Joen rannalla on juna
Sacramento, tuo Kalifornian politiikan ja maatalouden keskus, ah niin mukava opiskelijakaupunki. Ilta oli jo varttunut kun Greyhoundimme kurvasi onnikka-asemalle. Felixin sisko Maria olikin jo meitä vastassa ja ohjasti meidät kevytraidejunan kyydillä kämpällensä.
Luhtitalokämppä oli opiskelijan asunnoksi varsin messevä: talo oli rakennettu edellisenä syksynä, pihapiiristä löytyi uima-allas, lämmitetty poreallas, koripallokenttä, rantalentopallokenttä sekä kohtuullinen kuntokeskus. Aitoamerikkalaiseen tyyliin suurin osa pihamaasta oli kuitenkin varattu autoille. Pihaa vartioi yötä päivää pari virkaintoista yksityispoliisia.
Governaattorin kaupungissa aurinko ei ensimmäisinä päivinä ylettänyt sumuverhon taakse. Jokilaaksossa oli melko kylmä. Täälläkin oli kuitenkin kauniin vehreää. Palmujen ja appelsiineja notkuvien puiden humina tuo annoksen kesää kylmäänkin säähän.
Seikkailimme katsomassa Sacramenton nähtävyyksiä Felixin, Marian ja hänen kämppiksensä Helenen kanssa. Suuria vanhoja jokilaivoja siipirattaineen, rajuja vetureita rautatien alkuajoilta ja länkkärityylistä sokerikuorutettua kaupunkirakennetta käsityöläispuoteineen ja turistikauppoineen. Lisäksi oli tietysti käytävä tarkastamassa Ison Arskan työpaikka Capitolilla. Pettyneinä siihen, että emme nähneet herra kuvernööriä, kävimme appelsiinivarkaissa hänen rehevässä puutarhassaan.
Eräänä iltana pistäydyimme läksiäisjuhliin. Neljän Irlantilaisen vaihtarin poppoo oli lähdössä takaisin kotikonnuille ja voi sitä letkeää menoa. "Oi, let's get fooken pissed!" Oli vekkulia oppia tuntemaan tyypit ja parin tunnin päästä sitten jättää heille haikeat jäähyväiset. Mukavaa sakkia.
Sacramentossakin oli tietysti käytävä tarkastamassa alueen parhaat mega-, ehkä peräti gigaluokan ostoskeskukset. Amerikkalaista kulttuuria on vaikea ymmärtää jos et ole käynyt katsomassa mitä Best Buy, Macy's, GAP, WalMart tai muut jätit ihmisten kotiin suoltavat. Tilanteen toteaminen riitti minulle, en turskahtanut tuhlailemaan. Käsittämättömiä tavaroita halvalla ihmisille joilla jo on kaikkea. Megalomaanisten ostareiden pirstoma kaupunkirakenne oli jalankulkijan silmään surullista katsottavaa mutta Hummerilla köröttelevät alkuasukkaat vaikuttivat mairean onnellisilta.
Seuraavana aamuna päätimme katsastaa kullankaivajien keskuksena toimineen Sutter's Fortin, mutta museon kassaneiti pelasti päivän: "Jos olisin te, säästäisin rahani ja menisin mieluummin viereiseen intiaanimuseoon." Melko heikko myyntipuhe, menimme siis katsomaan inkkareita. Museo oli ihan lutuinen ja jopa varsin tietoisa. Alkuperäisamerikkalaisten luonnon antimiin tukeutuvat käyttöesineet, aseet ja asusteet olivat todella hienoja.
