Santa Cruz - Sä jivaat, kalkkuna

Santa Cruz, tuo surffaajien ja skeittaajien tarunomainen onnela. Aurinko paistoi, merivesi oli kylmää. Longboardien, choppereiden ja rantakirppujen ristiryöpytyksessä ihmiset ottivat rennosti, tai siis ainakin ne joilla on varaa ottaa rennosti.



Hostelli oli mukavasti parin korttelin päässä rannasta, kukkulalla keskellä kukkeaa omakotitaloaluetta. Majoitus oli muutaman huoneen mökeissä. Meidän mökissämme oli muunmuassa oikein kiva keittiö, tv ja jopa piano hakattavaksi.

Rannan tuntumassa oli muutamia perusjenkkiläisiä motelleja, tilaa näytti riittävän. Kävin ostamassa motellien edukkaista automaateista sihijuomaa ja nautin kesästä. Päivät luin kirjaa ylhäisessä yksinäisyydessä, illalla sosialisoitiin.

Kun ihonsa oli polttanut riittävän usein, oli jopa kiitollinen illan tulosta ja auringon laskusta. Pimeän tultua elo siirtyi kultarannoilta komeisiin sisätiloihin. Alueen rivitalotkin olivat loisteliaita pytinkejä joten kylläpä sisälläkin kelpasi.



Santa Cruzin suurimpiin nähtävyyksiin kuului rannan lisäksi piskuinen surffimuseo. Museon kyljessä idealistit tarjoilivat kaardemummavaniljaista kotijäätelöä. Myös hienojen villojen lomassa kävely oli varsin antoisaa. Kerran taisin kävellä liiankin läheltä taloja, kun varashälyytin alkoi huutamaan: "Tunkeutuminen havaittu, tunkeutuminen havaittu, pääovi!"

Kaukaisemmille ja suojaisemmille rannoille saattoi Kerouac-Kesey-Ginsberg -hengessä kävellä vanhaa junanradanroikaletta pitkin. Rautatiesillalla hirreltä toiselle hyppiessäni muistin elokuvan jossa pojat lähtevät kesällä etsimään ruumista kaukaisesta metsästä. Erään vanhan rautatiesillan puolessa välissä tyypit huomaavat että takaa on tulossa juna ja lähtevät paniikissa ravaamaan karkuun. Yksi pojista kompastelee ja on vähällä jäädä junan alle. Tunsin olevani tuo hyypiö: tuskin pysyin pystyssä vaikka junaa ei ollutkaan tulossa. Puolen metrin välit siltahirsien välissä tekivät etenemisestä mielenkiintoisa. Alla olevaan jorpakkoon putoaminen ei varsinaisesti houkuttanut.

Majakan aallonmurtaja oli pohjustettu y-mallisilla betonikököillä. Noita kun käyttäisi kerrostalon runkoelementteinä niin jopa syntyisi uutta uljasta arkkitehtuuria. Y-elementit lähiöiden pelastajiksi!

Hupaisasti muilutettu kieltokyltti summasi Pyhän Ristin tunnelmat oivasti. Pienet asiat tekevät jäykistä standardeista letkeää nautiskelua (sovellettavissa myös Pohjolaan)...

Aiempi kirjoitukseni SC:stä

Seuraavaksi SF & Yosemite1/2

Soi: Something For Rockets -Dancefloor

SJ-Sanborn - Kultarannikon visiot

Tässä osa kesämatkani kuvista. Kuvia oli yksinkertaisesti liikaa. Valitsin paranoia-kriittisellä nopanheittomenetelmällä "muutamia". Mukana satunnaisia, kuvien herättämiä muistumia. Pidemmät & kurantimmat matkakertomukset löytyvät aiemmista jutuista.

Paikka kerrallaan:

Matkaan lähtö - San Jose - Sanborn



NJIT, AllYouCanEat, Military Park, Jalankulkijana San Josessa 1&2

NJIT jäi taakse ihan hyvissä tunnelmissa. Paikkana Newark nyt ei ollut niin erikoinen että sitä olisi erityisemmin tullut ikävä. Koulualue oli yhtä ruma kuin Tampereen vastaava ja kouluruokaan kyllästyi aivan yhtä nopeasti kuin Juveneksen herkkuihin. Yön turvin jolkotin Military Parkin läpi metroon ja JFK:lle. Lentoni lähti klo 7:00 joten päätin vetää yön "samoilla silmillä".

Lento JetBluella oli yllättävän hyvä kokemus. Hintaan $85 NY:stä San Joseen, ja kone oli vieläpä todella hyvä ja uusi: nahkapenkit, paljon jalkatilaa, henkilökohtaiset televiissorit ja sinisiä pottulastuja evääksi. Jeh! Nuokuin tyytyväisenä puoliunessa neljännesvuorokauden.

