Kalifornian Keijumaa - Downtown LA [9. tammikuuta 05]
Skid Row. Kymmenet tuhannet kodittomat hengailevat kadun kulmissa. Parin sadan metrin matkalla näen pari sataa teltantapaista ja toisen mokoman pahvilaatikkoasuntoja. Taustalla kiiltävät Bunker Hillin toimistokompleksit. Newark jää kyllä karuudessa helposti toiseksi Los Angelesin Downtownille. En ole tuntenut monta kaupunkia kohti yhtä suurta antipatiaa.
Loisteliaalla Bunker hillillä ei elämää näy muuten kuin kahdeksasta neljään. Sen jälkeen tuuli saa ujeltaa autioiden toimistorakennusten välissä mutkittelevilla valtateillä. Jalankulkija ei koe olevansa kovin tervetullut betoniviidakkoon. Horisontissa siintää Frank Gehryn skissailema rehevä Walt Disney Music Hall, mutta jotenkin se näyttää todella yksinäiseltä valtavien parkkipaikkojen ja brutaalien betonitornien aavikolla.
Ollakseen ehkä maailman kuuluisin arkkitehti, Frank Gehryn arkkitehtuuri on mielestäni ainakin esteettisesti todella keskinkertaista. En osaa ottaa kantaa kaarevien seinien toimivuuteen ja taloudellisuuteen, mutta jo pelkästään visuaalisina sommitelmina Gehryn tuotokset ovat mielestäni kohtuullisen tylsiä. Hyviä ideoita ei ole kehitelty kovin pitkälle ja kaikissa Gehryn "lentävän kauden" töissä on vallitsevana ensivaikutelmana valtava raskaus ja dynamiikan puute. Kun kaikki kaaret ovat saman kokoisia ja yksikään seinä ei ole suora, on kokonaissommitelma muodoton mössö. Disney Hallin sisätiloissa pelkäsin, että raskas katto murskaa minut. Pitäisi varmaan käydä tsekkaamassa Bilbaon museo, mutta tuntuu, että mitä uudempi Gehry on kyseessä, sitä surkeampaa settiä on odotettavissa. Siinä, sainpahan vuodatettua, koettakaa kestää.
Musiikkitalon keskinkertaisuudesta toivuttuani näen mielenkiintoisen kirkon. Kirkon eteen joku on rakentanut majan romusta. Ajelehdin sateessa kaupungintalon ja poliisilaitoksen vihamielisten rakennusten ohi kohti nykytaiteen museo MOCA:n vaihtoehto-osaa MOCA Geffeniä. Paikka on maineensa veroinen. Valtavan parkkipaikan keskellä on ruma teollisuushalli. Hallin ovessa lukee MOCA. Marssin pakeille mutta paikka onkin suljettu. Joku toinen kerta siis. (Seuraavana päivänä tsekkasin Keskustan MOCAn, joka on perinteikkäämpi museo vaikka possua onkin. Esillä oli Ed Ruschan loistavia piirroksia ja maalauksia).
Maleksin läpi Pikku Tokion, joka on varsin mitäänsanomaton ilmestys. Muutama kortteli japanilaisia ravintoloita, muutama pieni sisäpiha ja siinä se. Matkalla takaisin kohti ydinkeskustaa törmään uuteen LA:n Liikennelaitoksen rakennukseen. Fritz Langin Metropolis tulee mieleen, tosin tässä on kyllä paljon enemmän postapokalyptistä vihaa. Herra tuomioarkkitehti on kyllä luonut kunniakkaan monumentin mutta missä on lämpö? Toisaalta, megalomaaninen teräskolossi sopii kyllä tähän kaupunkiin kuin nenä päähän.
Vietän hetken kuivatellen jalkojani LA Public Libraryn vessassa ja mietin millaista olisi viettää enemmänkin aikaa kadulla. Sitten metrolla äkkiä takaisin Hollywoodiin. Yritän kuumeisesti keksiä jotain hyvää sanottavaa LA:n alakaupungista mutta mieleen ei tule mitään muuta kuin: sieltä pääsee pois varsin helposti. Sateisella säällä oli toki osuutensa asiaan mutta kaupunki oli kyllä joka suhteessa aika uloste. Yksittäisiä hienoja ja mukavia rakennuksia, kuten LA Public Library, kyllä löytyi mutta kokonaisuus kuvotti.
