...And The Pavements They Are A Mess
NY, NY. Lento JFK:lle oli nopsa. Vanhempieni käydessä hieman yli kuukausi sitten Nykissä oli alle 10 astetta lämmintä. Nyt oli n.35 astetta. Kaupungin kostea ja pysähtynyt ilma teki keuhkoille tepposet ja huomasin saaneeni jo unohtaneeni yskän takaisin.
Muutama kuukausi sittenhän alueella tehtiin ilmanlaatu-mittaukset: neljä kaupunginosaa reputti, Brooklyn oli ainoa testin läpäissyt, sekin arvosanalla D-. Bloomberg ei ole oikein saanut dieselpäästöjä kuriin. Kävelin rinkan kanssa muutaman korttelin, sitten yskin ja hikoilin gallonakaupalla.
Majoituin jälleen Chelsea International Hostelliin. Löysin Bowerylta tosin yhden megahimmeän hostellin mutta en viitsinyt enää perua varaustani ja menettää käsirahaani. Chelsean pulju oli hiertävän ahdas ja sietämättömän kuuma (ei ilmastointia), mutta hauska sisäpiha 20.kadulla kompensoi puutteita. Turisteja hostellissa nyt todella paljon enemmän kuin talvella, paikka oli eloisa.
Ensimmäisenä iltana rynnin Avenue B:n piskuiseen Lakeside Loungeen kuulemaan The Charmsia. Varsin vakuuttava Bostonilais-orkesteri soitti iloista rakettirollia pienen murjun pienemmässä nurkkauksessa. Baarin hauskin sisustuselementti oli vanhojen kaksinpelattavien Pac Man -pöytien ohella passikuva-automaatti, jossa saattoi käydä kaverien kanssa kuvassa ja sitten liimata kuvansa pubin seinää koristamaan.
Kävin Japanin kulttuurikeskuksessa katsomassa jaappaanialaista nykytaidetta: Loistokasta! Anime ei syystä tai toisesta suuremmin uponnut, mutta muuten rehevä "out there" raikkaus piristi: työt olivat räväköitä, värikkäitä, hauskoja ja kekseliäitä. Länsimaiset Paha Kurki-setit jäävät toiseksi.
Union Squarella oli joku performanssitaiteilija joka nieli metrin mittaisen ilmapallon. Ensi yrittämällä pallo räjähti hänen nielussaan, aih!, mutta toinen upposi kuin miekka hunajapikkelsiin. Lisäksi miekkonen heitteli palavia esineitä ja solvasi yleisöä. Hölmö.
Maanantai-iltana kävin Northsixissä tarkastamassa Head of Femurin ja Architecture In Helsinki:n. HOF ei isommin sytyttänyt, vähän liikaa Bright Eyesia kehissä. Architecture in Helsinki oli alkuun aika vaisu mutta vähitellen Aussit saivat menon päälle soitettuaan Dropkick Murphysin coverin. Loppu olikin sitten yhtä juhlaa kun Brooklyniitit innostuivat joraamaan huimassa hurmoksessa.
Paluu Manahattaan oli odottelun riemutuskaa: L-juna oli seis ja ilmaisbussi vei meidät J-junan pysäkille. J taas kulkee tyyliin kerran yössä joten otimme muutaman hengen kera pilkkikilpailut aseman penkillä. Uuvutti. Vihdoin zugi tuli ja sitten parin hitaan vaihdon kautta hostellin höyrysaunanukkumoon.
Olin kuukauden kanniskellut repussani kinojärjestelmäkameraa, muutamaa suodinta ja paria mv-rullaa. Olin koko matkan aikana saanut ammuttua perin säälittävät 13 ruutua. Käänsin valitsimen asentoon sarjakuvaus ja lähdin kirmailemaan Morningside Heightsiin. Kohta oli rullat tuhlattu siltarakenteita, murjuja sekä autokorjaamoita valotellessa. Digikamerani gigakortti osoitti sekin jo täyttymisen merkkejä. Tarkoitus on pistää retkikuvia tännekin, nähdä saa koska.
Viimeisenä päivänä käytin loput rahani CD-levyihin, Suomessa kun odottaisi yli kaksi kertaa kalliimmat hinnat. Matkaan takertui mm. Brooklynlordien Spooner ja Fischer loistava uusi yhteistuotos, Odyssey. Lisäksi törsäsin pennosiani puolihintaisiin vaatteisiin. Tämän ansiosta rinkkani olikin sitten ylitsevuotavan ylitsepursuava. Vaan eipä tuota tarvinnut kummemmin kanniskella, vain metron ja lentokentän terminaalin välillä lähinnä.
