Amerikkalaiseen tapaan, laiskasti

Ihmettelin kun postilaatikkooni ei ilmesty mitään, vaikka olen tilaillut useita kurssikirjoja ja muutamien bändien promo-levyjä. Liekö kusti jälleen syönyt kuormasta. Syksyllähän postisysteemi hukkasi mm. kaksi pankkikorttiani ja muuta vähäpätöistä.

Selvitin United States Postal Serviceltä missä pakettini olivat ja heidän mukaansa paketit oli toimitettu asuntolalle viikkoja sitten. Hermostuin. Avauduin tuntemattomille. Kävin kyselemässä paketteja asuntolan toimistosta, vaan eivät tienneet mitään. "Jag mää oon vaan töissä täällä". Pyysivät käymään päätoimistossa.

Päätoimistossa eivät, yllättäen, tienneet sen enempää, kehottivat menemään takaisin oman asuntolani toimistoon. Menin, vaan herra tietäväinen ei ollut tavattavissa. Oli kuulemma kokouksessa. Toimiston avulias neito suostui kuitenkin tarkastamaan postihuoneen.

Ja siellähän pakettini odotti noutajaansa hyllyllä, minulle ei ollut vain kukaan jaksanut asiasta kertoa. Tapana siis on, että postityöntekijä pistää jokaisen henkilökohtaiseen postilaatikkoon ilmoituksen saapuneista paketeista, jotka voi sitten käydä tämän ilmoituslipukkeen ja henkkarin kanssa lunastamassa. Nyt paketti oli kuitenkin saanut lojua hyllyillä muutamia viikkoja. Olin juuri poistumassa huoneesta yhden paketin kera kun huomasin toisella hyllyllä vielä halpiskirjakauppa E-Campuksen paketin. Kysäisin josko sekin olisi minulle, ja olihan se. Tehokasta toimintaa.

Parin viikon ylimääräisen odottelun jälkeen sain kuin sainkin Utopian kurssikirjani ja Bling Kong -paketin. Pankkikorttini sen sijaan ovat kadonneet iäksi, ei sillä että niitä enää tarvitsisinkaan. Asiat eivät täällä näköjään hoidu ellei käy useammassa paikassa raivoamassa. Kukaan ei tunnu tietävän mitään ellet pakota heitä tekemään jotain. Vastuu ei kiinnosta.

Olen oppinut alistamaan toimistotyöntekijöitä ja käyttämään kyynärpäitäni oman etuni hyväksi. Olen oppinut että asiat hoituvat, joskin hitaasti, olemalla erittäin erittäin erittäin kärsivällinen, tai nopeammin olemalla vittumainen määräilijä. Ensimmäistä yritin, mutta jälkimmäinen tie on niin paljon helpompi. Ehkä minusta olisi johtajaksi...

Illan hitti: Bling Kong - Enter Bling Kong (Greatest Hits 3.16.Ö3-5.20.Ö3)

Viikon odotus: Chicago - Detroit - Toronto kevätretki (+Interpolin keikka sekä ilta Cabaret Metrossa)

Päivän yllätys: Pari viikkoa suomalaisvieraiden kanssa hujahti ylinopeasti, terveisiä Merjalle, Teemulle, Manulle, Kaisalle ja Sannalle. Kiitos käynnistä!

Viikon tuleva: Vihdoinkin pääsen maalaamaan 1,5 x 1,8 m ja 1,8 x 2,1 m taulujani! Jee! Tässä eräs vanhoista mestariteoksistani ajan takaa:

Orava söi läksyni, ja muita satuja

Huh, taas vierähti viikko nopeammin kuin ajatus. Niille jotka kyselivät, mitä tapahtui, satunnaisessa järjestyksessä:

Suomesta tuli viisi veijaria vierailemaan. Majoittuivat hostelliin Manhattanille. Kiertelimme yhdessä jos toisessakin paikassa.

Lauttailimme Battery Parkista Staten Islandille, josta ei kylläkään heti löytynyt muuta kuin yksi edullisen puoleinen pizzapaikka. Jotain kumminkin. Ilma oli erinomaisen kylmä, aurinko porotti.

