Ohi on!

Lukukausi alkaa vähitellen olla onnellisesti takana. Viime viikolla päätimme Amerikkalaisen Arkkitehtuurin Historia -kurssimme Newarkin kävelykierrokseen. Jokainen opiskelija oli valinnut yhden merkittävän historiallisen rakennuksen ja piti siitä kvarteeritunnin esitelmän professorille ja kanssaopiskelijoille. Opiskelijoita kurssillamme oli kymmenen joten kävelylenkin kesto pysyi kohtuuden rajoissa. Kierros ennen mahtavan Newarkin slummiutuneessa keskustassa oli todella mielenkiintoinen ja toi mukavan piristysruiskeen opiskeluun.

Eilen oli kuuden krediitin studiokurssimme loppukritiikki. Kriitikkoja ja vierailevia professoreja riitti kahden käden sormilla laskettavaksi. Kaikki opiskelijat (10kpl) esittelivät omat projektinsa ja jokaisesta proggiksesta puhuttiin 15 minuutista tuntiin. Kyse ei ollut opiskelijoiden musertamisesta vaan avoimesta keskustelusta. Arkkitehtuurin arvoja ja "munaa" käsiteltiin todellisuuteen tukeutuen, mutta erittäin luovasti. Vierailevat professorit ja ison ompun arkkitehdit kantoivat omat kortensa kekoon ja ainakin vaikuttivat oikeasti kiinnostuneilta opiskelijoiden töistä. Vuorovaikutusta oli enemmäin kuin pohjan poika on nähnyt iässään. Selkäänne sietäisitte te jotka sanotte että suomen loppukritiikeissä ei ole parantamisen varaa.

Nyt taidan lähteä tsekkailemaan Newarkin mielenkiintoisia Art Deco -rakennuksia. Unohdin viime viikon kävelytuurilla ottaa kuvia joten fataali erhe on paikattava. Näkymät keskustan laidoilla ovat kuin Itäeuroopassa konsanaan. Loisteliaita moderninpuoleisia rakennuksia, joihin ei ole koskettu 50 vuoteen. Newark on kuin villi yhdistelmä Bronxia ja Manhattania. Yhtenä hetkenä ihailet uskomattoman kaunista ympäristöä, toisena juokset betonilaatikoiden lomassa pakoon uhkaavaa huumengiä (joka oikeasti vain tahtoisi tietää paljonko kello on).

Huomenna Itä-Manhattanin museokierrokselle ja Metro Internationalin kokoontumisajoon. Viikonloppuna pänttäystä espanjan tenttiin. Essee amerikkalaisen kulttuurin yli/alivertaisuudesta. Studiokurssin työt pitää palauttaa vielä CD:llä ja käydä jutskaamassa professorin kanssa siitä miten lukukausi meni. Sitten luistelemaan Central Parkiin, illalliselle espanjan kurssin kanssa ja itärannikon vuosi alkaa olla pulkassa.

Ensi viikon lauantaina siirryn 2570 mailia (4136 kilometriä) länteen ja aloitan kuukauden mittaisen lomasessioni. En ole pahemmin ehtinyt suunnitelmia laatia mutta eiköhän sieltä Kalifornia-Meksiko -akselilta jotain kiintoisaa löytyne. Blogin pito saattaa väljähtää entisestään mutta viimeistään tammikuun loppupuolella päivitän raapustelut ajan tasalle.

Viikon artisté: Dennis Leary - No Cure for Cancer

Kävelyretki; Kritiikki sellaisena kuin sen näin unen puutteen samentamin silmin