Joulu: San Simeon - LA - Oceanside

Joulu on täällä! Jouluaamuna heräsimme ihka ihanaan auringonpaisteeseen San Simeonin Motel 6:ssa. Jouluiset aamukahvit motellin respassa lipitettyämme lähdimme etsimään oikeaa aamupalapaikkaa. Löysimmekin varsin mukavan kärrykuppilan parinkymmenen jaardin päästä.

Paikka oli juuri sellainen kuin kliseisissä elokuvissa: koko ajan tarjoilijamme kävi täyttämässä kahvikuppejamme ja palvelu pelasi. "Whatcha havin' hon?" Huomatessaan että olemme europellejä, tarjoilija piti meille aamusaarnan pyhästä tippien antamisen taidosta. Hän kertoi meille kauhutarinan miten kerran eräs yli kymmenhenkinen porukka oli unohtanut maksaa juomarahaa... Niisk. Surullisesta tarinasta ymmyrkäisen liikuttuneina maksoimme hieman tippiä ovelalle tarjoilijatädille. Kiitos draamasta.

Ajattelimme käydä katsomassa pröystäilevää Hearst Castlea pikku-San Simeonissa mutta sehän oli joulun kunniaksi sulki... pahus. No, käänsimme katseemme kukkuloilta biitsille ja rynnimme nauttimaan rannan aina tarjolla olevista herkuista - hiekasta ja auringosta.

Koska aikaa riitti, ajelimme varsin verkkaisesti kohti etelää ja pidimme useita taukoja. San Luis Obispossa olimme eksyä pikkuteiden viidakkoon. Paikka vaikutti todella mukavalta ja levolliselta rantakaupungilta. Lopulta löysimme takaisin valtatielle ja saatoimme jatkaa matkaa.

Santa Barbarassa pysähdyimme einestämään ja ihailemaan kalastajalaiturin krääsämarkkinoita. Pelikaaneja ja muita tipuja piisasi mutta muuten laituri oli melko rysä. Santa Barbara kuitenkin vaikutti varsin mehevältä rantaparatiisilta. Pieniä taloja, ravintoloita, urheilupaikkoja ja sietämättömän keveää menoa.

Los Angelesin moottoritieviidakko oli mielestäni todella vastenmielistä aluetta. En todellakaan olisi halunnut olla ratissa 6+6 valtatiellä 90mph virrassa poukkoilevien autojen keskellä. Felix selvisi kuskina loistavasti vaikka muutaman kerran haimme vauhtia muutamien mailien päästä sivuteiltä ja teimme muutamia kymmenen mailin kunniakierroksia.

LA:n valtateillä ei niin vain käännytä takaisin, koska rauhallisille pikkuteille johtavia ramppeja ei juuri ole. Kaikki ulos menevät rampit johtavat uusille valtateille ja vauhti pysyy koko ajan 80mph tuntumassa. Lue siinä nyt sitten rauhassa karttaa ja keskustele henkeviä. Jos olet hetken väärällä kaistalla niin saatat ajautua monen kymmenen mailin päähän oikeasta reitistä.

Muutamien tiukkojen sananvaihtojen ja kiristyneiden hermosäikeiden purskahtelujen jälkeen selvisimme kuitenkin ulos enkelten kaupungin piiristä kunnialla. Päätimme jälleen yöpyä valtatien varressa, tällä kertaa Oceansiden tylsässä pikkukaupungissa. Motelliin saapuessamme olimme autossa istumisesta melko väsyneitä ja rojahdimme suoraan petiin.

Ilmeisesti amerikkalaiset ovat lyhyempää sukua kuin me Pohjan viikingit, ainakin minulla sänky jäi auttamatta lyhyeksi. Jalkoja sängyn laidan yli tuuletellen uinuimme aamunkoittoon.

Sleep-o - Näkymä Motellin Ikkunasta jouluaamuna - Jouluaamiainen Kärrykahvilassa - San Simeonin Laituri - Matkalaisia

Häpibiikki - Kalamiehet - Gengi - Lenkkarisurffausta - Alkuasukkaita chillailemassa pickupin lavalla

Baywatch - Maisemat vaihtelivat matkan varrella kokolailla paljon

Lintuja ja kalastajasatamaa Santa Barbarassa

Santa Barbara - Ikkunasta kadulle - Maantien usva - Valtatie 101 - M6 väsyneenä

ps. Weezerin uusi levy on melkoisen hyvä
pps. Nyt tulee pieni tauko Kaliforniatsoobaan, koska tästä välistä olin kadottanut kuvani. Viimeisten päivien kuvat kyllä on plakkarissa jo nyt, mutta taidan pitäytyä kronologisessa muodossa jos suurempia vastaväitteitä ei kuulu.

Hätätila

Tulipa lunta tupaan. Viikonloppuna itärannikkoa koetteli pahin lumimyrsky sitten vuoden 1978. Voi sen tähden. NY:n alueellakin lunta tuli hieman toista jalkaa ja heti oltiin hätätilaa julistamassa. Meteorologit povasivat tuomiopäivää ja amerikkalaiset saivat hyvän syyn panikoida jälleen kerran.

Lumimyrskyn jälkeisenä aamuna selvisi miksi muutamasta tuumasta lunta nousi sellainen melu: aurauskalusto on monin paikoin surkuhupaisan säälittävää. Toisaalla golfkärryn kokoiset pakettiautot pyörittelivät pienillä kolillaan lunta ees-taas kunnes juuttuivat itse hankeen kiinni, toisaalla jeepin nokkaan isketty santaharja ei tuottanut juuri parempaa tulosta: lumi vain tamppaantui liukkaaksi jääksi. Hätätilan julistamiseen oli ehkä sittenkin syynsä.