Empire State Building oli suljettu putken pamahdettua. Olisi ollut niin hieno ilma tähystellä auringonlaskua. No, menimmä kahville, Grand Centralille, Chrysleriin, Rockefellerille ja Times Squarelle.

Illastimme pikaruoka-japanilaisessa. Sain repulleni juomaa ja kastiketta ja kun en sitä heti huomannut, oli seuraavana aamuna kiva pestä takkia ja housuja jolle kastikkeen ja kolajuoman tiheä tahna oli levinnyt.

Kävimme katsomassa NYU:n tanssiopiskelijoiden esityksiä. Osittain heikkoa settiä, muutama mukavampi juttu myös kuitenkin. Hieman oli nuorilla opiskelijoilla vielä kliseet pinnassa mutta ei nyt sentään ihan Paha Kurki -menoon sorruttu.

Kahvilassa oli välikohtaus kun henkilökuntamies heitti soppaa häntä kuristaneen tyypin päälle. Paikalle kutsuttiin poliisi ja tilannetta selviteltiin useampi hetki. Siinä sivussa mussutin mustikkacroissantin ja lipitin heikkoa kaakaota. Pizzapaikka ei siis aina ole hyvä kahvila.

Teatterikokemusta haimme Christopher Streetin hämärästä teatterimontusta. Esitettävänä oli moderni versio Hamletista. Esityksen alussa, pienen saarnapuheen jälkeen, kolehtikori kiersi yleisön joukossa. Tarkoitus oli auttaa vararikon partaalla olevaa teatteria. Draaman väliin oli tiputeltu do the robot -tanssia sekä modernia tanssahtelua. Kelpo hupaa vaikka amatöörimeininki olikin hieman kankeaa. Yleisöä oli nuoresta mummuun ja turistitädistä partajehuun. Käykää siis toki Christopherin Wings-teatterissa (pakottivat suosittelemaan).

Maanantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi noin 7 cm lunta. Tämän valtavan lumimyrskyn johdosta yliopisto oli aamupäivän suljettu ja näin ollen espanjan tentti oli peruttu. Heräsin siis aivan syyttä suotta seitsemältä.

Gonzokuningas oli ampunut itseään päähän.

Elokuvissa näytettiin kimaraa Sideways. Ihmiset höröttivät antaumuksella, joku yltyi hysteriaan. Mielestäni mukava elokuva, ei elämää suurempi vaan juuri elämän kokoinen ja makuinen.

Sain kuin sainkin ostettua yli sata jalkaa mäntyä maalauskurssiani varten. Tarkoituksena on maalata kaksi taulua, yksi kokoa 5'-1"x 6'-0" ja toinen mitoiltaan 7' x 6'. Maalaamisesta tulee melko fyysistä kun maalaus on joka suunnassa pidempi kuin maalari. Unohdin kuitenkin ostaa pari lautaa. Täytyy lähteä niitä huomenna metsästämään mailin päässä olevasta lautatarhasta. Ilman autoa on hieman huono.

Kaverit olivat käyneet baptistikirkossa messussa. Aamun tähtiesiintyjäksi oli limusiinista pöllähtänyt Kofi Annan. Oli kuulemma saarnannut kokolailla poliittiseen sävyyn nykymeininkiä solvaten. Kuulemma.

Kävin myös ostamassa nauloja itsepalvelurautakaupasta 23. kadun Home Depot:sta. Skannailin tavarat, heitin ne muovikassiin, ja maksoin setelillä automaattiin. Koko ajan androgyyni koneääni neuvoi ostosten skannaamisen, punnitsemisen ja maksamisen kanssa. Kätevää vaan ei kovin lämpöistä shoppailua.

Huumorinnälkämme jäi tyydyttymättä stand-up -illassa 1. Av/1. Kadun kulman "Sutra"-paikassa. Kolmea kymppiä lähestyvät yliopisto-opiskelijat lukivat paperista college-muistojaan. Joukossa oli muutama varsin koomillinenkin kasku, vaan kokonaisuudessaan tunnelma oli lähinnä vaivautunut. Kysyttäessä tunnustimme olevamme Norjasta. "Norwegen, joo".