Aamulla Kalifornian aurinko otti vastaan iloisen jalankulkijan. Autoin keskellä toikkaroin rinkkani kanssa ja yritin löytää tietä ensimmäiseen yöpaikkaani Sanborn Parkiin, n.2omi San Josesta länteen. Bussimatkoissa meni niin monta tuntia että sekosin laskuissa. Välillä kävelin bussien välillä muutamia kilometrejä ja lopuksi otin vielä taksin. Perillä hostellin erakkosetä tervehti minua kissakaartinsa kanssa.

Hyvä hostelli mutta aika kaukana mistään. Ei hyvä autottomalle ekokätyrille. Niin ja hostellin vesijohtovesi oli niin pahaa että olin oksentaa pelkästään käydessäni suihkussa.

Bibliavyö Keijumaassa, Niitty Aamuauringossa, Keltainen Kääpuö, Metsä, Kiipesin Kivelle

Sanborn oli luonnonläheinen paikka. Kirkkojen ja hienojen huviloiden välimaastosta löytyi rauhallisia niittyjä ja metsää silmänkantamattomiin. Näin suuria puita ja kiipesin intiaanikivelle katsomaan tietokonemiljonäärien elinalueita lintuperspektiivistä. Patikoin piskuisia polkuja päivät pyörälleen. Huh. Vuosi New Yorkin urbaanissa metsässä, New Jerseyn tuhomailla, ja yht'äkkiä olen keskellä ei mitään. Muistin olevani kotoisin Suomesta.

Laaja näkymä alkuperäisamerikkalaisten kiveltä

Pienellä päiväpatikoinnilla näin uskomattomia kukkuloita ja kiipeilin mielenkiintoisille kallioille.


Samoilemassa, Kiipeilykivet, Symboli Puussa, Kiven pinta, Graffoja ylhäällä, Hakkuun jäljet

Metsää riitti. Puita siellä kiipeilykiviä täällä. Valtavat Intiaanilohkareet olivat mystisiä paikkoja. Seinäkiipeilijöitä, puukaiverruksia, graffiteja keskellä korpea, sata vuotta vanhoja metsän hakkuun jälkiä. Pyörittelin käsiäni ja retkeilin minkä ehdin.

Ison Puun Vieri, Käyrät Inkkaripuut, Puuma, Niittyhyppei, Kenguruita, Los Gatos

Metsässä oli suurempia puita kuin muualla. Intiaanipuut olivat kumman käyriä. Putoukselle juostessani näin kyltin jossa varoitettiin puumista. Loppumatkan rallattelin Pienen Pientä Elefanttia kovaan ääneen pitääkseni kissaystävät loitolla.

Niityt olivat kuin Sveitsissä ikään. Muutama eläkeläinen tuli vastaani, muuten tienoot kukkuivat tyhjinä. Illalla palatessani perusleiriin näin pöheikössä kenguruita.

Muutamia päiviä Sanbornin metsistä nautittuani lähdin suunnistamaan kohti Santa Cruzin hiekkarantoja. Julkisen liikenteen kirous iski taas ja vietin paljon laatuaikaa Los Gatosin kaltaisissa pikkukylissä. Vaan eipä minulla ollut mihinkään kiire. Oli kiva nähdä myös paikkoja joita ei löydy Aurinkomatkain kevätkatalogista.

Seuraavaksi siis Santa Cruz... (sitten SF, Yosemite, SF2, Bussimatka, Vegas, Orleans, Tampa, Clearwater, Everglades, Miami, Key West, Ft. Lauderdale, NY...)

Aiempi juttuni Sanbornista

Soi: Billy Corgan - Mina Loy

No tulee ne

Luvattuja valokuvia ja sepustuksia tulossa. Kesällä ei niin jaksa aina koneen ääressä hengailla, mutta tällä viikolla kyllä pistän ainakin osan LoppuMatkan kuvista nähtäville. Se on se yks sekenti ku ootetaan hiljaa...

ps. nyt on hieman aikaa nörtteilyyn koska pyöräni varastettiin enkä siis pääse polkemaan

-lx

Soi: Fischerspooner - xtra

Seis nyt soitto

Jenkkikännykän saaminen suomikuntoon oli ihan oma ruljanssinsa. Puhelimeni on ns. world phone eli suomeksi kolmitaajuuspuhelin. Toimii siis Euroopassakin. Yhdysvalloissa lähes kaikki kännykät on kuitenkin lukittu yhden palveluntarjoajan SIM-korteille. Ostaessani puhelinta NY:ssä myyjä vakuutti että lukituksen avaaminen on helppo pikkuhomma joka hoituu viidessä minuutissa kyseisessä liikkeessä. "Tuo se vaan mulle niin mä avaan sen sulle ilmaiseksi!".

