Rahalla ei saa omenaa

Ostosten teko kapitalismin kultalassa ei ole aina yhtä ruusuista kuin mitä voisi kuvitella. Perustarvikkeiden hankkiminen hoituu kyllä kätevästi dollaribasaareissa, joissa yksi seteli on yhden esineen arvoinen. Ruokaa ja etenkin epälihallisia eineksiä sitä vastoin on todella vaikea löytää. Jos et halua syödä joka päivä Subwayssa, Burger Kingissä tai koulutienvarren rasvakärryistä, voi elo olla hankalaa.

Hedelmiä ja vihanneksia, mysliä tai muuta Väinämöisen peruseinestä halutessaan on oikeastaan lähdettävä koulun minivanilla mailien päähän ruokakauppaan. Muutaman tunnin teramarkettiseikkailun ja peninkulmien parkkipaikkalenkkeilyn jälkeen muumioitunutkin omena maistuu paremmalta kuin kotona konsanaan.

Koulun ravintola pelastaa nälkiintyneen. Aamupalan ja lounaan syöminen on hinnoissaan, etenkin jos haluaa neitimäisesti syödä kasvikunnan tuotteita mieluummin kuin sitä oikeaa kananmunaa ja pekonia. Olen hetki hetkeltä yhä varmempi että hollywood-elokuvat kertovat täysin todellisesta keskivertoamerikkalaisesta elämästä...

Illallisella Ahti suo antejaan syö-minkä-jaksat-buffetin muodossa. Asuntolan varaamisen yhteydessä ostettu ateriasopimus tekee iltamässäilystä helppoa. Henkilökorttia vinguttamalla avautuvat ovet hampurilaisten, hodarien, ranskalaisten (tai täkäläisittäin freedom friesien), wrapsien, pastatiskin, pizzan, salaattien, keittojen, leivosten, jäätelön, kahvin, kokomaidon, limujen ja mehuntapaisten maailmaan. Kuten arvata saattaa, ateria on kylläkin yleensä syö-enemmän-kuin-jaksat.

Niinä huumaantuneina hetkinä kun erehtyy luulemaan, että rahaa riittää ravintolassa syömiseen, astuu aivan uusien hankaluuksien suohon. Menussa tarjolla on kyllä hienoja annoksia kohtuulliseen hintaan, mutta laskua maksaessa hymy hyytyy. Joukolla aterioidessa jonkun on otettava vastuu maksamisesta, jaettu lasku EI onnistu. Ei. Varsinaisen ruuan hinnan päälle lisätään esimerkiksi osavaltion verot, suuren ryhmän palvelumaksu, palvelumaksu sekä vapaaehtoinen (pakollinen) juomaraha. Jos unohtaa yhden monista juomarahoista, teitä nöyrästi palvellut tarjoilija ei välttämättä saa illalta lainkaan palkaa. Loistavaa!

Asuntolassakin voisi tietysti kokata jos A) Asuntoloissa olisi enemmän kuin yksi keittiö/rakennus sekä B) Lähikaupoista oikeasti löytyisi ruoka-aineksia, joissa on muutakin kuin sokeria, tomusokeria, fariinisokeria, sokerivaahtoa, suolaa ja ihraa. Mutta kun ei niin ei.

Kaiken jälkeen ei liene järin yllättävää että amerikkalaiset ovat maailman lihavin kansa. Syyt taitavat olla pitkälle rakenteellisia. On todella paljon helpompaa ja etenkin edullisempaa syödä rasvaa ja lihaa kuin jotain ihme eksoottista ekomössöä. Sokerissa on vihannesta riittämiin. Kuka nyt kaipaa kasvikuntaa kun kaiken tarvittavan saa eläimistä uuttamalla.