Kiitos kaikille!
Tänään vietetään kiitospäivää joten Juho Hemminki saa hieman huokaista. Säälimättömien koulukurssien hakkeluksessa olen sompaillut ja nyt taidan hetken oikaista koipea ennen parin viikon loppurysäystä.
Koska intiaanit eivät ole tuoneet minulle maissia, kiitän mieluummin koulun ruokalaa joka on tehnyt minusta lihavamman ja sitäkautta tietysti joviaalimman. Sitä kuinka monta kiloa olen lihonut, en pysty sanomaan. Kyse ei ole suurista määristä. Erästä suurta ajattelijaa lainatakseni, ”on vain läski olo”. Ainoa kerta kun olen tällä mantereella käynyt puntarilla, oli Nykin Museum of Natural Historyssa. Tuo vaaka kertoi, montako paunaa painan kuussa. Täytyy käydä loppukeväästä uudestaan katsomassa montako kuupaunaa on tullut elopainoa lisää. Massakausi, massakausi. Siis kiitos teille keittiön erikivat henkilöt jotka paistatte kasvikseni ihrassa. Ylensyönti-illallisten jälkeen muistan teitä kun kierin lätäköiden läpi takaisin kämpälle.
Täällä olen saanut heittää syrjään suomessa harrastamani soijakokkaukset, idunviljelyt ja muut haihattelut. Liharuoka neljä kertaa päivässä miehen tiellä pitää. Kanssavaihtari Felix on pyristellyt vastavirtaan ja pitänyt kiinni kasvissyönnistään. Joka aterialla on tarjolla vähintään neljää erilaista lihantapaista mutta kasvissyöjien on tyydyttävä viikosta toiseen samoihin tofukuutioihin.
Kiitosviikon ohjelmassa on mm. tyttöjen koripalloturnaus. Teknologisessa instituutissa on valitettavan vähän kauniimman sukupuolen edustajia joten kaikki tilaisuudet on käytettävä hyödyksi. Naapuriyliopisto Rutgersissa tilanne on huomattavan paljon edukkaampi ja siksipä otinkin kaksi kolmasosaa kevään kursseistani Rutgersista. Maalauskursseissa ja espanjan opiskelussa on puolensa.
Tälle viikolle toivottavasti mahtuu myös meidän herrasmiesylioppilaiden skumpparetki Princetonin yleville aroille, käynti remasteroidussa MoMA:ssa sekä turistireissu Broadwayn Ford Centeriin katsomaan musikaalin 42.Street viimeistä esitystä. Kiva olisi käydä myös tanssaamassa aidossa Newarkilaisessa yökerhossa.
Säiden ruhtinas on siunannut meitä tällä viikolla kiitettävän harmaalla sumusäällä. Lämpöä on toki riittänyt nätisti yli kymmenen celsiusasteen mutta vesi niskassa tekee elosta ikävän. Saapa nähdä moniko tempauksemme peruuntuu sateen sattuessa kovasti.
Kuvia kiitospäivän valmisteluista:
1. Tarvitsin pesuainetta käyttääkseni loman hyödyksi pyykkiviikkona. Jos tuotteen merkki on haukkari&vasara niin onhan se ostettava vaikka itse pesuaine olisikin kuinka surkeaa tahansa.
2. Kiitospäivän kahden paunan popkornisäkin jätin kuitenkin hyllylle sen miehekkäästä koosta huolimati.
3. Kampus hehkui tyhjyyttään kaikkien viksumpien poistuttua viihtyisämmille seuduille
4. Lomalle lähtijät saavat olla kiitollisia hyvästä turvallisuudesta, eihän sitä koskaan tiedä vaikka kaverin repussa tikittäisikin pommi.
Koska intiaanit eivät ole tuoneet minulle maissia, kiitän mieluummin koulun ruokalaa joka on tehnyt minusta lihavamman ja sitäkautta tietysti joviaalimman. Sitä kuinka monta kiloa olen lihonut, en pysty sanomaan. Kyse ei ole suurista määristä. Erästä suurta ajattelijaa lainatakseni, ”on vain läski olo”. Ainoa kerta kun olen tällä mantereella käynyt puntarilla, oli Nykin Museum of Natural Historyssa. Tuo vaaka kertoi, montako paunaa painan kuussa. Täytyy käydä loppukeväästä uudestaan katsomassa montako kuupaunaa on tullut elopainoa lisää. Massakausi, massakausi. Siis kiitos teille keittiön erikivat henkilöt jotka paistatte kasvikseni ihrassa. Ylensyönti-illallisten jälkeen muistan teitä kun kierin lätäköiden läpi takaisin kämpälle.
Täällä olen saanut heittää syrjään suomessa harrastamani soijakokkaukset, idunviljelyt ja muut haihattelut. Liharuoka neljä kertaa päivässä miehen tiellä pitää. Kanssavaihtari Felix on pyristellyt vastavirtaan ja pitänyt kiinni kasvissyönnistään. Joka aterialla on tarjolla vähintään neljää erilaista lihantapaista mutta kasvissyöjien on tyydyttävä viikosta toiseen samoihin tofukuutioihin.
Kiitosviikon ohjelmassa on mm. tyttöjen koripalloturnaus. Teknologisessa instituutissa on valitettavan vähän kauniimman sukupuolen edustajia joten kaikki tilaisuudet on käytettävä hyödyksi. Naapuriyliopisto Rutgersissa tilanne on huomattavan paljon edukkaampi ja siksipä otinkin kaksi kolmasosaa kevään kursseistani Rutgersista. Maalauskursseissa ja espanjan opiskelussa on puolensa.
Tälle viikolle toivottavasti mahtuu myös meidän herrasmiesylioppilaiden skumpparetki Princetonin yleville aroille, käynti remasteroidussa MoMA:ssa sekä turistireissu Broadwayn Ford Centeriin katsomaan musikaalin 42.Street viimeistä esitystä. Kiva olisi käydä myös tanssaamassa aidossa Newarkilaisessa yökerhossa.
Säiden ruhtinas on siunannut meitä tällä viikolla kiitettävän harmaalla sumusäällä. Lämpöä on toki riittänyt nätisti yli kymmenen celsiusasteen mutta vesi niskassa tekee elosta ikävän. Saapa nähdä moniko tempauksemme peruuntuu sateen sattuessa kovasti.
Kuvia kiitospäivän valmisteluista:
|
|
 |
 |
|
1. Tarvitsin pesuainetta käyttääkseni loman hyödyksi pyykkiviikkona. Jos tuotteen merkki on haukkari&vasara niin onhan se ostettava vaikka itse pesuaine olisikin kuinka surkeaa tahansa.
2. Kiitospäivän kahden paunan popkornisäkin jätin kuitenkin hyllylle sen miehekkäästä koosta huolimati.
3. Kampus hehkui tyhjyyttään kaikkien viksumpien poistuttua viihtyisämmille seuduille
4. Lomalle lähtijät saavat olla kiitollisia hyvästä turvallisuudesta, eihän sitä koskaan tiedä vaikka kaverin repussa tikittäisikin pommi.
<< Home