Sadepäivä San Diegossa [28. joulukuuta 2004]
Aamulla satoi kokolailla paljon, joten oli keksittävä jotain sisätekemistä. Luovimme pisaroiden lomitse nykytaiteen museoon, jonne olikin ilmainen sisäänpääsy.
Museo oli sopivan pieni. Ei ehtinyt kyllästyä niinkuin esim. MoMAssa. Alakerrassa oli luokattoman tylsiä valokuvia Mexico Citysta, yläkerrassa sen sijaan todella hieno, hypnoottinen videoteos. Hieman sumeat kuvat vaihtuivat crossfeidauksina ja uteuinen tunnelma oli kuin suoraan jostain unesta: sellaisia juttuja mitä näkee juuri kuin on nukahtamassa. Sitä kun tuijottelin hetken niin vajosin oikeasti transsiin. Erikoinen olotila... Yläkerrassa oli myös pari varsin mainiota maalausta. Parasta näyttelyssä oli kuitenkin sen pieni koko. Kaikkiin töihin jaksoi syventyä.
Sateen hieman tauottua lätistimme Embarcaderoon, satamaan siis, katsomaan komeita paatteja. Siellä oli mm. Master & Commander -leffan purjepursi, jee! Koska San Diego on Yhdysvaltain Tyynen Valtameren Laivaston päämajapaikka, oli rannassa myös pari varsin uhkaavaa tuhoajaa ja lentotukialusta.
Rantaan oli myös rakennettu turisteille oma Seaport Village, josta saattoi ostaa krääsää ja New York Super Chunk Fudge -jäätelöä (luojan kiitos). Turistirysässä päädyimme myös lounastamaan malliin "2 siipaletta NYC -pizzaa ja sooda". Sen jälkeen, sateen taas yltyessä, lampsimme pienvenesataman ja San Diegon konventtikeskuksen kautta taas shoppaamaan. Puma Store, SD-store, ja mitäkaikkea. Itse nuokuin sohvalla ja lueskelin kirjoja Urban Outfittersin lekotteluosastolla. Kirjoista jäi mieleen mm. "Viisi Faktaa Joiden Pitäisi Muuttaa Maailma". Valitettavasti en enää muista yhtäkään noista faktoista.
Etsiskelin takkia Horton Plazasta vaan enhän minä mitään löytänyt. Vain yhden hienon Pop Icon -merkkisen (hoho!) takin, joka kuitenkin karkoitti minut luotaan 80 buckin hintalapulla. Vessassa törmäsin päivän mietelauseeseen: "Älä heitä tupakan tumppeja wc-astiaan! Ne vain vettyvät ja niistä tulee vaikeammin sytytettäviä". Aha.
Illalla Helene lähti takaisin San Franciscoon ja saatoimme hänet sateessa junailuasemalle. Söimme hikiset uuniperunat Wendys:llä. Sitten menimme elokuviin katsomaan pätkän nimeltä Closer, joka oli mielestäni kohtuullisen heikkolaatuinen ja ennenkaikkea erittäin tylsä ketale.
Museo oli sopivan pieni. Ei ehtinyt kyllästyä niinkuin esim. MoMAssa. Alakerrassa oli luokattoman tylsiä valokuvia Mexico Citysta, yläkerrassa sen sijaan todella hieno, hypnoottinen videoteos. Hieman sumeat kuvat vaihtuivat crossfeidauksina ja uteuinen tunnelma oli kuin suoraan jostain unesta: sellaisia juttuja mitä näkee juuri kuin on nukahtamassa. Sitä kun tuijottelin hetken niin vajosin oikeasti transsiin. Erikoinen olotila... Yläkerrassa oli myös pari varsin mainiota maalausta. Parasta näyttelyssä oli kuitenkin sen pieni koko. Kaikkiin töihin jaksoi syventyä.
Sateen hieman tauottua lätistimme Embarcaderoon, satamaan siis, katsomaan komeita paatteja. Siellä oli mm. Master & Commander -leffan purjepursi, jee! Koska San Diego on Yhdysvaltain Tyynen Valtameren Laivaston päämajapaikka, oli rannassa myös pari varsin uhkaavaa tuhoajaa ja lentotukialusta.
Rantaan oli myös rakennettu turisteille oma Seaport Village, josta saattoi ostaa krääsää ja New York Super Chunk Fudge -jäätelöä (luojan kiitos). Turistirysässä päädyimme myös lounastamaan malliin "2 siipaletta NYC -pizzaa ja sooda". Sen jälkeen, sateen taas yltyessä, lampsimme pienvenesataman ja San Diegon konventtikeskuksen kautta taas shoppaamaan. Puma Store, SD-store, ja mitäkaikkea. Itse nuokuin sohvalla ja lueskelin kirjoja Urban Outfittersin lekotteluosastolla. Kirjoista jäi mieleen mm. "Viisi Faktaa Joiden Pitäisi Muuttaa Maailma". Valitettavasti en enää muista yhtäkään noista faktoista.
Etsiskelin takkia Horton Plazasta vaan enhän minä mitään löytänyt. Vain yhden hienon Pop Icon -merkkisen (hoho!) takin, joka kuitenkin karkoitti minut luotaan 80 buckin hintalapulla. Vessassa törmäsin päivän mietelauseeseen: "Älä heitä tupakan tumppeja wc-astiaan! Ne vain vettyvät ja niistä tulee vaikeammin sytytettäviä". Aha.
Illalla Helene lähti takaisin San Franciscoon ja saatoimme hänet sateessa junailuasemalle. Söimme hikiset uuniperunat Wendys:llä. Sitten menimme elokuviin katsomaan pätkän nimeltä Closer, joka oli mielestäni kohtuullisen heikkolaatuinen ja ennenkaikkea erittäin tylsä ketale.
<< Home