Muutamaan otteeseen kävimme myös California State University, Sacramenton kampuksella kiertelemässä. Noin 40.000 opiskelijan yliopisto ei nyt kauneudellaan mykistänyt mutta kampus, jossa palmut huojuvat auringossa, ei voi olla aivan mätä. Kirjakaupasta löysin legendaarisen mörkö- ja susipukukirjan. Hienoja muraaleja ihmeteltyämme ja muutamia koulutusbyrokraattisia askareita suoritettuamme palasimme kämpille. Ja taas hölmö euroidiootti-taktiikka palkittiin. Kun tarpeeksi hämmentyneen näköisenä kyselee opiskelijapäivälipun hintaa, pääsee usein ilmaiseksi kun kuskit eivät jaksa selittää kaikkia hintasääntöjä. Sacramenton julkisen liikenteen järjestelmä oli siis paitsi toimiva ja kattava, myös lähes ilmainen.
Muutamia päiviä Sacramentossa tuumailtuamme päätimme vuokrata auton jolla jyräisimme Valtatie 1:tä pitkin etelään. Autonvuokraus oli kuitenkin huomattavasti odotettua hankalampaa. Alle 25-vuotiaat joutuvat maksamaan vuokrauksesta alaikäislisää (?) noin 30 taalaa/päivä. Muutamat yritykset eivät edes suostuneet vuokraamaan autoa alle alle 25-vuotialle. Lisäksi piti maksaa erikseen vuokra-auton kattava vakuutus ja toisen osapuolen vahingot korvaava vakuutus. Alaikäismaksun ja eri vakuutusten kanssa vuokra nousi kohtuuttoman korkeaksi (kolme päivää hintaan 500$).
Viimein saimme kuitenkin auton suhteellisen edullisesti kun keksimme vuokrata sen Saksalaisen autoliiton ADAC:n kautta. Autoliiton seisoessa takanamme hinta putosi murto-osaan. Seuraavana aamuna Felix ja Maria hakivat auton Sacramenton lentokentältä ja saatoimme aloittaa tiematkamme kohti San Josea, Santa Cruzia, Big Suria, San Luis Obispoa, San Simeonia, Santa Barbaraa ja muita loistokohteita. Auton hyrrätessä kohti suurta etelää tunsin olevani vapaa.
Sac Spåra, Pihamaa altaineen, Joki, Laivat, Siipiratashotelli
Vanhakaupunki, Capitol (Kaikki näyttävät samalta), Arskan työhuone (tai ainakin edeltäjiensä), Orava ja hobo arnoldin puutarhassa, Yksi sadoista sotamonumenteista
Luhtitalokämppä oli opiskelijan asunnoksi varsin messevä: talo oli rakennettu edellisenä syksynä, pihapiiristä löytyi uima-allas, lämmitetty poreallas, koripallokenttä, rantalentopallokenttä sekä kohtuullinen kuntokeskus. Aitoamerikkalaiseen tyyliin suurin osa pihamaasta oli kuitenkin varattu autoille. Pihaa vartioi yötä päivää pari virkaintoista yksityispoliisia.
Governaattorin kaupungissa aurinko ei ensimmäisinä päivinä ylettänyt sumuverhon taakse. Jokilaaksossa oli melko kylmä. Täälläkin oli kuitenkin kauniin vehreää. Palmujen ja appelsiineja notkuvien puiden humina tuo annoksen kesää kylmäänkin säähän.
Seikkailimme katsomassa Sacramenton nähtävyyksiä Felixin, Marian ja hänen kämppiksensä Helenen kanssa. Suuria vanhoja jokilaivoja siipirattaineen, rajuja vetureita rautatien alkuajoilta ja länkkärityylistä sokerikuorutettua kaupunkirakennetta käsityöläispuoteineen ja turistikauppoineen. Lisäksi oli tietysti käytävä tarkastamassa Ison Arskan työpaikka Capitolilla. Pettyneinä siihen, että emme nähneet herra kuvernööriä, kävimme appelsiinivarkaissa hänen rehevässä puutarhassaan.
Eräänä iltana pistäydyimme läksiäisjuhliin. Neljän Irlantilaisen vaihtarin poppoo oli lähdössä takaisin kotikonnuille ja voi sitä letkeää menoa. "Oi, let's get fooken pissed!" Oli vekkulia oppia tuntemaan tyypit ja parin tunnin päästä sitten jättää heille haikeat jäähyväiset. Mukavaa sakkia.
