Fort Lauderdale
Fort Lauderdalessa myrskyt yllattivat matkaajan. Muutaman kerran kavin hehkeissa aalloissa uimassa mutta muuten meni aika pitkalti hostellilla hengailuksi: kirjojen lukemista ja tahdotonta tv:n tuijotusta. Holmoa olla hienossa rantakohteessa ja istua paivat pitkat sisalla mutta enpa jaksanut enaa saita manailla. Hyvia saitakin on tullut nahtya mutta Fortisssa niihin en juuri tormannyt ensi paivan pilvenrakopaistetta lukuun ottamatta.
Piti kayda luonnonpuistossa melomassa majavien ja muiden otokoiden keskella vaan haaveeksi jai. Hyokyaallokossa kun on inha yrittaa pitaa kanoottia pystyssa. Alligaattoreiden seasta pelastautuminenkaan ei kaupunkitarzania houkuttele.
Sateen valilla tauotessa kiertelin Lauderdalen huvivenesatamia ja ison rahan kanaalisysteemeja. Muhkeimmat omakotitaloalueet oli tehty niin etta jokaisen talon takapihalta oli yhteys kanaaliin. Nain rikkaat naapurukset saivat ottaa mittaa toisistaan muutenkin kuin talon koon ja loistoautojen maaran saralla: kanaalissa oli parkissa toinen toistaan mehukkaampia pursia joilla upporikkaat pelasivat naapurinupotusta.
Ft. Lauderdale oli selvasti vanhempien ja vauraampien ihmisten paikka. Shoppailutarjontaa oli lahinna kitsch-antiikin, suurkiinteistojen ja huvijahtien ystaville, reppureissaaja sai tyytya tuijottelemaan rantakraasaa, joka sekin oli kukkarolleni turhan tyyrista. Ostin sentaan pussin perunalastuja.
Nuoriakin alueella toki oli, lahinna surffailemassa myrskyn silmassa ja nauttimassa vesisateesta. Muutama sekopaa otti aurinkoa myrskytuulesta ja piiskasateesta valittamatta, pisteet heille. Myos laivaston pikku ripottelua pelkaamaton kolonna oli paattanyt tehda ryyppyiskun rantakadun baareihin. Akuankat vain liehuivat. Heikko saa kuitenkin karkotti suurimman tanssaajajoukon muille maille ja tienoo oli hieman autio.
Lauderdalesta sitten myrskyn ansiosta hutera kahden tunnin lento Nykiin. Viela kourallinen paivia tsekkailla muutamia pandeja, tunnelmoida, valokuvata ja nostalgisoida tukahduttavan helteen ja savusumun ristipaineessa ennen paluuta Suomen puhtoisiin sateisiin.
Piti kayda luonnonpuistossa melomassa majavien ja muiden otokoiden keskella vaan haaveeksi jai. Hyokyaallokossa kun on inha yrittaa pitaa kanoottia pystyssa. Alligaattoreiden seasta pelastautuminenkaan ei kaupunkitarzania houkuttele.
Sateen valilla tauotessa kiertelin Lauderdalen huvivenesatamia ja ison rahan kanaalisysteemeja. Muhkeimmat omakotitaloalueet oli tehty niin etta jokaisen talon takapihalta oli yhteys kanaaliin. Nain rikkaat naapurukset saivat ottaa mittaa toisistaan muutenkin kuin talon koon ja loistoautojen maaran saralla: kanaalissa oli parkissa toinen toistaan mehukkaampia pursia joilla upporikkaat pelasivat naapurinupotusta.
Ft. Lauderdale oli selvasti vanhempien ja vauraampien ihmisten paikka. Shoppailutarjontaa oli lahinna kitsch-antiikin, suurkiinteistojen ja huvijahtien ystaville, reppureissaaja sai tyytya tuijottelemaan rantakraasaa, joka sekin oli kukkarolleni turhan tyyrista. Ostin sentaan pussin perunalastuja.
Nuoriakin alueella toki oli, lahinna surffailemassa myrskyn silmassa ja nauttimassa vesisateesta. Muutama sekopaa otti aurinkoa myrskytuulesta ja piiskasateesta valittamatta, pisteet heille. Myos laivaston pikku ripottelua pelkaamaton kolonna oli paattanyt tehda ryyppyiskun rantakadun baareihin. Akuankat vain liehuivat. Heikko saa kuitenkin karkotti suurimman tanssaajajoukon muille maille ja tienoo oli hieman autio.
Lauderdalesta sitten myrskyn ansiosta hutera kahden tunnin lento Nykiin. Viela kourallinen paivia tsekkailla muutamia pandeja, tunnelmoida, valokuvata ja nostalgisoida tukahduttavan helteen ja savusumun ristipaineessa ennen paluuta Suomen puhtoisiin sateisiin.
<< Home