Pyhän puun illoista [8. Tammikuuta 05]
Hollywoodissa ollessani säät eivät suuremmin suosineet. Vettä tuli enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Pahimpina päivinä ulkona kävely oli lähes mahdotonta koska vaatteet kastuivat sateenvarjosta huolimatta puolessa tunnissa likomäräksi. Pientä lohtua sain muovipusseista tekemistäni kumisaappaista. Olisin saattanut kumisaappaat ostaakin mutta koska Kaliforniassa ei oppikirjan mukaan koskaan sada, niin eihän siellä kumisaappaita myydä.
Heikoista keleistä huolimati tekemistä kuitenkin löytyi, varsinkin iltatekemistä. Hostellin baarissa oli standup-komedia -iltoja jotka olivat oikeasti hauskoja. Lisäksi lähiseudun klubeilta löytyi kyllä meininkiä joka makuun.
Eräänä iltana kävimme hostellikavereiden kanssa tsekkaamassa Länsi-Hollywoodin rokkiklubeja. Lähtijöitä oli toista kymmentä joten hostellihenkilökunta tilasi muutamia tilatakseja, joiden kyytiin ahtauduimme. Kohteena oli Johnny Deppin Viper Room mutta kysyessä kuskimme ei tuntunut edes tietävän minne olimme menossa saati sitten paljonko matka maksaisi. Hän vain ajoi muiden ryhmäläistemme taksien perässä ja odotti puhelua, jolla pomo ilmoittaisi hänelle matkan hinnan. Pimeä taksi siis... hienoa!
Ja eikös se niin käynyt että heikosti englantia puhunut pimeän taksin kuljettajamme, joka ei siis tiennyt edes minne olimme menossa, eksyi muista takseista, panikoi ja onnistui ajamaan erään risteyksen jälkeen hyvän matkaa vastaantulevien kaistalla. Kuinka ollakaan pari poliisisetää autossaan sattui näkemään sekoilun. Tilannetta ei juuri parantanut se, että kuskimme heitti u-käännöksen keskellä katua ja jäi parkkipaikalle kääntelemään autoaan poliisien tuijottaessa.
Kuskimme oli kiinnijäämisen pelosta sen verran shokissa että ei älynnyt edes toimia poliisin selkeiden ohjeiden mukaan. Hekottelin takapenkillä tilanteen absurdiutta, mutta omakin hymy oli jo hyytyä: poliisiauton spottivalo osoitti meihin ja kovaäänisestä kuului moneen kertaan toimintaohjeita. Ja mitä? Kuskimme vaan peruuttelee lähes poliisiauton kylkeen ja kääntelee autoaan niinkuin koko poliisiautoa ei olisi olemassa. Vihdoin saimme kuskin ymmärtämään että kannattaisi ehkä pysähtyä ja avata ikkuna.
Kuski aneli meitä paniikissa että emme paljastaisi poliisille että hän ajaa pimeää taksia. Pidimme suumme kiinni, mutta silti kuski kehtasi matkan päätyttyä vaatia meiltä rahaa. Poliisi oli kyllä katsellut hieman liikaa skoudesarjoja ja kyykytti kuskiamme minkä kerkisi: "Wake up pal! What the hell are you doing?" Myönnettäköön toki että kuskimme oli kyllä kohtuullisen pihalla, en tiedä mistä hostellin henkilökunta oli onnistunut hankkimaan moisia takseja. Viimein poliisi kuitenkin päästi meidät lähtemään ilman suurempaa kahakkaa ja saatoimme jatkaa matkaa Viperille, joka itse asiassa olikin n. 50 jaardin päässä pysähdyspaikastamme. D'oh!
Viper Room oli todella pieni paikka, johon pääsimme sivuovesta hostellin ilmaislipuilla. Illan esiintyjä oli keskivertoa heikompi espanjankielinen death/nu-metal bändi. Jolkotusta ei jaksanut kuunnella joten valtasimme alakerran tanssilattian. Tilaa oli ehkä viisikymmentä neliöjalkaa mutta sehän ei menoa haitannut. Joitain hetkiä jorailtuamme päätimme vaihtaa paikkaa.
Tarjolla oli legendaariset The Whiskey Bar ja Roxy mutta kalliden hintojen ajamina päädyimme The Rainbow -nimiseen pieneen punaniskakapakkaan Roxyn vieressä. The Rainbow ei kyllä ollut kovinkaan kummallinen: pieni kapakka, vähemmän pieni kantrilounge ja siinä se. Yläkerrassa tosin oli ihan hyvä tanssipaikka.
