Ja syy oli yksin surkeassa esityksessäsi
Perjantaina olimma katsomassa koulun teatteriesitystä nimeltään A Class Act. Vaikka yleensä inhoan musikaaleja yli kaiken, täytyy myöntää että tämä esitys oli varsin onnistunut. Meno pysyi letkeänä ja lauluosuudet olivat vain puoliväkinäisen oloisia. Suurin osa laulunäyttelijöistä jopa osasi laulaa lurittaa ja orkesterikin musisoi huomattavan taidokkaasti. Hyvä ilta vaikka vaihtoehtona olisi saattanutkin olla viime hetken kotibileet Brooklynissä.
Viikonlopuksi suunnittelemamme matka Princetonin oppiaroille typistyi evästysretkeksi Hobokeniin. Harhailimme kadulla ja oli sitten saakelin kylmä. Pitaa poskeen ja maitokaupan kautta takaisin Newarkiin. Newarkissa viimeinen paikallismetro oli jo mennyt ja rahapiheinä tallustimme taas koululle halki tuulen ja jään. Onnistuimme kuitenkin ihmeen kautta välttämään kylmettymisen ja jengien nuchaku-keppien iskut.
Tsekkailemme tässä parhaillaan kämppiä Hobokenista. Josko pääsisi muutaman metrin lähemmäs Manhattania pois asuntolan ankeudesta. Hobokenissa sentään joskus tapahtuukin jotain. Tällä hetkellä meitä on kolmen neljän tyypin jengi, saa nähdä tuleeko lisää kämppisehdokkaita. Jotkut olivat muuttamassa opiskelija-asuntolasta Kearneyyn tai West Orangeen mutta minä muutan vain jos pääsen lähemmäs Manhattania. Vaan jos ei tärppää niin ei mahda mitään. 3000 taalaa kahdesta huoneesta kuukaudessa on ehkä kuitenkin hieman liikaa.
Joka tapauksessa pääsen eroon animesekopää-kämppiksestäni joulukuun puolessa välissä kun muutan toiseen huoneeseen. Sitten lähdenkin heti Kalifornian keijumaahan reppuilemaan. Toivottavasti siellä on edes hieman lämpöisempää kuin täällä toisella rannalla.
Sunnuntain omistin läksyjen suloille. Kyykytin uutta tietokonettani skissailemalla käsittämättömiä kampussuunnitelmiani kolmiulotteisessa avaruudessa. Juhopojan vapaan viivan alla tehokkaampikin kone hyytyy helposti. Maanantaiaamuksi oli tilauksessa uudet piirrokset ja mallit kampussuunnitelmasta sekä esitelmä maalämpöpumpun nykypäivän sovelluksista kampussuunnittelussa. Sain tehtyä kolmiulotteisen mallin ja esitelmän mutta en fyysistä mallia, leikkauspiirroksia, pohjapiirroksia, asemapiirrosta ja muita sen kymmentä piirrosta joita minulta vaadittiin. Ja syy oli yksin surkeassa esityksessäni.
Maanantaina vietin aikaa studion merkeissä yhdeksästä seitsemään. Uuvuin ja poistuin uima-altaalle. Iltauinnin jäljiltä jäi korvaani asustamaan yksi jos toinenkin vesipisara. Tiistaiaamuna korva oli täydellisen käyttökelvoton joten marssin terveyssisaren pakeille. Sainkin hoivaa ja käskyn ostaa korvatippoja. Tipat olivat varsin kohtuuhintaisia ostettuna yliopiston apteekista. Kaksi taalaa köyhempänä ja pää kenossa maailma näytti jälleen kerran valoisammalta.
