Itärannikon tuulia: Matalaa ja korkeaa

Perjantain sateisena aamupäivänä suuntasimme katseet kohti kulttuurin kattoa ja junailimme Solomon Guggenheimin museoon katsomaan miten vanha ja uusi kulttuuri kohtaavat.

Vaihtuvana näyttelynä oli varsin mainio atsteekkikokoelma. Atsteekkien ja Mayojen tuotoksiahan on viime vuosina ollut joka ikisessä museossa näytillä, mutta on niitä kieroja maskeja ja kummallisia hämyolentoja aina yhtä hupaisa tutkailla. Lisäksi näytillä oli tietenkin valittuja paloja museon modernin taiteen kokoelmasta. Kandinsky, Schiele ja Chagall säväyttivät jälleen. Olipa seinällä myös Franz Marcin keltainen lehmä jota muistan joskus Teron taidekurssilla kopioineeni.

Yläkerran uusien saaliiden veistoshallissakin oli muutama nokkela kepposveistos. Tim Noblen ja Sue Websterin mustaa särmää loistava Kiss of Death oli kyllä ehkä päivän kohokohta. Taitavat olivat koonneet rotista ja muista kuolleista pieneläimistä pari epämääräistä palloa kahden kepin päähän. Nämä kepukat oli sitten valaistu diaprojektorilla. Eläinmöykkyjä katsoessa niistä oli mahdotonta erottaa mitään harkittua, saati esittävää muotoa. Vaan kun käänsi katseensa seinälle heittyvään varjoon, näki kaksi erittäin aidon näköistä silhuettia ihmisen päistä. Tarkemmin katsottuna siinä näkyi taiteilijoiden itsensä silhuetit sekä korppi, joka oli juuri nokkimassa Tim Noblen silmää. Sankaritaidetta kerrassaan!

Illalla otimme osaa ohjattuun opiskelijatapahtumaan. Kyseessä oli bussimatka Continental Areenalle katsomaan NJ Netsin ja New Orleans Hornetsin koripallorimpuilua. Itse olen aina vihannut penkkiurheilua, mutta olihan tällainen peli kuitenkin kerran elossa nähtävä. Alkuun laulettiin juhlallisesti seisten kansallislaulu ja sitten alkoi show.

Miekkoset pompottelivat palloa muutaman kerran, tekivät pari koria, ja sitten cheerleaderit ryntäsivätkin jo lavalle. Muutama pompotus, tanssiryhmä. pom…Footlockerin mainostauko, kori... joulupukkikilpailu… toinen neljännes olikin jo mennyt. Yleisöä tanssitettiin valokeiloilla ja ihmiset olivat onnessaan kun heidän naamansa vilahtivat katosta riippuvalla näyttötaululla. 15 sekuntia julkisuudessa saa kenet tahansa heittämään kuperkeikkaa kovalla puulattialla säälittävien joulupukkikuvatusten kanssa. Morituri te salutant!

Kaikesta ulkourheilullisesta kotkotuksesta hämmentyneenä lähdimme kokemaan sitä penkkiurheilun tärkeämpää puolta: lipuillamme sai ilmaiseksi kuuman koiran ja kokoluokkaa suuri olevan pepsi-merkkisen limonadin. Johan maittoi tosiurheilu kun mussutti menemään. Loppua kohden itse koripallopelikin muuttui mielenkiintoisemmaksi kun ratkaisua haettiin jatkoajalta. Konkarit innostuivat iskemään notkeita slam-dunkeja ja kuuluttaja huusi äänensä käheäksi. Daaaaann Diiickkaauuu….Se o-on kol-mo-nen!

Kun peli päättyi, kaikki olivat muutamassa minuutissa takaisin parkkipaikalla ja kuuluttajatäti sai mainostella tulevan viikon hyväntekeväisyystapahtumia tyhjälle salille. Illalla oli vielä luvassa jatkobileet eräässä Newarkin tuhansista opiskelijabaareista mutta noheina oppilaina jätimme sätkimiset väliin ja kävimme nukkumaan.