Santa Monica ja Venice [11 tammikuuta 05]
Tulihan sitä aurinkoakin vihdoin! Sateen vihdoin loputtua päätin oitis suunnata hostellin ilmaisella pakulla Venice Beachille muutaman kaverin kanssa. Kuskikin oli talon puolesta, joten matkaan vaan. Ajo Santa Monican kautta VB:lle ei kestänyt kovin kauan ja kohta olimmekin hiekalla nauttimassa paahteesta.
Venice oli maineensa mukainen muoviparatiisi. Ranta täynnä taloja, hienoja ja vähemmän hienoja, kalliita yhtä kaikki. Näin myös Gehryn kuuluisan "entisen rantavahdin talon". Paras näkemäni Gehry, ehdottomasti. Baywatch -jengi ajeli hiekalla jeepeillään ja paikalliset lenkkeilivät vesirajassa. Törmäsin täällä myös pari päivää aiemmin tapaamaani maailmanympärimatkalla olevaan pariskuntaan. Pieni on maapallo.
Kohta aamun jälkeen tuuli rannalla yltyi sietokynnystä kasvattaviin mittoihin. Hiekkaa silmissä, kameran linsseissä, kengissä, jopa suljetuissa takin taskuissa. Niin, tuuli oli sen verran viileä ja hiekkainen että paisteesta huolimatta oli kuljettava takki päällä ja huppu korvilla. Jopa muovimaailman tunnus Muscle Beach oli nyt tyhjillään. Kävelin rantaa pitkin taloja ihastellen ja suoraan hiekkarannalle laskevia likaröörejä kauhistellen kohti Santa Monica Pieriä.
Eräässä kohdassa sankarit olivat tehneet rantapalmuista sikamageita (ilman sarkasmia) peittämällä ne tägeihin. Tällaista nykytaidetta ei löydä museoista. En seisoskellut paikalla montaa sekuntia kun joku oli jo maalaamassa läheistä seinää. Hyvä että riittää harjoittelupaikkoja maalareille niin sitten osaavat maalata jotain järkevää kun tulee ruma talo vastaan.
Santa Monicaan saavuin yllättävän pian, mutta melko tylsä shoppailukeskushan se pääasiassa oli. Hienoja taloja täälläkin jos tykkää amerikkalaisesta yltäkylläisarkkitehtuurista. "Arkkitehti: -Mitäs materiaalia haluatte sisustukseen? Asiakas: -Pistetään kaikkea mitä löytyy ja rahalla saa, more is more ja more expensive is even more!" Pier huvipuistoineen oli samanlainen kuin muissakin Kalifornian rantakaupungissa, mutta aurinkoisessa säässä ei valiteta. Hyvän aikaa kierreltyäni ja einestettyäni otin pirteillä mielin bussin takaisin kohti Hollywoodia.
Bussimatkaan menikin sitten ihan jonkin aikaa kun sattui olemaan vielä ruuhka-aika meneillään. LA:n seudulla pahin ruuhka-aika on kuulemma aamu-viidestä aamu-neljään. Pahus. Täällä slogan "kävellen olisit jo perillä" pitää usein paikkansa. Hollywood Boulevardin päässä kyllästyin bussissa istuskeluun ja kanssamatkustajien kauhuksi päätin siirtyä lihasvoiman käyttäjäksi. Olinkin hostellilla paljon ennen bussiin jääneitä kavereitani.
Idioottien tervehdys, Gehryn koppero, Baywatch, Tyhjä Muskeli, Tägipuut, Kisälli
Valtava merilevämörkö, Mies ja "taideteos", Rantarojua, Viemäri suoraan piitsille, Marek X, Pienikin vihervyöhyke auttaa heti
Santa Monica Pier, Kurre, Takaisin HWoodissa, Boulevard, Joulukoristeiden rippeet, Antisankarin jalanjäljissä
Venice oli maineensa mukainen muoviparatiisi. Ranta täynnä taloja, hienoja ja vähemmän hienoja, kalliita yhtä kaikki. Näin myös Gehryn kuuluisan "entisen rantavahdin talon". Paras näkemäni Gehry, ehdottomasti. Baywatch -jengi ajeli hiekalla jeepeillään ja paikalliset lenkkeilivät vesirajassa. Törmäsin täällä myös pari päivää aiemmin tapaamaani maailmanympärimatkalla olevaan pariskuntaan. Pieni on maapallo.
Kohta aamun jälkeen tuuli rannalla yltyi sietokynnystä kasvattaviin mittoihin. Hiekkaa silmissä, kameran linsseissä, kengissä, jopa suljetuissa takin taskuissa. Niin, tuuli oli sen verran viileä ja hiekkainen että paisteesta huolimatta oli kuljettava takki päällä ja huppu korvilla. Jopa muovimaailman tunnus Muscle Beach oli nyt tyhjillään. Kävelin rantaa pitkin taloja ihastellen ja suoraan hiekkarannalle laskevia likaröörejä kauhistellen kohti Santa Monica Pieriä.
Eräässä kohdassa sankarit olivat tehneet rantapalmuista sikamageita (ilman sarkasmia) peittämällä ne tägeihin. Tällaista nykytaidetta ei löydä museoista. En seisoskellut paikalla montaa sekuntia kun joku oli jo maalaamassa läheistä seinää. Hyvä että riittää harjoittelupaikkoja maalareille niin sitten osaavat maalata jotain järkevää kun tulee ruma talo vastaan.
Santa Monicaan saavuin yllättävän pian, mutta melko tylsä shoppailukeskushan se pääasiassa oli. Hienoja taloja täälläkin jos tykkää amerikkalaisesta yltäkylläisarkkitehtuurista. "Arkkitehti: -Mitäs materiaalia haluatte sisustukseen? Asiakas: -Pistetään kaikkea mitä löytyy ja rahalla saa, more is more ja more expensive is even more!" Pier huvipuistoineen oli samanlainen kuin muissakin Kalifornian rantakaupungissa, mutta aurinkoisessa säässä ei valiteta. Hyvän aikaa kierreltyäni ja einestettyäni otin pirteillä mielin bussin takaisin kohti Hollywoodia.
Bussimatkaan menikin sitten ihan jonkin aikaa kun sattui olemaan vielä ruuhka-aika meneillään. LA:n seudulla pahin ruuhka-aika on kuulemma aamu-viidestä aamu-neljään. Pahus. Täällä slogan "kävellen olisit jo perillä" pitää usein paikkansa. Hollywood Boulevardin päässä kyllästyin bussissa istuskeluun ja kanssamatkustajien kauhuksi päätin siirtyä lihasvoiman käyttäjäksi. Olinkin hostellilla paljon ennen bussiin jääneitä kavereitani.
|  |  |  |  |  |
|  |  |  |  |  |
|  |  |  |  |  |
<< Home