Sacramentossakin oli tietysti käytävä tarkastamassa alueen parhaat mega-, ehkä peräti gigaluokan ostoskeskukset. Amerikkalaista kulttuuria on vaikea ymmärtää jos et ole käynyt katsomassa mitä Best Buy, Macy's, GAP, WalMart tai muut jätit ihmisten kotiin suoltavat. Tilanteen toteaminen riitti minulle, en turskahtanut tuhlailemaan. Käsittämättömiä tavaroita halvalla ihmisille joilla jo on kaikkea. Megalomaanisten ostareiden pirstoma kaupunkirakenne oli jalankulkijan silmään surullista katsottavaa mutta Hummerilla köröttelevät alkuasukkaat vaikuttivat mairean onnellisilta.
Seuraavana aamuna päätimme katsastaa kullankaivajien keskuksena toimineen Sutter's Fortin, mutta museon kassaneiti pelasti päivän: "Jos olisin te, säästäisin rahani ja menisin mieluummin viereiseen intiaanimuseoon." Melko heikko myyntipuhe, menimme siis katsomaan inkkareita. Museo oli ihan lutuinen ja jopa varsin tietoisa. Alkuperäisamerikkalaisten luonnon antimiin tukeutuvat käyttöesineet, aseet ja asusteet olivat todella hienoja.
Muutamaan otteeseen kävimme myös California State University, Sacramenton kampuksella kiertelemässä. Noin 40.000 opiskelijan yliopisto ei nyt kauneudellaan mykistänyt mutta kampus, jossa palmut huojuvat auringossa, ei voi olla aivan mätä. Kirjakaupasta löysin legendaarisen mörkö- ja susipukukirjan. Hienoja muraaleja ihmeteltyämme ja muutamia koulutusbyrokraattisia askareita suoritettuamme palasimme kämpille. Ja taas hölmö euroidiootti-taktiikka palkittiin. Kun tarpeeksi hämmentyneen näköisenä kyselee opiskelijapäivälipun hintaa, pääsee usein ilmaiseksi kun kuskit eivät jaksa selittää kaikkia hintasääntöjä. Sacramenton julkisen liikenteen järjestelmä oli siis paitsi toimiva ja kattava, myös lähes ilmainen.
Muutamia päiviä Sacramentossa tuumailtuamme päätimme vuokrata auton jolla jyräisimme Valtatie 1:tä pitkin etelään. Autonvuokraus oli kuitenkin huomattavasti odotettua hankalampaa. Alle 25-vuotiaat joutuvat maksamaan vuokrauksesta alaikäislisää (?) noin 30 taalaa/päivä. Muutamat yritykset eivät edes suostuneet vuokraamaan autoa alle alle 25-vuotialle. Lisäksi piti maksaa erikseen vuokra-auton kattava vakuutus ja toisen osapuolen vahingot korvaava vakuutus. Alaikäismaksun ja eri vakuutusten kanssa vuokra nousi kohtuuttoman korkeaksi (kolme päivää hintaan 500$).
Viimein saimme kuitenkin auton suhteellisen edullisesti kun keksimme vuokrata sen Saksalaisen autoliiton ADAC:n kautta. Autoliiton seisoessa takanamme hinta putosi murto-osaan. Seuraavana aamuna Felix ja Maria hakivat auton Sacramenton lentokentältä ja saatoimme aloittaa tiematkamme kohti San Josea, Santa Cruzia, Big Suria, San Luis Obispoa, San Simeonia, Santa Barbaraa ja muita loistokohteita. Auton hyrrätessä kohti suurta etelää tunsin olevani vapaa.
|  |  |  |  |
|  |  |  |  |
|  |  |  |  |
Loistokirja, Sutter's Fort, Insane Posse, Ranch, Jäähyväiset Capitolille
Seuraavaksi matkasarjassamme Osa 3: Pohjoinen Valtatie 1 ja Big Sur
<< Home