Utopiakurssilla käsiteltiin sosialistisia utopioita. Täytyy sanoa, että aivan nappikurssi! Mielenkiintoista keskustelua arkkitehtuurin filosofiasta historian esimerkkeihin nojaten. Erityisen mielenkiintoista. Nyt vain pitäisi jo alkaa tehdä töitäkin ja kirjoittaa analyysi Fritz Langin Metropolis -elokuvasta.

Metrossa joku oli ammuttu.

Näimme jälleen portit Central Parkissa. Kuulin että alunperin niistä oli suunniteltu versiota, jossa porttirakenne olisi musta ja vain verho olisi oranssi. Mietin miltä moinen näyttäisi ja tulin Photoshop-kokeilun jälkeen siihen tulokseen että musta musta olisi ollut paree. Vaikka hyvä se on oranssinakin.

Kävimme METissä katsomassa josko olisimme päässeet kuulemaan Christoa ja Jean-Claudea ja heidän porttiteorioitaan, mutta paikka oli loppuun buukattu. Kävimme kuitenkin katsastamassa museon tarjonnan. Itselleni illan kohokohta oli ehdottomasti Chuck Closen fotorealismilla briljeeraava maaliteos "Mark". Kerrassaan häikäisevää syväterävyystasojen hallintaa!

Bush puhui nauhalla huumeiden käytöstä ja tunnusti olevansa synnintekijä.

Illalla Shop-Ritessa myhäilin kun joku osti kaksi täpötäyttä ostoskärryllistä kolajuomaa. Oli ilmeisesti alennuksessa.

Arkkitehtuurikohde, Joku varasti maalausideani, Kohde ulkoa, Pilvenpiirtäjämuseo, Portit Mustattuna, Statenin Wall St.

NYPL Gang, JFK:n pelastusliivit, Muroja satama-altaassa, Staten Islandin lautta, Orava söi läksyni

Illan viisu: Sluts of Trust - Leave You Wanting More (Edit)

Suurista ihmisistä

Oletko tosiamerikkalainen? Vaalitko kunniakkaita perinteitä? Osoita se!

Itse en ole tosiamerikkalainen,

Santa Monica ja Venice [11 tammikuuta 05]

Tulihan sitä aurinkoakin vihdoin! Sateen vihdoin loputtua päätin oitis suunnata hostellin ilmaisella pakulla Venice Beachille muutaman kaverin kanssa. Kuskikin oli talon puolesta, joten matkaan vaan. Ajo Santa Monican kautta VB:lle ei kestänyt kovin kauan ja kohta olimmekin hiekalla nauttimassa paahteesta.

Venice oli maineensa mukainen muoviparatiisi. Ranta täynnä taloja, hienoja ja vähemmän hienoja, kalliita yhtä kaikki. Näin myös Gehryn kuuluisan "entisen rantavahdin talon". Paras näkemäni Gehry, ehdottomasti. Baywatch -jengi ajeli hiekalla jeepeillään ja paikalliset lenkkeilivät vesirajassa. Törmäsin täällä myös pari päivää aiemmin tapaamaani maailmanympärimatkalla olevaan pariskuntaan. Pieni on maapallo.

Kohta aamun jälkeen tuuli rannalla yltyi sietokynnystä kasvattaviin mittoihin. Hiekkaa silmissä, kameran linsseissä, kengissä, jopa suljetuissa takin taskuissa. Niin, tuuli oli sen verran viileä ja hiekkainen että paisteesta huolimatta oli kuljettava takki päällä ja huppu korvilla. Jopa muovimaailman tunnus Muscle Beach oli nyt tyhjillään. Kävelin rantaa pitkin taloja ihastellen ja suoraan hiekkarannalle laskevia likaröörejä kauhistellen kohti Santa Monica Pieriä.

Eräässä kohdassa sankarit olivat tehneet rantapalmuista sikamageita (ilman sarkasmia) peittämällä ne tägeihin. Tällaista nykytaidetta ei löydä museoista. En seisoskellut paikalla montaa sekuntia kun joku oli jo maalaamassa läheistä seinää. Hyvä että riittää harjoittelupaikkoja maalareille niin sitten osaavat maalata jotain järkevää kun tulee ruma talo vastaan.

