonamiskoja sokkona - ja siltä lopputulos näyttikin: orkesteri kylpi millon missäkin valosaasteessa.

Seuraavaksi lavalle pelmahti Converter Converter. Naisvokalistin suloääni liikutti yhtyettä hyvin ja kipaleet olivat varsin kekseliäitä. Vaikutteita pändi oli imenyt YYYseilta ja vastaavilta joskin yhtyeen oma ääni oli paljon keinahtelupainotteisempi. Mysteerijuhlarokkia.

Viimeisenä lavalle kannettiin pari vahvistinta suurine 4x4 kaiutinkaappeineen, rumpusetti ja punainen kosketinsoitin. Kohta DFA79 -aisapari olikin jo lavalla hiostamassa yleisöä mukaan rytmiin. Hiuksekkaampi ja viiksekkäämpi heppu paukutti bassoa ja nikkaroi koskettimien kanssa, kaverinsa iski rumpuja ja lauloi kovaäänisesti. Aiemmin varsin laimeasti elänyt yleisö päättyi ryhtyä törmäilytanssin tiimellykseen. Yhdyinpä ilonpitoon itsekin: humppa se tiellä pitää!

DFAn ääni oli minimalistinen: huudetut yksinuottiset lyriikat, mättöhenkiset rummut ja yksinkertaisen toimivat bassokuviot saivat jalan vipattamaan. Välillä rumpali haukkui yleisöä ja turinoi juttuja kiertue-elämästään.

Erittäin energinen ilta. Hyviä pändejä. DFA ei ole levyllä sytyttänyt mutta elävää musiikkia yhtye osaa todella soittaa. Olin myyty.