Kuuluisan teatterin nykytila, Rivi kodittomia, Myös, Skid Row, Telttameri, Parkkipaikan päässä on kulta-aarre
"Ympäristötaidetta", Sumu vain paransi näkymiä, Viihtyisä jalankulkutunneli, Sumua taas, Brutaalia settiä, Sumu peitti ruman
Hyvä vitalisointiyritys: espanjalaiset portaat, Yleisilme, Walt Disney Music Hall, Halli sisältä, Katto vuotaa?, Maja kirkon ja valtatien välissä
MOCA @ Geffen, Little Tokyo, California Transit Center, Megalomania, Kauhun Arkkitehtuuria, Takaisin HWoodissa, Päämoka myöhemmin
Loisteliaalla Bunker hillillä ei elämää näy muuten kuin kahdeksasta neljään. Sen jälkeen tuuli saa ujeltaa autioiden toimistorakennusten välissä mutkittelevilla valtateillä. Jalankulkija ei koe olevansa kovin tervetullut betoniviidakkoon. Horisontissa siintää Frank Gehryn skissailema rehevä Walt Disney Music Hall, mutta jotenkin se näyttää todella yksinäiseltä valtavien parkkipaikkojen ja brutaalien betonitornien aavikolla.
Ollakseen ehkä maailman kuuluisin arkkitehti, Frank Gehryn arkkitehtuuri on mielestäni ainakin esteettisesti todella keskinkertaista. En osaa ottaa kantaa kaarevien seinien toimivuuteen ja taloudellisuuteen, mutta jo pelkästään visuaalisina sommitelmina Gehryn tuotokset ovat mielestäni kohtuullisen tylsiä. Hyviä ideoita ei ole kehitelty kovin pitkälle ja kaikissa Gehryn "lentävän kauden" töissä on vallitsevana ensivaikutelmana valtava raskaus ja dynamiikan puute. Kun kaikki kaaret ovat saman kokoisia ja yksikään seinä ei ole suora, on kokonaissommitelma muodoton mössö. Disney Hallin sisätiloissa pelkäsin, että raskas katto murskaa minut. Pitäisi varmaan käydä tsekkaamassa Bilbaon museo, mutta tuntuu, että mitä uudempi Gehry on kyseessä, sitä surkeampaa settiä on odotettavissa. Siinä, sainpahan vuodatettua, koettakaa kestää.
Musiikkitalon keskinkertaisuudesta toivuttuani näen mielenkiintoisen kirkon. Kirkon eteen joku on rakentanut majan romusta. Ajelehdin sateessa kaupungintalon ja poliisilaitoksen vihamielisten rakennusten ohi kohti nykytaiteen museo MOCA:n vaihtoehto-osaa MOCA Geffeniä. Paikka on maineensa veroinen. Valtavan parkkipaikan keskellä on ruma teollisuushalli. Hallin ovessa lukee MOCA. Marssin pakeille mutta paikka onkin suljettu. Joku toinen kerta siis. (Seuraavana päivänä tsekkasin Keskustan MOCAn, joka on perinteikkäämpi museo vaikka possua onkin. Esillä oli Ed Ruschan loistavia piirroksia ja maalauksia).
Maleksin läpi Pikku Tokion, joka on varsin mitäänsanomaton ilmestys. Muutama kortteli japanilaisia ravintoloita, muutama pieni sisäpiha ja siinä se. Matkalla takaisin kohti ydinkeskustaa törmään uuteen LA:n Liikennelaitoksen rakennukseen. Fritz Langin Metropolis tulee mieleen, tosin tässä on kyllä paljon enemmän postapokalyptistä vihaa. Herra tuomioarkkitehti on kyllä luonut kunniakkaan monumentin mutta missä on lämpö? Toisaalta, megalomaaninen teräskolossi sopii kyllä tähän kaupunkiin kuin nenä päähän.
Vietän hetken kuivatellen jalkojani LA Public Libraryn vessassa ja mietin millaista olisi viettää enemmänkin aikaa kadulla. Sitten metrolla äkkiä takaisin Hollywoodiin. Yritän kuumeisesti keksiä jotain hyvää sanottavaa LA:n alakaupungista mutta mieleen ei tule mitään muuta kuin: sieltä pääsee pois varsin helposti. Sateisella säällä oli toki osuutensa asiaan mutta kaupunki oli kyllä joka suhteessa aika uloste. Yksittäisiä hienoja ja mukavia rakennuksia, kuten LA Public Library, kyllä löytyi mutta kokonaisuus kuvotti.
|  |  |  |  |  |
|  |  |  |  |  |
|  |  |  |  |  |
|  |  |  |  |  |  |
<< Home