Santa Monicaan saavuin yllättävän pian, mutta melko tylsä shoppailukeskushan se pääasiassa oli. Hienoja taloja täälläkin jos tykkää amerikkalaisesta yltäkylläisarkkitehtuurista. "Arkkitehti: -Mitäs materiaalia haluatte sisustukseen? Asiakas: -Pistetään kaikkea mitä löytyy ja rahalla saa, more is more ja more expensive is even more!" Pier huvipuistoineen oli samanlainen kuin muissakin Kalifornian rantakaupungissa, mutta aurinkoisessa säässä ei valiteta. Hyvän aikaa kierreltyäni ja einestettyäni otin pirteillä mielin bussin takaisin kohti Hollywoodia.

Bussimatkaan menikin sitten ihan jonkin aikaa kun sattui olemaan vielä ruuhka-aika meneillään. LA:n seudulla pahin ruuhka-aika on kuulemma aamu-viidestä aamu-neljään. Pahus. Täällä slogan "kävellen olisit jo perillä" pitää usein paikkansa. Hollywood Boulevardin päässä kyllästyin bussissa istuskeluun ja kanssamatkustajien kauhuksi päätin siirtyä lihasvoiman käyttäjäksi. Olinkin hostellilla paljon ennen bussiin jääneitä kavereitani.

Idioottien tervehdys, Gehryn koppero, Baywatch, Tyhjä Muskeli, Tägipuut, Kisälli
Valtava merilevämörkö, Mies ja "taideteos", Rantarojua, Viemäri suoraan piitsille, Marek X, Pienikin vihervyöhyke auttaa heti
Santa Monica Pier, Kurre, Takaisin HWoodissa, Boulevard, Joulukoristeiden rippeet, Antisankarin jalanjäljissä

Väripäivä

Lauantaina kävimme kämppikseni kanssa Keskuspuistossa tiirailemassa maisemateosta Gates. Teos koostui 7500 lähes identtisestä metalliportista, jotka pystytetty puiston polkujen ylle. Porteissa liehui oranssit purjekankaat. Paikallinen taiteilijapari Jean-Claude ja Christo veti kyllä aika massiivisen ässän hihasta.

Teos ei ollut erityisen dynaaminen, pidin enemmän monista pariskunnan aiemmista töistä. Christon erittäin hienoissa piirroksissa porttien kankaat liehuvat hienommin kuin oikeasti ja loistavat kirkkaammin kuin todellisuudessa. Teos oli turhan pysähtynyt, mutta toisaalta tuhannet ja tuhannet puistossa parveilevat ihmiset (ja turistit) toivat teokseen oman hienon lisänsä.

Se mikä teki teoksesta kuitenkin vaikuttavan oli, jällen kerran, mittakaava: 4 799 tonnia terästä, 60 mailia (96.5 Km) vinyyliputkea,165 000 pulttia, 1 089 882 neliöjalkaa (101 250 m2) kangasta, 600 työntekijää pystyttämässä portteja ja niin edelleen. Hekumallista että jollain on kylliksi rahaa ja tarmoa pistää tällaiseen täysin turhaan toimintaan. Siitä iso plussa.

Myöhemmin älysin että olisi pitänyt käydä tsekkaamassa miltä teos näyttäisi lintuperspektiivistä. No, täytyy joku toinen päivä käydä kiipeilemässä jonkun lähitienoon pilvenpiirtäjän katolle katsomaan. Teos on käsittääkseni paikollaan pari viikkoa joten ehtiihän tässä vielä...

Illalla kävimme vielä tsekkaamassa muutaman mielenkiintoisen värivalojutun: Diller + Scofidion Brasserien Ludwig Mies van der Rohen Seagram-pytingissä. Hieno ravintola, erityisesti vessan lavuaari oli bueno. Lisäksi tarkastimme sinisillä valoilla sompaillun jalankulkusillan Ground Zeron eteläpuolella. Hieno sekin pienellä budjetilla toteutetuksi sillaksi. Valo on pop.