Niinpä. Nyt kun menin lunastamaan lupauksia paria päivää ennen Suomeen lähtöä, oli ääni kellossa muuttunut. "Kato ei me voida tätä lukitusta purkaa, ei ei". Oli siis vaihteeksi valehdeltu päin naamaa. No vein puhelimen sitten Chinatowniin, jossa pikkufirmat purkavat lukituksia pientä korvausta vastaan. Purkamiseen olisi mennyt kuitenkin useampi päivä, joten en ehtinyt odottaa. Takaisin Suomeen siis toimimattoman puhelimen kanssa.

Päätin vain hankkia Stockalta uuden suomalaisen liittymän vanhaan suomalaiseen puhelimeeni. Helpommin sanottu kuin tehty. Halusin vanhan numeroni, mutta sen avaaminen ei enää onnistunut. Otin siis jonkun satunnaisen numeron. Liittymän piti aueta parin seuraavan päivän aikana.

Liittymän avauksen jälkeen myyjä vielä kehoitti käydä kyselemässä Elisan toimipisteestä, josko vanhan numeroni saisi kuitenkin käyttöön, ja saihan sen. Sain vanhaa numeroani varten toisen SIM-kortin, jonka piti alkaa toimimaan myös parin päivän kuluessa.

Odottelin noin viikkoroisen ja sitten äidyin valitusreissulle. Tietojani ei löytynyt koko Elisan järjestelmästä. Kävi ilmi että Stockan setä oli ilmeisesti unohtanut syöttää tietoni koneelle tahi laittaa sopimuspaperit eteenpäin. Loistavaa! No, ystävällinen Elisatäti antoi minulle vielä yhden SIM-kortin, jonka liittymä aukesi kuin aukesikin jo seuraavana päivänä! Kolme SIM-korttia, viikon odottelu, muutama valituskierros ja annos byrokratian murskavoimaa niin kyllä hommat hoituvat!

No pääasia että nyt on puhelin joka toimii. Tuttujen puhelinnumerolistani on kuitenkin nyt jollain vanhalla SIM-kortilla jonka jo hukkasin, joten täytyy taas metsästää numeroita uudelleen. Numeroni on nyt siis se sama vanha.

Nettiä pläräiltyäni sain tietää että usapuhelimeni verkkolukituksen voi purkaa tietyllä network code -numerosarjalla, jonka voi saada operaattoriltaan, minun tapauksessani siis T-Mobile USA:lta. Koodin saaminen ei jostain byrokraattisesta syystä onnistunut pelkän sähköpostin kautta. Tarvittavat tunniste- ja henkilötiedot piti faksata jenkkeihin. Faksi ei kuitenkaan syystä tai toisesta menny perille. Uutta faksia kehiin ja nyt vastasivat että käsittelyyn menee vähintään 72 tunteroista.

Puhelin olisi kiva saada toimimaan ettei tarvitsisi vanhaa halkoa enää kuskailla repussa. Mannertenvälinen byrokratia kuitenkin ottaa aikansa...

soi: The Smashing Pumpkins - Drown

Suomeentumisen alku

Suomessa. Äärimmäisen outoa. Vuosi meni aivan liian nopsasti. Latailen toukokesäkuun retken kuvat nettiin nyt jahka ehdin ne muokkaamaan. Kuvien seassa seminostalgista lisälepertelyä retken riemuista. Jos jollain on tietoa hyvästä/toimivasta palvelusta, jonka kautta voisi helposti julkaista isomman kasan kuvia, olisin vinkeistä yltiökiitollinen.

Suomeen paluun jälkeen olen kärsinyt aikaerosta ja vaaleista öistä, muuttanut uuteen asuntoon, järkyttynyt kännizombien määrästä, viettänyt joukkojuhannusta idässä, nolannut itseni ruokakaupassa amerikkalaisilla tavoillani, uinut jääkylmässä järvessä, keskustellut veloista, maalaillut pari taulua ja muutaman t-paidan. Matkalla hukkasin Visa-elektron korttini, kuoletin sen ja tilasin uuden. Olen sählännyt kännyköiden ja liittymien kanssa enemmän kuin tarpeeksi, tuhonnut rannekelloni hihnan ja ostanut muuntajia 110V laitteilleni. Olen ajanut pyörällä metsässä ja käynyt Klubilla kuuntelemassa hupaisaa gööttiä.

Palattuani menin heti töihin arkkitehtitoimistoon jossa olin myös viime kesänä. Työnteko auttaa loistavasti pääsemään taas kiinni Suomen arkeen. Ensi viikon jälkeen alkaa pakollinen parin viikon kesäloma. Mielelläni olisin ollut senkin ajan töissä: tuossa vuoden aikana kun nyt tuli hieman lomailtua ja kukaties kenties myös tuhlailtua.

Seuraavaksi luvassa jokunen sankaritarina mantereen vaihdon käytännön asioista sekä siitä miltä tuntuu olla taas Suomessa...

soitossa: Weezer - Little Songs