Tapahtumarikkaan baari-illan jälkeen hetken sateessa seisoskeltuamme saimme aidon ja oikean taksin, jolla suhailimme parin taalan hintaan takaisin hostellille, tällä kertaa ilman ikäviä poliisivälikohtauksia. Muutama tyyppi lähti suoraan lentokentälle jatkamaan maailmanympärimatkaansa, itse rojahdin nukkumaan. Rokrok!
Viper Room, Roxy & Whisky-A-Go-Go
Heikoista keleistä huolimati tekemistä kuitenkin löytyi, varsinkin iltatekemistä. Hostellin baarissa oli standup-komedia -iltoja jotka olivat oikeasti hauskoja. Lisäksi lähiseudun klubeilta löytyi kyllä meininkiä joka makuun.
Eräänä iltana kävimme hostellikavereiden kanssa tsekkaamassa Länsi-Hollywoodin rokkiklubeja. Lähtijöitä oli toista kymmentä joten hostellihenkilökunta tilasi muutamia tilatakseja, joiden kyytiin ahtauduimme. Kohteena oli Johnny Deppin Viper Room mutta kysyessä kuskimme ei tuntunut edes tietävän minne olimme menossa saati sitten paljonko matka maksaisi. Hän vain ajoi muiden ryhmäläistemme taksien perässä ja odotti puhelua, jolla pomo ilmoittaisi hänelle matkan hinnan. Pimeä taksi siis... hienoa!
Ja eikös se niin käynyt että heikosti englantia puhunut pimeän taksin kuljettajamme, joka ei siis tiennyt edes minne olimme menossa, eksyi muista takseista, panikoi ja onnistui ajamaan erään risteyksen jälkeen hyvän matkaa vastaantulevien kaistalla. Kuinka ollakaan pari poliisisetää autossaan sattui näkemään sekoilun. Tilannetta ei juuri parantanut se, että kuskimme heitti u-käännöksen keskellä katua ja jäi parkkipaikalle kääntelemään autoaan poliisien tuijottaessa.
Kuskimme oli kiinnijäämisen pelosta sen verran shokissa että ei älynnyt edes toimia poliisin selkeiden ohjeiden mukaan. Hekottelin takapenkillä tilanteen absurdiutta, mutta omakin hymy oli jo hyytyä: poliisiauton spottivalo osoitti meihin ja kovaäänisestä kuului moneen kertaan toimintaohjeita. Ja mitä? Kuskimme vaan peruuttelee lähes poliisiauton kylkeen ja kääntelee autoaan niinkuin koko poliisiautoa ei olisi olemassa. Vihdoin saimme kuskin ymmärtämään että kannattaisi ehkä pysähtyä ja avata ikkuna.
Kuski aneli meitä paniikissa että emme paljastaisi poliisille että hän ajaa pimeää taksia. Pidimme suumme kiinni, mutta silti kuski kehtasi matkan päätyttyä vaatia meiltä rahaa. Poliisi oli kyllä katsellut hieman liikaa skoudesarjoja ja kyykytti kuskiamme minkä kerkisi: "Wake up pal! What the hell are you doing?" Myönnettäköön toki että kuskimme oli kyllä kohtuullisen pihalla, en tiedä mistä hostellin henkilökunta oli onnistunut hankkimaan moisia takseja. Viimein poliisi kuitenkin päästi meidät lähtemään ilman suurempaa kahakkaa ja saatoimme jatkaa matkaa Viperille, joka itse asiassa olikin n. 50 jaardin päässä pysähdyspaikastamme. D'oh!
Viper Room oli todella pieni paikka, johon pääsimme sivuovesta hostellin ilmaislipuilla. Illan esiintyjä oli keskivertoa heikompi espanjankielinen death/nu-metal bändi. Jolkotusta ei jaksanut kuunnella joten valtasimme alakerran tanssilattian. Tilaa oli ehkä viisikymmentä neliöjalkaa mutta sehän ei menoa haitannut. Joitain hetkiä jorailtuamme päätimme vaihtaa paikkaa.
Tarjolla oli legendaariset The Whiskey Bar ja Roxy mutta kalliden hintojen ajamina päädyimme The Rainbow -nimiseen pieneen punaniskakapakkaan Roxyn vieressä. The Rainbow ei kyllä ollut kovinkaan kummallinen: pieni kapakka, vähemmän pieni kantrilounge ja siinä se. Yläkerrassa tosin oli ihan hyvä tanssipaikka.
Tapahtumarikkaan baari-illan jälkeen hetken sateessa seisoskeltuamme saimme aidon ja oikean taksin, jolla suhailimme parin taalan hintaan takaisin hostellille, tällä kertaa ilman ikäviä poliisivälikohtauksia. Muutama tyyppi lähti suoraan lentokentälle jatkamaan maailmanympärimatkaansa, itse rojahdin nukkumaan. Rokrok!
|
|
<< Home