Kun kone nousi kentältä, Lluxoa vitutti ankarasti. Siitä seuraavassa...
Soitossa: Fischerspooner - Kick in the Teeth
Muutama kuukausi sittenhän alueella tehtiin ilmanlaatu-mittaukset: neljä kaupunginosaa reputti, Brooklyn oli ainoa testin läpäissyt, sekin arvosanalla D-. Bloomberg ei ole oikein saanut dieselpäästöjä kuriin. Kävelin rinkan kanssa muutaman korttelin, sitten yskin ja hikoilin gallonakaupalla.
Majoituin jälleen Chelsea International Hostelliin. Löysin Bowerylta tosin yhden megahimmeän hostellin mutta en viitsinyt enää perua varaustani ja menettää käsirahaani. Chelsean pulju oli hiertävän ahdas ja sietämättömän kuuma (ei ilmastointia), mutta hauska sisäpiha 20.kadulla kompensoi puutteita. Turisteja hostellissa nyt todella paljon enemmän kuin talvella, paikka oli eloisa.
Ensimmäisenä iltana rynnin Avenue B:n piskuiseen Lakeside Loungeen kuulemaan The Charmsia. Varsin vakuuttava Bostonilais-orkesteri soitti iloista rakettirollia pienen murjun pienemmässä nurkkauksessa. Baarin hauskin sisustuselementti oli vanhojen kaksinpelattavien Pac Man -pöytien ohella passikuva-automaatti, jossa saattoi käydä kaverien kanssa kuvassa ja sitten liimata kuvansa pubin seinää koristamaan.
Kävin Japanin kulttuurikeskuksessa katsomassa jaappaanialaista nykytaidetta: Loistokasta! Anime ei syystä tai toisesta suuremmin uponnut, mutta muuten rehevä "out there" raikkaus piristi: työt olivat räväköitä, värikkäitä, hauskoja ja kekseliäitä. Länsimaiset Paha Kurki-setit jäävät toiseksi.
Union Squarella oli joku performanssitaiteilija joka nieli metrin mittaisen ilmapallon. Ensi yrittämällä pallo räjähti hänen nielussaan, aih!, mutta toinen upposi kuin miekka hunajapikkelsiin. Lisäksi miekkonen heitteli palavia esineitä ja solvasi yleisöä. Hölmö.
Maanantai-iltana kävin Northsixissä tarkastamassa Head of Femurin ja Architecture In Helsinki:n. HOF ei isommin sytyttänyt, vähän liikaa Bright Eyesia kehissä. Architecture in Helsinki oli alkuun aika vaisu mutta vähitellen Aussit saivat menon päälle soitettuaan Dropkick Murphysin coverin. Loppu olikin sitten yhtä juhlaa kun Brooklyniitit innostuivat joraamaan huimassa hurmoksessa.
Paluu Manahattaan oli odottelun riemutuskaa: L-juna oli seis ja ilmaisbussi vei meidät J-junan pysäkille. J taas kulkee tyyliin kerran yössä joten otimme muutaman hengen kera pilkkikilpailut aseman penkillä. Uuvutti. Vihdoin zugi tuli ja sitten parin hitaan vaihdon kautta hostellin höyrysaunanukkumoon.
Olin kuukauden kanniskellut repussani kinojärjestelmäkameraa, muutamaa suodinta ja paria mv-rullaa. Olin koko matkan aikana saanut ammuttua perin säälittävät 13 ruutua. Käänsin valitsimen asentoon sarjakuvaus ja lähdin kirmailemaan Morningside Heightsiin. Kohta oli rullat tuhlattu siltarakenteita, murjuja sekä autokorjaamoita valotellessa. Digikamerani gigakortti osoitti sekin jo täyttymisen merkkejä. Tarkoitus on pistää retkikuvia tännekin, nähdä saa koska.
Viimeisenä päivänä käytin loput rahani CD-levyihin, Suomessa kun odottaisi yli kaksi kertaa kalliimmat hinnat. Matkaan takertui mm. Brooklynlordien Spooner ja Fischer loistava uusi yhteistuotos, Odyssey. Lisäksi törsäsin pennosiani puolihintaisiin vaatteisiin. Tämän ansiosta rinkkani olikin sitten ylitsevuotavan ylitsepursuava. Vaan eipä tuota tarvinnut kummemmin kanniskella, vain metron ja lentokentän terminaalin välillä lähinnä.
Kun kone nousi kentältä, Lluxoa vitutti ankarasti. Siitä seuraavassa...
Soitossa: Fischerspooner - Kick in the Teeth
<< Home