Yosemite - He jotka tappavat, 1/2

Ajelimme Lorenin kanssa SanFranista Yosemiteen [=he jotka tappavat] halki vehreiden niittyjen ja hupaisien hillbillykylien. Yee-haw! Beef Jerkya huuleen ja matalalentoa heinäpeltoin yli kantrihelenaa kuunnellen.

Asetuimme muutaman mailin päähän kansallispuiston portista hilpsakkaan Yosemite Bug -hostelliin. Ensimmäisenä päivänä Yosemite oli tulvien vuoksi sulki joten kiertelimme lähiympäristön reittejä. Hostellin koira tuli jossain vaiheessa omin nokkinensa takaamme ja liittäytyi seuraamme. Halusi kai toimia opaskoirana ja ylpeästi ohjasti meidät takaisin hostellille.

Kävin myös uimassa hostellin "uimakolossa" ja ajamassa pölyrallia automaattivaiteisella vuokra-autollamme. Tie oli 2.5m leveä, toisella puolella ylärinne, toisella koski. Ohitukset eivät juuri onnistuneet. Hupia!


Laakso todellakin tulvi: Lumen sulaminen yhdessä vesisateen kanssa sai kosket vetreytymään. Välillä vettä roiskui tielle asti ja puiston hoitajat rakentelivat Härännukuttajillaan hiekkabarrikadeja.


Yosemite Bugissa oli paljon hulvatonta seuruetta, saimme matkaseuraa mm. Japanilaisesta Tomo(ko):sta ja ameriikkalaesesta Nickistä. Tomo oli alueella vain päivän ja jatkoi sitten sisukkaasti bussilla LA:iin, Nick lähti itsekseen seikkailemaan puistoon viikon vaellusvarustuksen kera.


Sateen ja auringonpaisteen sekamelska sai aikaan hienoja valoilmiöitä, joista vain osa tallentui siedettävästi kameran kennostolle.

Kun puisto sateiden jälkeen avattiin, oli autojono aikamoinen. Tuli Michael Douglasin Rankka Päivä mieleen, mutta loppujen lopuksi jono kuitenkin eteni mallikkaasti.


Tulvien ansiosta laakson pohja oli komeasti veden peitossa ja putoukset kukkivat. Kengät pois ja kahlailemaan...


Muutama perinteinen mahtikuva oli myös otettava. Infrapunaa sen olla pitää...

Aiempi kirjailuni Yosemitesta

Seuraavaksi Yosemite II - Paluu SF:oon
soi: jotain muukalaiskielistä punkkia...