Ruusuinen Broadway stagena, kulisseina Manhattan
Sunnuntaina kävimme mittaamassa Broadwayn nykytilan. 42.kadun Ford Centerissä esitettiin musikaalimusikaalia 42nd Street. Idea tehdä musikaali musikaaleista on pystyyn kuollut, mutta 42. katu toimi silti kohtuullisen hyvin hauskuuttavana viihteenä.
Pahimmillaan esitys oli heikkoa tulkintaa tylsästä aiheesta, mutta parhaimmissa kohdissa jopa pelkkä parikymmenpäinen steppiryhmä sai korkealla viihdekertoimellaan todellisuuden katoamaan ja katsojan kuolaamaan. Hienointa oli se että tässä ei yritettykään tehdä mitään absoluuttisen uskomatonta taide-elämystä vaan kyse oli puhtaasti turvallisesta eskapismista hienoissa puitteissa.
Yleisö oli kyllä täysillä mukana menossa. Varsinkin pikkuvesselit jammailivat hurmoksessa musiikin tahtiin. Varttuneempikin väki kyllä nauraa röhötti, huusi ”hyvä hyvä!” ja taputti karvaisia käsiään. Intoutuivatpa muutamat oikein keinahtelemaan äänimaton mukaan. Edessäni heiluneen naisen huvipäähine peitti kyllä jonkin verran näkymiäni, vaan tunnelma oli sitäkin muikeampi.
Ennen puoliaikaa kyllä kalastelin jääreiän läpi jonkin verran, liekö syy ollut alkupuolen tylsyydessä vai liian lämpimissä vaatteissani, mene ja tiedä. Väliajalla nautimme piristeeksi tulikuumaa kahvia joka tuhosi sisuskaluni iäksi. Epäilen että joku oli terästänyt kahvia ylimääräisillä piristeillä näytöksen lopun lahjuskeräystä silmälläpitäen, siksi pirteä olo sen nauttimisen jälkeen tuli. Iloisten ja pirteiden katsojien kukkaroissa lienee löysät nyörit.
Etukäteen kuvittelin että Broadwayn musikaalit ovat säälittäviä superkaupallisia kyhäelmiä. Osoittautui että ne saattavatkin olla loistavia superkaupallisia tupperware-tyylisiä iltoja jolloin suuri joukko tietoisesti pakenee todellisuutta isolla rahalla luotuun maidon ja hunajan maahan. Kerta vuodessa/elämässä tätä sokerihuttua on kuitenkin ehkä tarpeeksi. Ansiokkaan, mutta melko lyhyen esityksen jälkeen täytyi käydä vielä kulmakahvilassa huuhtelemassa liika makea pois pienellä suolapalalla.
Paluumatkalla, ohittaessamme Empire State Buildingin, tsekkasin oliko edellisenä päivänä näköalatasanteelta hypännyt jannu jättänyt jälkensä katuun. Eipä ollut, lie pudonnut alemman osan katolle.
Viikon levy: Pelle Miljoona / Brooklyn - Dakar (suomimusaa tarvittais jenkkisooban rinnalle)
Pahimmillaan esitys oli heikkoa tulkintaa tylsästä aiheesta, mutta parhaimmissa kohdissa jopa pelkkä parikymmenpäinen steppiryhmä sai korkealla viihdekertoimellaan todellisuuden katoamaan ja katsojan kuolaamaan. Hienointa oli se että tässä ei yritettykään tehdä mitään absoluuttisen uskomatonta taide-elämystä vaan kyse oli puhtaasti turvallisesta eskapismista hienoissa puitteissa.
Yleisö oli kyllä täysillä mukana menossa. Varsinkin pikkuvesselit jammailivat hurmoksessa musiikin tahtiin. Varttuneempikin väki kyllä nauraa röhötti, huusi ”hyvä hyvä!” ja taputti karvaisia käsiään. Intoutuivatpa muutamat oikein keinahtelemaan äänimaton mukaan. Edessäni heiluneen naisen huvipäähine peitti kyllä jonkin verran näkymiäni, vaan tunnelma oli sitäkin muikeampi.
Ennen puoliaikaa kyllä kalastelin jääreiän läpi jonkin verran, liekö syy ollut alkupuolen tylsyydessä vai liian lämpimissä vaatteissani, mene ja tiedä. Väliajalla nautimme piristeeksi tulikuumaa kahvia joka tuhosi sisuskaluni iäksi. Epäilen että joku oli terästänyt kahvia ylimääräisillä piristeillä näytöksen lopun lahjuskeräystä silmälläpitäen, siksi pirteä olo sen nauttimisen jälkeen tuli. Iloisten ja pirteiden katsojien kukkaroissa lienee löysät nyörit.
Etukäteen kuvittelin että Broadwayn musikaalit ovat säälittäviä superkaupallisia kyhäelmiä. Osoittautui että ne saattavatkin olla loistavia superkaupallisia tupperware-tyylisiä iltoja jolloin suuri joukko tietoisesti pakenee todellisuutta isolla rahalla luotuun maidon ja hunajan maahan. Kerta vuodessa/elämässä tätä sokerihuttua on kuitenkin ehkä tarpeeksi. Ansiokkaan, mutta melko lyhyen esityksen jälkeen täytyi käydä vielä kulmakahvilassa huuhtelemassa liika makea pois pienellä suolapalalla.
Paluumatkalla, ohittaessamme Empire State Buildingin, tsekkasin oliko edellisenä päivänä näköalatasanteelta hypännyt jannu jättänyt jälkensä katuun. Eipä ollut, lie pudonnut alemman osan katolle.
|
|
<< Home