San Jose Sanborn

Retki alkoi San Josesta. Lentokoneen laskeutuessa paikalla oli aurinkoista, joskin viileän puoleista. Menin turisti-infoon kyselemään bussiyhteyksiä Saratogaan ja Sanbornin luonnonpuistoon. Setä nauroi päin naamaa: "Kyllä sinne saattaa päästä julkisillakin, mutta mä niistä mitään tiedä. Ota taksi!" Joopa joo, 40 taalaa taksista oli liikaa joten hyppäsin vain johonkin bussiin. Noin viiden tunnin bussiretkien ja muutaman peninkulman kävelyjen jälkeen pääsin vihdoin kauniiseen Saratogaan. Sitten hostelliukon piti hakea minut pickupillaan mutta sanoi nottei ny ehdi. Turvauduin siis lopulta kuitenkin taksiin. Matkaa oli enää kuitenkin kohtalaisen vähän, joten hintakin pysyi aisoissa.

Sanborn parkissa käytin pari päivää retkeilyyn elikkäs haikkaamiseen. Samoilin läpi vehreiden punapuumetsien, kipitin kilpaa kauriinvasan kanssa ja välttelin puumia. Näin uljaita vesiputouksia ja uljaampia töyhtölintuja. Kiivetessäni intiaanikiven huipulle Saratogan kukkuloilla, allani avautui mahtava näkymä yli koko San Franciscon lahden. San Jose, Santa Clara, Saratoga, Los Gatos ja monet muut olivat vain pieniä pisteitä kaukana alhaalla. Huomasin myös että kalliokiipeilyn vaikeampi osa on alas tuleminen. Nilkat saivat tuta melkoisia jengoja kun ähelsin alas pystysuoraa kiviseinää. Vihdoin pääsin kuitenkin maankamaralle haavoitumattomana ja suutelin tannerta kuin edesmennyt Paavi.

Sanborn Parkin hostelli oli hieman pelottava. Olin lähestulkoon ainoa asiakas muutamaa satunnaista matkaajaa lukematta. Matkapuhelinverkkoa ei alueella tuntunut olevan ja lähimpään kylään oli puoli päivämatkaa. Hostellisetä oli kuitenkin ihan mukava, ei päässyt Syvä Joki -tunnelmat tiivistymään liiaksi. Pari päivää Sanbornin mahtavan luonnon helmassa retkeilleenä suuntasin Los Gatosin kautta aurinkoiseen Santa Cruziin hengaamaan hippien muassa.