Yhden niksin amerikkalaisetkin kuitenkin selkeästi hallitsevat: suolaa viljeltiin kuin kuolleen meren vedenpuhdistamoissa konsanaan. Jalkakäytävät ovat aina yhtä sohjoa, suolaa kun niillä on tuplamäärä lumeen verrattuna. Sitten kun kävelet sisätiloihin suolasohjoisilla kengillä, lattia kiittää ja kumimatto kumartaa. Pohjavedet eivät nekään varmaan ihmeemmin suolasta innostu, mutta kuka nyt pohjavettä tarvitseekaan kun raikasta lähdevettä saa lähikaupasta.


Canal Streetin Asema, Kohti Chrysleria, Jengi nauttimassa lumesta, Katukuva, Marek ja kuppi kuumaa

Freeride, Porukkaa riitti, Pakkasessa oli venyteltävä ettei jäädy, Murtomaahiihtoa metrotunnelissa, NYPD:n uudet superautot

Kaliforniasekoilun osa 4/n : San Simeon - Oceanside, tulossa pikapuoliin

Rantatiellä

Lähtiessämme Sacramentosta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Keski-Kalifornian rannikko toivotti matkaajat tervetulleeksi. Kerouacin maisemissa paahdoimme menemään Valtatie 1:stä.

Santa Cruz oli uinuva ja rento rantakaupunki. Surffaajia riitti vilpoisasta vedestä huolimatta tungokseksi asti. Rannan hiekalla muutamat polttelivat nuotiota ja monet lenkkeilivät jouluaatonaaton rauhassa. Itsekin heitimme kengät heinikkoon ja kirmasimme rannalle. Majakoita, lokkeja, purjeveneitä. Ihmiset toivottelivat hyvää joulua, "heh, joulua, nythän pitäisi olla juhannus."

Söimme lounasta mukavassa pienessä Meksikolaispaikassa. Istuimme terassilla burritot kourassa ja totuttelimme kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja lempeään lämpöön.Loistava alku automatkallemme. Kerouacin ja muiden seikkailut nousivat väkisinkin mieleen. Dharma bums ja Big Sur saivat uutta sisältöä kun paikat näki omin silmin.

Pian saavuimme 17-mile drive -tienpätkälle. Serpentiinitie mutkitteli kallioiden lomassa välillä luisuen kohti rantaa, välillä palaten kielekkeiden jylhille näköalapaikoille. Musiikki raikui auton kaiuttimista, välillä kuuntelimme vain meren kohinaa. Big Surin alue oli todella kaunis: jyrkkiä kalliokielekkeitä, koukeroisia rantapusikkoja, aavepuita,valtavia lintuparvia, metsää ja pitkiä hiekkarantoja. Välillä pysähdyimme tankkaamaan puoli ilmaista bensaa.

Auringonlasku yllätti meidät 17-mailin lenkin lopussa ja muutamia kuvia napsittuamme olikin äkkiä pilkkopimeää. Ajelimme pimeässä pientä käppyräistä valtatietä hitaasti kohden etelää. Muutamia hienoja siltoja ja rantoja jäi tyystin näkemättä, siksi pimeää ulkona oli vaikka kuu olikin lähes täydessä loistossaan. Muutamia kertoja sentään pysähdyimme katselemaan kuun siltaa merellä.

Päivän matkasta väsyneinnä päätimme etsiä motellin jossa yöpyä. Löysimme pienen majatalo-huoltoaseman, josta soittelimme eteenpäin ja varasimme huoneen Motel 6 -ketjun puljusta San Simeonista. Sitten olikin enää löydettävä San Simeon.

Näimme muutamia San Simeon -tienviittoja ja seurasimme niitä. Paikka, johon päädyimme, vaikutti kuitenkin melko kuolleelta eikä M6:ta ollut mailla halmeilla. Hetken harhailtuamme jokin poliisiksi/rangeriksi luokiteltava setä pysäytti meidät pick-upillaan ja kysyi minne olemme menossa. "San Simeoniin? Jaahas... no se on muutamia maileja etelään. Tämä on PIKKU-San Simeon." Kiitosta vaan. Sitten jatkoimme matkaa ja kohta M6 kyltti jo toivottikin meidät tervetulleeksi "oikeaan" San Simeoniin.

Joulaaton aatto siis motellissa valtatie 1:n varressa. Hauskaa kuitenkin oli ja motellihuone oli jopa halvempi vaihtoehto kuin hostelli. Jouluaaton aamupalaksi oli myös luvassa ilmainen kuppi kahvia motellin respassa, jee! Raukeina katsastimme tv:n kaapelikanavat ja vaniljan makuista joulukolaa lipitettyämme kävimme nukkumaan. Hieno päivä kerta kaikkiaan.

Santa Cruzin ranta - Da Möb - Purjevenei - Tauko paikalla - Heinää ja sympatiaa

Metsätie - Gasoliini - Maisema - Iltagängi - Kukkasia ilta-aarinkossa

Surffaaja - Sana Sponsorilta - Koira kirmaa - Kiviä - Rauha

Aidan takaa - Sorsa - Rannan värit - Haamupuut - Tsiikarilla näki makeita huviloita (mutta kuvia sen läpi oli vaikea ottaa)

Haamupuu II - Auringonlasku lintukiven taa - Koukut - Preeria Ilta-Auringossa - "Kyllä tää ajaminen hoituu pilkkopimeässäkin vaikka vasemmalla kädellä"