Amerikan Forssassa
Maanantai oli Yhdysvalloissa työläisten kunniaksi nimetty kansallinen vapaapäivä, Labour Day. Pitkän viikonlopun kunniaksi lähdimme aikaisin lauantaiaamuna (edelisillan juhlien jälkeen) kohti Washington DC:tä. Bussimatka Times Squarelta Washingtoniin ja takaisin maksoi varsin kohtuulliset $30/hlö, kun varasimme matkan Chinatownin halpisyhtiöltä. Hotellinkin saimme netistä hostellidormitorio-hintaan.
Hotellimme oli pahaenteisesti New Jersey Avenuella, mutta tällä kertaa nimi ei ollut enne. Pääovelta avautui nimittäin suora näkymä Washington Mall -monumenttikavalkadin päätteenä toimivalle Capitol-kukkulalle. Läksimmekin heti ihailemaan näitä uljaita mahtisymboleita, kunhan olimme ensin tarkastaneet hotellihuoneen ilmaistuotetarjonnan.
Monumentit ja hallintorakennukset olivat kyllä sinänsä ihan hienoja*, mutta absurdin valtava mittakaava ja kaikkialla vallitseva überkliininen tunnelma eivät suinkaan henkineet kauneutta, pikemminkin suuruudenhulluutta. Capitol, Washington monument, WWII-memorial, Reflecting Pool, Lincoln Memorial, Walkoinen Talo... Neljännen valtakunnan nousu ja uho. Runsaudenpulan vuoksi yksittäiset muistomerkit menettivät täysin merkityksensä ja sulautuivat osaksi pelon ja kunnian valkoista massaa.
Valkoisen talon edustalla kansanjoukoille tarjottiin leipää, sirkushuveja ja konekiväärin tähtäintä kun jumalainen iso W laskeutui taivaasta (helikopterilla) piipahtamaan temppelissään. Kansa mylvi innosta ja säntäili sinne tänne kun näki vilauksen suuresta johtajasta. Siis oikeasti. Näitä silmiä en pese ikinä!
Itse kaupunki monumentaalisuoritteiden ulkopuolella ei vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta. NYC:n vilinä ja elämä loistivat poissaolollaan. Autiot, ylileveät kadut ja valtavat liikenneväylät kaikuivat tyhjyyttään. Kaupungin kaupat ja ravintolat saattoi laskea yhdenkäden sormilla, vaikka sekä turisteja että alkuasukkaita tuntuikin riittävän. Valtion virastoissa työskentelevät elävät ilmeisesti yhteisestä hyvästä ja byrokratiasta eivätkä siten tarvitse kauppoja, juottoloita tai ravintoloita.
Muutama mukava museo sentään löytyi: Ilmailu- ja avaruusmuseo sekä modernin veistotaiteen museo ovat käymisen arvoisia kohteita. Avaruusmuseossa pääsi mm. soittamaan avaruuspianolla kolmannen asteen yhteyttä ja kuvauttamaan itsensä lämpökameralla. Juosta viipotin kuin ympäriinsä tutkien mitä mielikuvituksellisimpia vempaimia. Jätin kuitenkin käyttämättä tilaisuuden koskettaa kuukiveä, koska joku oli kuulemma jo ehtinyt koskea sitä ja jättänyt siihen sentin bakteeri- ja ihrakerroksen.
Matka oli kaikin puolin onnistunut ja mukava, mutta kaksi ja puoli päivää pääkaupungissa oli kyllä aivan tarpeeksi. Palatessamme maanantai-iltana D.C:stä New Yorkiin oli kuin olisi palannut Forssasta Tampereelle. Lämmin ja vilkas elämä otti vastaan aavekaupungin väsyneet.
* Termiä "ihan hieno" käytetään kaiken vähänkin taiteeseen viittaavan yhteydessä usein kuvaamaan täysin keskinkertaisen mitäänsanomatonta tuotosta, jotain joka ei ole hyvä eikä huono (päätoim. huom.).
Hotellimme oli pahaenteisesti New Jersey Avenuella, mutta tällä kertaa nimi ei ollut enne. Pääovelta avautui nimittäin suora näkymä Washington Mall -monumenttikavalkadin päätteenä toimivalle Capitol-kukkulalle. Läksimmekin heti ihailemaan näitä uljaita mahtisymboleita, kunhan olimme ensin tarkastaneet hotellihuoneen ilmaistuotetarjonnan.
Monumentit ja hallintorakennukset olivat kyllä sinänsä ihan hienoja*, mutta absurdin valtava mittakaava ja kaikkialla vallitseva überkliininen tunnelma eivät suinkaan henkineet kauneutta, pikemminkin suuruudenhulluutta. Capitol, Washington monument, WWII-memorial, Reflecting Pool, Lincoln Memorial, Walkoinen Talo... Neljännen valtakunnan nousu ja uho. Runsaudenpulan vuoksi yksittäiset muistomerkit menettivät täysin merkityksensä ja sulautuivat osaksi pelon ja kunnian valkoista massaa.
Valkoisen talon edustalla kansanjoukoille tarjottiin leipää, sirkushuveja ja konekiväärin tähtäintä kun jumalainen iso W laskeutui taivaasta (helikopterilla) piipahtamaan temppelissään. Kansa mylvi innosta ja säntäili sinne tänne kun näki vilauksen suuresta johtajasta. Siis oikeasti. Näitä silmiä en pese ikinä!
Itse kaupunki monumentaalisuoritteiden ulkopuolella ei vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta. NYC:n vilinä ja elämä loistivat poissaolollaan. Autiot, ylileveät kadut ja valtavat liikenneväylät kaikuivat tyhjyyttään. Kaupungin kaupat ja ravintolat saattoi laskea yhdenkäden sormilla, vaikka sekä turisteja että alkuasukkaita tuntuikin riittävän. Valtion virastoissa työskentelevät elävät ilmeisesti yhteisestä hyvästä ja byrokratiasta eivätkä siten tarvitse kauppoja, juottoloita tai ravintoloita.
Muutama mukava museo sentään löytyi: Ilmailu- ja avaruusmuseo sekä modernin veistotaiteen museo ovat käymisen arvoisia kohteita. Avaruusmuseossa pääsi mm. soittamaan avaruuspianolla kolmannen asteen yhteyttä ja kuvauttamaan itsensä lämpökameralla. Juosta viipotin kuin ympäriinsä tutkien mitä mielikuvituksellisimpia vempaimia. Jätin kuitenkin käyttämättä tilaisuuden koskettaa kuukiveä, koska joku oli kuulemma jo ehtinyt koskea sitä ja jättänyt siihen sentin bakteeri- ja ihrakerroksen.
Matka oli kaikin puolin onnistunut ja mukava, mutta kaksi ja puoli päivää pääkaupungissa oli kyllä aivan tarpeeksi. Palatessamme maanantai-iltana D.C:stä New Yorkiin oli kuin olisi palannut Forssasta Tampereelle. Lämmin ja vilkas elämä otti vastaan aavekaupungin väsyneet.
* Termiä "ihan hieno" käytetään kaiken vähänkin taiteeseen viittaavan yhteydessä usein kuvaamaan täysin keskinkertaisen mitäänsanomatonta tuotosta, jotain joka ei ole hyvä eikä huono (päätoim. huom.).
|
| Valtakunta
| Ryhmäkuva
| Kongressin Kirjasto
| Forrest Gump
| Avaruusmuseo
| Walkoinen Talo
| Vietnam
|
Zeus Lincoln
| Siesta puistossa
| Merkkejä
| Lintukoto
| Ilta
| WWII
| Joku museo
|
<< Home