Liikkuvan kuvadraaman tahti
Kalifornia, auringonpaisteen osavaltio, on osoittanut heikkoa pelihenkea. Tanaan ajellessamme San Diegosta vetta tuli niin ettei ulos nahnyt. Kiitos vesiliirtojen, olin ajaa kolarin 8+8 kaistaisella LA:n valtatiella. Kadehdittavien refleksieni ansiosta emme kuitenkaan viela paatyneet enkelikaupungin harppuorkesteriin. Ikuisissa ruuhkissa muutaman tunteroisen viela tuskailtuamme olimmekin perilla muovilassa.
Perilla Hollywoodissa sade sentaan vihdoin heltisi sen verran etta paasin todistamaan alueen rappiotilaa. Hollywood Boulevard teattereineen ja Walk of Fameineen on toki hieno ja kiiltoa piisaa, mutta korttelin paassa odottavat pannunkasittelijat uhkauksineen. Vakisinkin tuli mieleen muuan Newarkin mahtimesta itarannikolla. Tekemista kuitenkin riittaa. Erilaisia museoita, viihdeparatiiseja ja muuta sisatekemista LA:ssa piisaa. Ensi viikolla ilmatkin saattavat kenties parantua hieman ja voin paasta tarkastamaan myos alueen kultaiset hiekkarannat.
Nailla nakymin kirjoitan Lansirannikon retkestani paikkakohtaiset raportit kuvineen paivineen, jahka paasen takaisin rakkaaseen Newarkiin kuun lopulla.
<< Home