Kaupungin laidalla seisoo torppa
Vapaa. Perjantai. Loistavaa. Määränpäänä Harlem ja Bronx. Vapaapäivän kunniaksi päätin ajella maanalaisella pari sataa katua pohjoiseen. Hyppäsin junasta 220.kadun tienoilla ja latinokaunottarien viuhuessa ympärillä läksin katsomaan elämää Harlemissa.
Kepeitä kukkuloita ylitettyäni ja naurettuani Burt Reynolds Parkille vastaan tuli Columbia Universityn idyllinen venesatama. Hudsonin vastaranta New Jerseyn puolella näytti kuin Amazonin viidakolta. Tunnelma oli eteerinen; aurinko paistoi kahtakymmentä viittä ja raskaasti aseistetut vartijat viheltelivät kauniisti. Katseeni kääntyessä rantaviivaa oikealle mielikuva paratiisista räjähti sirpaleiksi kun vastarannan kalliolla Bronxissa silmille jysähti valtava betoniasuntola mallia Hervanta. Päätin oitis lähteä katsomaan josko The Bronx olisi mahtavan maineensa mukainen.
Ylitin veden Broadwayn siltaa pitkin. 230. kadun tienoilla Broadway näytti hieman toisenlaiselta kuin alakaupungilla. The Bronxin tunnelma otti tilanteen haltuun. Joka puolella paljon ihmisiä hengailemassa enemmän tai vähemmän karskeissa kulisseissa. Skrubu tekemisen meininki teki paikasta todella kotoisan, päiväsaikaan ainakin. Yöllä kauniit rappioromantiikan mielikuvat voisivat kyllä pysyä hieman syrjemmällä eloonjäämiskamppailun tuoksinassa. Hetken aikaa kierreltyäni kuumuus vei voiton ja päätin palata takaisin Harlemiin. Tiesin kuitenkin että tänne on tultava uudestaan.
Myös Harlemin tunnelma oli mahtava. Suuria kallioita, pispalaportaikkoja, terassitasoja sekä ahtaita mutta eläviä sisäpihoja. Katolilaisuus, espanja ja konstailematon elämäntyyli huokuivat kaikkialta. Kadulla papat heittivät noppaa ja viereisessä häkissä nuoremmat pelasivat ghettokorista. Kiertelin takapihoja ja näin jos jonkinlaista ilmestystä. Ankara mutta eloisa paikka. Takaisin tullessa törmäsin vielä pikkuruiseen museoituun työläismökkiin 210. kadun tienoilla. Mahtavaa että joitain vanhan työläisalueen osia on onnistuttu säilyttämään.
Päivän päätteeksi jalkani olivat lunastuskunnossa mutta olin ainakin nähnyt hieman elämää pahimpien turistirysien ulkopuolella… Oho, mutta nyt on taas mentävä töllöttämään suoraa nukketeatterilähetystä CNN:ltä. Ehkä istuva presidentti tällä kertaa sanoo jotain ylimaallisen viisasta.
Ylävasemmalta: CUn venesatama, Venesatama-Jersey-Bronx, The Bronx, Radanvarsirakentamista a'la Bronx, Broadway Bronxissa, Metroasema Bronxissa, Metroasema Harlemissa, Sisäpihahesus, Broadway Harlemissa, Pispalapiha, Torppa
Kepeitä kukkuloita ylitettyäni ja naurettuani Burt Reynolds Parkille vastaan tuli Columbia Universityn idyllinen venesatama. Hudsonin vastaranta New Jerseyn puolella näytti kuin Amazonin viidakolta. Tunnelma oli eteerinen; aurinko paistoi kahtakymmentä viittä ja raskaasti aseistetut vartijat viheltelivät kauniisti. Katseeni kääntyessä rantaviivaa oikealle mielikuva paratiisista räjähti sirpaleiksi kun vastarannan kalliolla Bronxissa silmille jysähti valtava betoniasuntola mallia Hervanta. Päätin oitis lähteä katsomaan josko The Bronx olisi mahtavan maineensa mukainen.
Ylitin veden Broadwayn siltaa pitkin. 230. kadun tienoilla Broadway näytti hieman toisenlaiselta kuin alakaupungilla. The Bronxin tunnelma otti tilanteen haltuun. Joka puolella paljon ihmisiä hengailemassa enemmän tai vähemmän karskeissa kulisseissa. Skrubu tekemisen meininki teki paikasta todella kotoisan, päiväsaikaan ainakin. Yöllä kauniit rappioromantiikan mielikuvat voisivat kyllä pysyä hieman syrjemmällä eloonjäämiskamppailun tuoksinassa. Hetken aikaa kierreltyäni kuumuus vei voiton ja päätin palata takaisin Harlemiin. Tiesin kuitenkin että tänne on tultava uudestaan.
Myös Harlemin tunnelma oli mahtava. Suuria kallioita, pispalaportaikkoja, terassitasoja sekä ahtaita mutta eläviä sisäpihoja. Katolilaisuus, espanja ja konstailematon elämäntyyli huokuivat kaikkialta. Kadulla papat heittivät noppaa ja viereisessä häkissä nuoremmat pelasivat ghettokorista. Kiertelin takapihoja ja näin jos jonkinlaista ilmestystä. Ankara mutta eloisa paikka. Takaisin tullessa törmäsin vielä pikkuruiseen museoituun työläismökkiin 210. kadun tienoilla. Mahtavaa että joitain vanhan työläisalueen osia on onnistuttu säilyttämään.
Päivän päätteeksi jalkani olivat lunastuskunnossa mutta olin ainakin nähnyt hieman elämää pahimpien turistirysien ulkopuolella… Oho, mutta nyt on taas mentävä töllöttämään suoraa nukketeatterilähetystä CNN:ltä. Ehkä istuva presidentti tällä kertaa sanoo jotain ylimaallisen viisasta.
 |  |  |  |  | |
 |   |  |  |  |
<< Home