Myrskylintujen siivellä, nyt!
Edellisen viikon Knitting Factoryn kinkereistä innostuneena tein perjantaina musiikkisissi-iskun itärannikon länsirannikolle, Brooklyniin siis. Kohteena oli Bedford avenuen kieppeillä sijaitseva Northsix. Siellä soittimiaan vinguttivat ja lavalla tanssahtelivat Detroitin Thunderbirds Are Now sekä paikalliset The Flesh ja The Rogers Sisters.
Northsix oli paikkana mitä mainioin. Manhattanilta pääsi mestoille kätevästi L-metrolla ja muutaman blokin Bedfordin asemalta käveltyäni löysin itseni harhailemasta epäilyttävän näköiseltä teollisuusalueelta. Yhteen oveen oli piirretty liidulla numero kuusi. Siitä sisään ja lippuja lunastamaan. Sisällä oli alkuillasta melko tyhjää ja "bleacher"-tyylinen katsomo (no siis semmonen teatterikatsomo) natisi tyhjänä. Illan mittaan pienehkö paikka täyttyi kuitenkin vauhdilla ja kohta juhlat olivatkin jo hyvässä käynnissä. Paikka oli sopivan pieni intiimin tunnelman syntymiseen.
Ensimmäisenä lavan valtasi vekkuli Thunderbirds Are Now. Käsittämättömän hienoa avaruuspunkkia soittanut detroitilaiskvartetti nosti tunnelman kattoon ylienergisellä lavasekoilullaan. Tamburiini lensi ilmassa ja hämärien synasoolojen keskellä basisti soitti toisella kädellä bassoa, toisella lehmänkelloperkussioita. Ubercool nykiyleisökin intoutui humppaamaan varsin vapautuneesti, siitä pisteet. TAN:in Kappaleet olivat todella mielenkiintoisia ja keikan jälkeen löysinkin itseni tuhlaamasta viikkorahojani yhtyeen edukkaisiin levytyksiin (5 taalaa kipale). Hieno avaus illalle.
Seuraavana soittanut The Flesh ei sytyttänyt läheskään yhtä räväkästi kuin myrskylintumeteli. Orkesterilla oli kuitenkin laadukasta materiaalia takataskussa ja viettelevän uuden aallon musiikkia kuunteli varsin mielellään kauniin kosketinsoittajattaren auringonpaisteessa. Kappaleet olivat mielestäni hitusen liian keskitempoisia elävään esiintymiseen, levyllä pändi on varmasti uppohyvä.
Illan päätti kohtuullisen äänekästä, hieman B-52s -henkistä uuden uuden aallon postpunkkia. Basisti piiskasi menemään ja mäiski soittimensa kieliä kaksin käsin marssirumpali -hengessä. Telecasteria rääkännyt laulaja ei jäänyt yhtään hiljaisemmaksi vaan soitti kitaroillaan ja kitarisoillaan mallikasta rytmisettiä. Myös sisko-rogers rummussa yllätti. Bändin soittoasenne oli selkeästi enemmän rytminen kuin melodinen ja sehän sopi. Paikan PA-laitteisto ei kaikkein hienoimmille melodioille ehkä olisikaan passanut. Pidin kuulemastani ja näkemästäni, taisinpa jopa yltyä hieman hippaamaan muutamien kanssakuulijoiden muassa.
Pateettinen paluu takaisin Newarkiin Manhattanin valojen läpi ja junan odottelu WTC:llä eivät päässeet masentamaan matkalaista, koska ilta oli ollut kerrassaan hykerryttävä. Insinööripoliksen asuntolakomerossa fiilistelin vielä hetken ostamiani levyjä ennenkuin simahdin suoraan REM3-vaiheeseen.
Northsix oli paikkana mitä mainioin. Manhattanilta pääsi mestoille kätevästi L-metrolla ja muutaman blokin Bedfordin asemalta käveltyäni löysin itseni harhailemasta epäilyttävän näköiseltä teollisuusalueelta. Yhteen oveen oli piirretty liidulla numero kuusi. Siitä sisään ja lippuja lunastamaan. Sisällä oli alkuillasta melko tyhjää ja "bleacher"-tyylinen katsomo (no siis semmonen teatterikatsomo) natisi tyhjänä. Illan mittaan pienehkö paikka täyttyi kuitenkin vauhdilla ja kohta juhlat olivatkin jo hyvässä käynnissä. Paikka oli sopivan pieni intiimin tunnelman syntymiseen.
Ensimmäisenä lavan valtasi vekkuli Thunderbirds Are Now. Käsittämättömän hienoa avaruuspunkkia soittanut detroitilaiskvartetti nosti tunnelman kattoon ylienergisellä lavasekoilullaan. Tamburiini lensi ilmassa ja hämärien synasoolojen keskellä basisti soitti toisella kädellä bassoa, toisella lehmänkelloperkussioita. Ubercool nykiyleisökin intoutui humppaamaan varsin vapautuneesti, siitä pisteet. TAN:in Kappaleet olivat todella mielenkiintoisia ja keikan jälkeen löysinkin itseni tuhlaamasta viikkorahojani yhtyeen edukkaisiin levytyksiin (5 taalaa kipale). Hieno avaus illalle.
Seuraavana soittanut The Flesh ei sytyttänyt läheskään yhtä räväkästi kuin myrskylintumeteli. Orkesterilla oli kuitenkin laadukasta materiaalia takataskussa ja viettelevän uuden aallon musiikkia kuunteli varsin mielellään kauniin kosketinsoittajattaren auringonpaisteessa. Kappaleet olivat mielestäni hitusen liian keskitempoisia elävään esiintymiseen, levyllä pändi on varmasti uppohyvä.
Illan päätti kohtuullisen äänekästä, hieman B-52s -henkistä uuden uuden aallon postpunkkia. Basisti piiskasi menemään ja mäiski soittimensa kieliä kaksin käsin marssirumpali -hengessä. Telecasteria rääkännyt laulaja ei jäänyt yhtään hiljaisemmaksi vaan soitti kitaroillaan ja kitarisoillaan mallikasta rytmisettiä. Myös sisko-rogers rummussa yllätti. Bändin soittoasenne oli selkeästi enemmän rytminen kuin melodinen ja sehän sopi. Paikan PA-laitteisto ei kaikkein hienoimmille melodioille ehkä olisikaan passanut. Pidin kuulemastani ja näkemästäni, taisinpa jopa yltyä hieman hippaamaan muutamien kanssakuulijoiden muassa.
Pateettinen paluu takaisin Newarkiin Manhattanin valojen läpi ja junan odottelu WTC:llä eivät päässeet masentamaan matkalaista, koska ilta oli ollut kerrassaan hykerryttävä. Insinööripoliksen asuntolakomerossa fiilistelin vielä hetken ostamiani levyjä ennenkuin simahdin suoraan REM3-vaiheeseen.
|  |  |  |  |  |
Eri klubi, palvontapaikka, Vaatteet kuivumassa, Mukavaa maalia, Lumen risat, Northsixin pääsisäänkäynti
|  |  |  |  |
Myrsky, Linnut, The Flesh, Rogersin Siskot ja basistikaverinsa, Sama jengi uudestaan
<< Home