Tiistai on turisti
Maanantaina opiskellaan, keskiviikkona opiskellaan, torstaina opiskellaan, sunnuntain ja maanantain välinen yö väännetään ryhmätyötä. Vapaapäiviä ovat tiistai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. Viikonloppuna voi oikeasti tehdäkin jotain sosiaalista, mutta tiistait on omistettu puhtaan härskille turismille.
Turistipäivän aamupalaksi nautin kaksi kiistelyä. Byrokraatit olivat laittaneet koululaskuuni n. 8000$ ylimääräistä. En ajatellut maksaa. Oli siis pienen aamukinastelun paikka. Sain nopeasti väiteltyä itseni vapaaksi ylimääräisistä maksuista mutta itse laskun maksaminen ei yllättäen onnistuntutkaan. Pyysivät tulemaan huomenna, siis laskujen eräpäivänä uudestaan. Ans kattoo ny. Seuraavaksi rynnin pankkiin kinastelemaan siitä, mihin osoitteeseen se postimatkalla kadonnut pankkikortti olisikaan pitänyt lähettää ja miksi toinen kortti ei ole vieläkään ollut tullut. Pankkiasiat järjestyivät paikalliseen tasoon nähden käsittämättömän helposti. Vain pari käyntiä pankissa, muutama soitto ties minne lähetettyjen korttien perään, muutama osoitteenmuutos ja ripaus itsevarmaa jankutusta. Näiden mukavien pikku sekasotkujen jälkeen tiistaiturismin nälkäni oli jo ehtinyt kypsyä täyteen mittaansa joten suuntasin kohti Manhattania.
Omenassa jyskytin metrolla suoraa päätä 103:n kadun pysäkille ja kävin tsekkaamassa Jazz on the Park -hostellin, jonne muuan kaverini aikoo majoittautua. Ulkopuolelta paikka näytti remontin takia melko skrubulta, mutta sisätilat vaikuttivat ihan asiallisilta. Kerroin tekeväni hostellitarkastusta erästä eurooppalaista ryhmää varten ja sainkin kokolailla vapaat kädet liikkua hostellissa paikkoja syynäämässä. Internet, matkatavarasäilö, kahvila/baari, toimivan oloinen vessa ja yksityishuonemahdollisuus. Mitäpä sitä muuta voisi tarvita. Tutustuin kahvion lounastarjontaan ahmimalla kanawrapin ja omenamehun. Wrap oli heikko, mehu ihan nieltävää, vaan eihän tänne syömään tultukaan. Kokonaisuudessaan (pikavilkaisulla) ihan perusmukava hostelli. Keskuspuiston luoteiskulman seutu vaikutti sekin ihan lupsakalta.
Seuraavaksi päätin hankkia nestehukkaa kävelemällä central parkin pohjoispäästä 33.kadun Empire State Buildingille, yhteensä siis 73 korttelinmittaa. Matkalla näin muutamia hölkkääjiä Reservoir -allasta kiertävällä polulla, nurmikentän, jossa 24 vuotta aiemmin surtiin John Lennonia ja vaikka mitä turistisälää. Sää oli todella lämmin ja aurinkoinen, edellisen päivän koleus oli tiessään.
Takaisin kaupunkirakenteeseen päästyäni ostin edukkaat uimalasit ja käväisin ESB:n näköalatasanteella tuulettamassa. Sen jälkeen piipahdin Newportissa leikkauttamassa viiman pöhöttämiä hiuksiani inhimillisempään kuosiin. Parturi oli tullut maahan kuusi viikkoa sitten Turkista ja höpötti minkä kerkisi. Minä nuokuin tuolissa ja vastailin parturin kysymyksiin alitajunnan syövereistä: jees and nou. Vinkki: Älä nuku parturin tuolissa ellet halua menettää hiuksiasi. Oli tarkoitus pitää vähän pidemmät hiukset, mutta ei se mitään.
Hyvä turismipäivä kaikkinensa, etenkin kun loppuillasta pääsen vielä Shopriteen ostamaan Fruit Loopseja ja ihka oikeita hedelmiä aamiaiseksi.