Keskiviikoksi piti tehdä syksyn aiempi projekti loppuun ja tehdä jälleen uusi piirrossarja uudesta kampussuunnitelmasta. Sainkin vanhan katusuunnitelmani printtauskuntoon jo kolmelta aamuyöstä. En saanut sitä kuitenkaan ulostettua ennen kuin kahden jälkeen päivällä. Sitten olisi pitänyt vielä tehdä uudet versiot opiskelija-asuntolasuunnitelmistani, mutta jätin tekemättä. Liika on usein liikaa. Professori siihen vaan että ”jaa”.
Viikonlopuksi suunnittelemamme matka Princetonin oppiaroille typistyi evästysretkeksi Hobokeniin. Harhailimme kadulla ja oli sitten saakelin kylmä. Pitaa poskeen ja maitokaupan kautta takaisin Newarkiin. Newarkissa viimeinen paikallismetro oli jo mennyt ja rahapiheinä tallustimme taas koululle halki tuulen ja jään. Onnistuimme kuitenkin ihmeen kautta välttämään kylmettymisen ja jengien nuchaku-keppien iskut.
Tsekkailemme tässä parhaillaan kämppiä Hobokenista. Josko pääsisi muutaman metrin lähemmäs Manhattania pois asuntolan ankeudesta. Hobokenissa sentään joskus tapahtuukin jotain. Tällä hetkellä meitä on kolmen neljän tyypin jengi, saa nähdä tuleeko lisää kämppisehdokkaita. Jotkut olivat muuttamassa opiskelija-asuntolasta Kearneyyn tai West Orangeen mutta minä muutan vain jos pääsen lähemmäs Manhattania. Vaan jos ei tärppää niin ei mahda mitään. 3000 taalaa kahdesta huoneesta kuukaudessa on ehkä kuitenkin hieman liikaa.
Joka tapauksessa pääsen eroon animesekopää-kämppiksestäni joulukuun puolessa välissä kun muutan toiseen huoneeseen. Sitten lähdenkin heti Kalifornian keijumaahan reppuilemaan. Toivottavasti siellä on edes hieman lämpöisempää kuin täällä toisella rannalla.
Sunnuntain omistin läksyjen suloille. Kyykytin uutta tietokonettani skissailemalla käsittämättömiä kampussuunnitelmiani kolmiulotteisessa avaruudessa. Juhopojan vapaan viivan alla tehokkaampikin kone hyytyy helposti. Maanantaiaamuksi oli tilauksessa uudet piirrokset ja mallit kampussuunnitelmasta sekä esitelmä maalämpöpumpun nykypäivän sovelluksista kampussuunnittelussa. Sain tehtyä kolmiulotteisen mallin ja esitelmän mutta en fyysistä mallia, leikkauspiirroksia, pohjapiirroksia, asemapiirrosta ja muita sen kymmentä piirrosta joita minulta vaadittiin. Ja syy oli yksin surkeassa esityksessäni.
Maanantaina vietin aikaa studion merkeissä yhdeksästä seitsemään. Uuvuin ja poistuin uima-altaalle. Iltauinnin jäljiltä jäi korvaani asustamaan yksi jos toinenkin vesipisara. Tiistaiaamuna korva oli täydellisen käyttökelvoton joten marssin terveyssisaren pakeille. Sainkin hoivaa ja käskyn ostaa korvatippoja. Tipat olivat varsin kohtuuhintaisia ostettuna yliopiston apteekista. Kaksi taalaa köyhempänä ja pää kenossa maailma näytti jälleen kerran valoisammalta.
Keskiviikoksi piti tehdä syksyn aiempi projekti loppuun ja tehdä jälleen uusi piirrossarja uudesta kampussuunnitelmasta. Sainkin vanhan katusuunnitelmani printtauskuntoon jo kolmelta aamuyöstä. En saanut sitä kuitenkaan ulostettua ennen kuin kahden jälkeen päivällä. Sitten olisi pitänyt vielä tehdä uudet versiot opiskelija-asuntolasuunnitelmistani, mutta jätin tekemättä. Liika on usein liikaa. Professori siihen vaan että ”jaa”.
|
<< Home