Aurinkoa, kiitos
San Francisco. Lento JFK:lta sujui mallikkaasti. Vieressämme istunut erityinen mieshenkilö valitteli korkeaa verenpainettaan ja mussutti juustopurilaisia minkä ehti. Dr. Pepperistä diggaava stuertti kiikutti meille järkyttävän säkillisen pretzeleitä, keksejä ja muuta naposteltavaa kuultuaan että olemme skandinaviasta. Miekkonen naureskeli 60 minuuttia -ohjelman jaksolle, jossa Suomalaiset kuvattiin kurttunaamaisina tangoa tanssivina itsemurhakandidaatteina. Valoa elämään, Suomi
SFO otti meidät avosylin vastaan. Lentokentältä pääsimme BART-junalla Civic Centerille, josta jatkoimme kävellen parin korttelin päässä olevaan hostelliin. Muutaman blokin matkalla näimme kymmeniä jollei satoja kodittomia. Pääsimme myös todistamaan näyttävää jengiflaidista. Kaksi autoa pysähtyi renkaat ulvoen kadulla. Toisesta hyökkäsi ulos jengi meksikolaisia, jotka alkoivat potkia ja mukiloida toista, itämaalaisen jannun ajamaa autoa. Peilit ja ajovalot saivat saivat kyytiä ja kyljet lommoja kun Méxicon pojat pistivät tuulemaan. Itse selvisimme sivullisen onnella lommoitta. Hotellihuoneeseen tsekattuamme ja japanilaiseen kämppikseen tutustuttuamme vaivuimme koomaan kahdeksaksi tunniksi. Päivän matka vaati veronsa.
Aamun valjetessa ponkaisimme ylös katsomaan kaunista kaupunkia. Kiertelimme siellä täällä. Chinatown, kaapelikaarat, Union Square, San Franciscon Kieroin Tie ja Financial District vilahtelivat silmissä kun pohjan pojat juoksivat turisteina. Jossain HIV-uhrit kerjäsivät ja kulman takana kuvattiin uutta elokuvaa. Vastakohtien paikka.
Ensivaikutelma Friscosta oli todella hieno. Ilma ei ollut lämpimin mahdollinen, mutta aurinko paistoi ja kaikkialla oli vihreää ja kaunista. Lukuisat mäennyppylät jyrkkine teineen ja pienimittaisine asuintaloineen herättivät erisympaattisia tuntemuksia. Kukkuloiden huipulta avautui hienoja näkymiä. Tyynen valtameren usvan keskeltä Golden Gate Bridge ja Alcatraz nousivat majesteettisina näkyinä. Kaapelivaunujen kilkatus, kirpeän merituulen vihellys, lintujen liverrys ja juoppolallin harhahuudot... Täällä voisi jopa asua.
Kuvia en valitettavasti vielä saa julkaistua, koska kirjoitan tätä hostellin koneelta.
SFO otti meidät avosylin vastaan. Lentokentältä pääsimme BART-junalla Civic Centerille, josta jatkoimme kävellen parin korttelin päässä olevaan hostelliin. Muutaman blokin matkalla näimme kymmeniä jollei satoja kodittomia. Pääsimme myös todistamaan näyttävää jengiflaidista. Kaksi autoa pysähtyi renkaat ulvoen kadulla. Toisesta hyökkäsi ulos jengi meksikolaisia, jotka alkoivat potkia ja mukiloida toista, itämaalaisen jannun ajamaa autoa. Peilit ja ajovalot saivat saivat kyytiä ja kyljet lommoja kun Méxicon pojat pistivät tuulemaan. Itse selvisimme sivullisen onnella lommoitta. Hotellihuoneeseen tsekattuamme ja japanilaiseen kämppikseen tutustuttuamme vaivuimme koomaan kahdeksaksi tunniksi. Päivän matka vaati veronsa.
Aamun valjetessa ponkaisimme ylös katsomaan kaunista kaupunkia. Kiertelimme siellä täällä. Chinatown, kaapelikaarat, Union Square, San Franciscon Kieroin Tie ja Financial District vilahtelivat silmissä kun pohjan pojat juoksivat turisteina. Jossain HIV-uhrit kerjäsivät ja kulman takana kuvattiin uutta elokuvaa. Vastakohtien paikka.
Ensivaikutelma Friscosta oli todella hieno. Ilma ei ollut lämpimin mahdollinen, mutta aurinko paistoi ja kaikkialla oli vihreää ja kaunista. Lukuisat mäennyppylät jyrkkine teineen ja pienimittaisine asuintaloineen herättivät erisympaattisia tuntemuksia. Kukkuloiden huipulta avautui hienoja näkymiä. Tyynen valtameren usvan keskeltä Golden Gate Bridge ja Alcatraz nousivat majesteettisina näkyinä. Kaapelivaunujen kilkatus, kirpeän merituulen vihellys, lintujen liverrys ja juoppolallin harhahuudot... Täällä voisi jopa asua.
Kuvia en valitettavasti vielä saa julkaistua, koska kirjoitan tätä hostellin koneelta.
<< Home