Santa Cruz - Sä jivaat, kalkkuna
Santa Cruz, tuo surffaajien ja skeittaajien tarunomainen onnela. Aurinko paistoi, merivesi oli kylmää. Longboardien, choppereiden ja rantakirppujen ristiryöpytyksessä ihmiset ottivat rennosti, tai siis ainakin ne joilla on varaa ottaa rennosti.
Hostelli oli mukavasti parin korttelin päässä rannasta, kukkulalla keskellä kukkeaa omakotitaloaluetta. Majoitus oli muutaman huoneen mökeissä. Meidän mökissämme oli muunmuassa oikein kiva keittiö, tv ja jopa piano hakattavaksi.
Rannan tuntumassa oli muutamia perusjenkkiläisiä motelleja, tilaa näytti riittävän. Kävin ostamassa motellien edukkaista automaateista sihijuomaa ja nautin kesästä. Päivät luin kirjaa ylhäisessä yksinäisyydessä, illalla sosialisoitiin.
Kun ihonsa oli polttanut riittävän usein, oli jopa kiitollinen illan tulosta ja auringon laskusta. Pimeän tultua elo siirtyi kultarannoilta komeisiin sisätiloihin. Alueen rivitalotkin olivat loisteliaita pytinkejä joten kylläpä sisälläkin kelpasi.
Santa Cruzin suurimpiin nähtävyyksiin kuului rannan lisäksi piskuinen surffimuseo. Museon kyljessä idealistit tarjoilivat kaardemummavaniljaista kotijäätelöä. Myös hienojen villojen lomassa kävely oli varsin antoisaa. Kerran taisin kävellä liiankin läheltä taloja, kun varashälyytin alkoi huutamaan: "Tunkeutuminen havaittu, tunkeutuminen havaittu, pääovi!"
Kaukaisemmille ja suojaisemmille rannoille saattoi Kerouac-Kesey-Ginsberg -hengessä kävellä vanhaa junanradanroikaletta pitkin. Rautatiesillalla hirreltä toiselle hyppiessäni muistin elokuvan jossa pojat lähtevät kesällä etsimään ruumista kaukaisesta metsästä. Erään vanhan rautatiesillan puolessa välissä tyypit huomaavat että takaa on tulossa juna ja lähtevät paniikissa ravaamaan karkuun. Yksi pojista kompastelee ja on vähällä jäädä junan alle. Tunsin olevani tuo hyypiö: tuskin pysyin pystyssä vaikka junaa ei ollutkaan tulossa. Puolen metrin välit siltahirsien välissä tekivät etenemisestä mielenkiintoisa. Alla olevaan jorpakkoon putoaminen ei varsinaisesti houkuttanut.
Majakan aallonmurtaja oli pohjustettu y-mallisilla betonikököillä. Noita kun käyttäisi kerrostalon runkoelementteinä niin jopa syntyisi uutta uljasta arkkitehtuuria. Y-elementit lähiöiden pelastajiksi!
Hupaisasti muilutettu kieltokyltti summasi Pyhän Ristin tunnelmat oivasti. Pienet asiat tekevät jäykistä standardeista letkeää nautiskelua (sovellettavissa myös Pohjolaan)...
Aiempi kirjoitukseni SC:stä
Seuraavaksi SF & Yosemite1/2
Soi: Something For Rockets -Dancefloor
|  |  |  |  |
Hostelli oli mukavasti parin korttelin päässä rannasta, kukkulalla keskellä kukkeaa omakotitaloaluetta. Majoitus oli muutaman huoneen mökeissä. Meidän mökissämme oli muunmuassa oikein kiva keittiö, tv ja jopa piano hakattavaksi.
Rannan tuntumassa oli muutamia perusjenkkiläisiä motelleja, tilaa näytti riittävän. Kävin ostamassa motellien edukkaista automaateista sihijuomaa ja nautin kesästä. Päivät luin kirjaa ylhäisessä yksinäisyydessä, illalla sosialisoitiin.
Kun ihonsa oli polttanut riittävän usein, oli jopa kiitollinen illan tulosta ja auringon laskusta. Pimeän tultua elo siirtyi kultarannoilta komeisiin sisätiloihin. Alueen rivitalotkin olivat loisteliaita pytinkejä joten kylläpä sisälläkin kelpasi.
|  |  |  |  |  |
Santa Cruzin suurimpiin nähtävyyksiin kuului rannan lisäksi piskuinen surffimuseo. Museon kyljessä idealistit tarjoilivat kaardemummavaniljaista kotijäätelöä. Myös hienojen villojen lomassa kävely oli varsin antoisaa. Kerran taisin kävellä liiankin läheltä taloja, kun varashälyytin alkoi huutamaan: "Tunkeutuminen havaittu, tunkeutuminen havaittu, pääovi!"
Kaukaisemmille ja suojaisemmille rannoille saattoi Kerouac-Kesey-Ginsberg -hengessä kävellä vanhaa junanradanroikaletta pitkin. Rautatiesillalla hirreltä toiselle hyppiessäni muistin elokuvan jossa pojat lähtevät kesällä etsimään ruumista kaukaisesta metsästä. Erään vanhan rautatiesillan puolessa välissä tyypit huomaavat että takaa on tulossa juna ja lähtevät paniikissa ravaamaan karkuun. Yksi pojista kompastelee ja on vähällä jäädä junan alle. Tunsin olevani tuo hyypiö: tuskin pysyin pystyssä vaikka junaa ei ollutkaan tulossa. Puolen metrin välit siltahirsien välissä tekivät etenemisestä mielenkiintoisa. Alla olevaan jorpakkoon putoaminen ei varsinaisesti houkuttanut.
Majakan aallonmurtaja oli pohjustettu y-mallisilla betonikököillä. Noita kun käyttäisi kerrostalon runkoelementteinä niin jopa syntyisi uutta uljasta arkkitehtuuria. Y-elementit lähiöiden pelastajiksi!
Hupaisasti muilutettu kieltokyltti summasi Pyhän Ristin tunnelmat oivasti. Pienet asiat tekevät jäykistä standardeista letkeää nautiskelua (sovellettavissa myös Pohjolaan)...
Aiempi kirjoitukseni SC:stä
Seuraavaksi SF & Yosemite1/2
Soi: Something For Rockets -Dancefloor
<< Home