Puomi, Nurtsin yli, Yahoos, Dyykkaaja ja portit, Sorsat

Osa, Yleisö oli eri mieltä, Väkeä riitti, Putus, Itä, Karahka

Fillaroimassa, Silta, D+G Vessa, Kävelysilta, Sinivalot, Tuulitunneli, Keskeltä

Päivän muzak: Matt Sweeney & Bonnie "Prince" Billy - Superwolf

Hollywoodin illoista, Osa II [10. tammikuuta 05]

Koska sade jatkui useita päiviä taukoamatta, oli ainakin illoiksi välttämättä keksittävä sisätekemistä. Päivät kolusin kaupungilla sateesta huolimatta. Kirjojen pariin vetäytyminen ei oikein lomalla innosta, joten päätin iltaisin aina tehdä jotain enemmän tai vähemmän paikan hengen mukaista. Hollywoodissa siis viihdettä.

Hollywood Boulevardilta sain piletit ABC:n Conan O'Brieniin eli Jimmy Kimmel Showhun (niin, minäkään en ollut kuullut kyseisestä showsta ennen tätä iltaa). Vieraina oli luvassa Jay Mohr, Ja Rule ja joku kultakurkku jonka nimen jo unohdin. Yleisö otettiin sisään noin puolitoista tuntia ennen shown alkua jotta lämppärit ehtisivät valaa siihen tarpeeksi juhlahenkeä. Joku sideshow opetti meitä taputtamaan ja huutamaan ja teki kaikkea hassunhauskaa pitääkseen yleisön hyvällä tuulella. Toinen tyyppi jakoi suklaakeksejä, ja paikan turvallisuudesta vastaava poliisikin kertoili tarinoita lapsuudestaan. Jossain vaiheessa sähköt menivät poikki sateen takia. Ei kovin hyvä juttu livenä lähetettävää showta ajatellen.

Jossain vaiheessa itse lähetys sitten vihdoin alkoi ja täytyy myöntää että olin positiivisesti yllättynyt. Illan isännän vitsit tulvien uhreista ja muusta ajankohtaisesta olivat oikeasti hauskoja ja bändi piti menoa yllä koko ajan. Tietysti myös Bushin lausahduksia näytettiin videolta: "It's amazing how they can have erec... election in Iraq". Vieraatkin olivat ihan hauskoja tyyppejä: hyvää viihdettä siis. Jossain vaiheessa itse lähetystäkin sähköt katkesivat, mutta homma saatiin paikattua mainoskatkolla. Loppuun ihan taidokas mutta turhan yltiöromanttinen stadionrock -artisti veti ihan kelpo keikan. Itse kuitenkin livahdin studiosta ulos heti kun pääsin. Olin nimittäin saanut lipun myös Jimmy Chamberlin Complexin ensikeikalle Knitting Factoryyn parin korttelin päähän. Sateeseen siis.

Saavuin Knitting Factoryyn juuri ajoissa heikonpuoleisen lämppäribändin lopetellessa keikkaansa. Itävaltalainen hostellituttuni olikin jo paikalla tinttaamassa. JCC aloitti vahvasti kappaleella Cranes of Prey. Koska en biisejä vielä tuntenut, aloin jo pelätä jotain R.A.T.M -kopiota, mutta aivan suotta. Soitanta siirtyi pian riffirokista ehdan hienoon avaruusjazziin. Bändi veti biisinsä pääasiassa instrumentaaleina, koska laulajia oli paikalla vain Billy Mohler.

Kitaristi ja kosketinsoittaja tuntuivat kyllä hieman pikkupojilta Jimmy Chamberlinin rummutuksen keskellä, mutta hyvin bändin materiaali kuitenkin toimi. Osa yleisöstä selvästi odotti seuraavaa Smashing Pumpkinsia eikä syttynyt progemmalle materiaalille. Omasta mielestäni kuitenkin erittäin mielenkiintoinen setti. Encorea yleisö jo sitten yltyikin vaatimaan, mutta bändi ei mylvinnästä huolimatta palannut lavalle. Sanoivat olevansa tänään epävireessä.

Loistava viihdeilta kaikin puolin. Enää sateessa kävely taikaisin hostellille ei haitannut yhtään, päivä oli selkeästi plussalla. Iltahartautena otin kuvan profeetan tähdestä kadussa.
HWilta, JCC, Tähti