Ylävasemmalta: 106th, Hostelli, Jazz, Uudet lasit, Central, Reservoir, Downtown, Rock
Turistipäivän aamupalaksi nautin kaksi kiistelyä. Byrokraatit olivat laittaneet koululaskuuni n. 8000$ ylimääräistä. En ajatellut maksaa. Oli siis pienen aamukinastelun paikka. Sain nopeasti väiteltyä itseni vapaaksi ylimääräisistä maksuista mutta itse laskun maksaminen ei yllättäen onnistuntutkaan. Pyysivät tulemaan huomenna, siis laskujen eräpäivänä uudestaan. Ans kattoo ny. Seuraavaksi rynnin pankkiin kinastelemaan siitä, mihin osoitteeseen se postimatkalla kadonnut pankkikortti olisikaan pitänyt lähettää ja miksi toinen kortti ei ole vieläkään ollut tullut. Pankkiasiat järjestyivät paikalliseen tasoon nähden käsittämättömän helposti. Vain pari käyntiä pankissa, muutama soitto ties minne lähetettyjen korttien perään, muutama osoitteenmuutos ja ripaus itsevarmaa jankutusta. Näiden mukavien pikku sekasotkujen jälkeen tiistaiturismin nälkäni oli jo ehtinyt kypsyä täyteen mittaansa joten suuntasin kohti Manhattania.
Omenassa jyskytin metrolla suoraa päätä 103:n kadun pysäkille ja kävin tsekkaamassa Jazz on the Park -hostellin, jonne muuan kaverini aikoo majoittautua. Ulkopuolelta paikka näytti remontin takia melko skrubulta, mutta sisätilat vaikuttivat ihan asiallisilta. Kerroin tekeväni hostellitarkastusta erästä eurooppalaista ryhmää varten ja sainkin kokolailla vapaat kädet liikkua hostellissa paikkoja syynäämässä. Internet, matkatavarasäilö, kahvila/baari, toimivan oloinen vessa ja yksityishuonemahdollisuus. Mitäpä sitä muuta voisi tarvita. Tutustuin kahvion lounastarjontaan ahmimalla kanawrapin ja omenamehun. Wrap oli heikko, mehu ihan nieltävää, vaan eihän tänne syömään tultukaan. Kokonaisuudessaan (pikavilkaisulla) ihan perusmukava hostelli. Keskuspuiston luoteiskulman seutu vaikutti sekin ihan lupsakalta.
Seuraavaksi päätin hankkia nestehukkaa kävelemällä central parkin pohjoispäästä 33.kadun Empire State Buildingille, yhteensä siis 73 korttelinmittaa. Matkalla näin muutamia hölkkääjiä Reservoir -allasta kiertävällä polulla, nurmikentän, jossa 24 vuotta aiemmin surtiin John Lennonia ja vaikka mitä turistisälää. Sää oli todella lämmin ja aurinkoinen, edellisen päivän koleus oli tiessään.
Takaisin kaupunkirakenteeseen päästyäni ostin edukkaat uimalasit ja käväisin ESB:n näköalatasanteella tuulettamassa. Sen jälkeen piipahdin Newportissa leikkauttamassa viiman pöhöttämiä hiuksiani inhimillisempään kuosiin. Parturi oli tullut maahan kuusi viikkoa sitten Turkista ja höpötti minkä kerkisi. Minä nuokuin tuolissa ja vastailin parturin kysymyksiin alitajunnan syövereistä: jees and nou. Vinkki: Älä nuku parturin tuolissa ellet halua menettää hiuksiasi. Oli tarkoitus pitää vähän pidemmät hiukset, mutta ei se mitään.
Hyvä turismipäivä kaikkinensa, etenkin kun loppuillasta pääsen vielä Shopriteen ostamaan Fruit Loopseja ja ihka oikeita hedelmiä aamiaiseksi.
 |  |  | ||
 |  |  |  |  |
<< Home