Oceanside - San Diego [26. joulukuuta 2004]
Oceansiden motellista luikimme heti aamun tullen tien päälle. Unohdin vanhan sormukseni motelliin ja se harmitti. Aamupalan nautimme jossain satunnaisessa Starbucksissa lähellä San Diegoa. Pelottavia paikkoja nuo tähtikahvilat. Tulee vähän sama olo kuin Aku Ankalla töistä palatessa: jokainen talo on samanlainen. Niin myös jokainen SB on pelottavan identtinen: turvallista kahvihetkeä kiireisille amerikkalaisille.
Saavuimme San Diegoon melko aikaisin päivällä ja päätimme käyttää hyödyksi vielä täksi päiväksi vuokrattua autoamme tsekkailemalla alueen hienoja rantoja. Ja San Diegossahan rantoja riitti: Mission Beach, Pacific Beach, Imperial Beach ja mitäkaikkia niitä oli.
Tietenkin näimme legendaarisen La Jollan itsemurhakalliohyppypaikkoineen. Tarinan mukaan eräässä suositussa kalliohyppypaikassa on vettä vain silloin kun aallot osuvat rantaan sopivasti ja täyttävät erään kolon valkoisella vaahdolla. Tähän vaahtoon sitten sankarit hyppivät satunnaisin tuloksin. Kuolemantapauksia ei käsittääkseni ole kovin monta sattunut, mutta neliraajahalvaukset ovat paikan koluajille tuttua kauraa.
La Jollan jyrkät kalliorannat olivat hienoja myös ihan vain katseltuna. Kivien seassa muutamat surffaajat kokeilivat onneaan pelikaanien seuratessa tilannetta jyrkänteen kivillä istuen. Kallioilla kulki pieniä polkuja joilla saattoi lenkkeillä luonnon tuntumassa. La Jolla covessa maleksi liuta laiskaakin laiskempia hylkeitä keimailemassa. Hylkeillä oli aika kissanpäivät: senkun löhöilevät hiekkarannalla päivät pitkät ja kun meno käy tylsäksi, voi käydä haukkaamassa palan valtavista kalaparvista, joita lähivesillä kuhisee.
Kävelimme myös San Diegon vanhan kaupungin läpi. Vanha kaupunki oli mukava, joskin kohtuullisen pienikokoinen nähtävyys. Hieman häiritsi myös alueen nykyinen turistikrääsä: karkkikauppoja ja postikorttipuoteja riitti, mutta sehän kai kuuluu asiaan.
Illan tullen majoituimme USA Hostelsin hostelliin aivan ydinkeskustassa, idyllisen kaasulyhtykorttelin sydämessä (5th Av, F- ja G-katujen välissä). Hostelli oli skrubu mutta mukava henkilökunta pelasti päivän. Saimme pienen neljän hengen huoneen, jonka ainoa ikkuna aukesi johonkin roskakuiluntapaiseen, mutta hällä väliä, sisällähän ei mökötetä.
Kaasulyhtyalue oli kaupungin "vanha osa" jossa mukavan pienet kadut kulkivat ruutukaavassa matalanpuoleisten viktoriaanisten rakennusten rajaamina. Paljon pieniä mukavia puoteja ja ravintoloita. Ja ennenkaikkea ihmisiä. Paikka kuhisi ihmisiä ja se oli mukavaa se.
Ajattelimme lähteä katsastamaan yöelämää ja joku neuvoikin meille että Pacific Beachin Grand Avenuella on hyvä meno. Köröttelimme paikalle vain todetaksemme että kyseessä oli aika perus aliurbaani paikka muutamine juottoloineen. Jostain käsittämättömästä syystä löysimme itsemme herra Donaldsin herkkupuodista omenapiirakkaa mussuttamasta (älkää kysykö).
Päivä oli pitkä ja tapahtumarikas ja kuumat omenamössöt masussa oli hyvä käydä tutimaan ...Siis heti kun olimme löytäneet vuokra-autollemme parkkipaikan San Diegon täyteen ahdetusta keskustasta.
Saavuimme San Diegoon melko aikaisin päivällä ja päätimme käyttää hyödyksi vielä täksi päiväksi vuokrattua autoamme tsekkailemalla alueen hienoja rantoja. Ja San Diegossahan rantoja riitti: Mission Beach, Pacific Beach, Imperial Beach ja mitäkaikkia niitä oli.
Tietenkin näimme legendaarisen La Jollan itsemurhakalliohyppypaikkoineen. Tarinan mukaan eräässä suositussa kalliohyppypaikassa on vettä vain silloin kun aallot osuvat rantaan sopivasti ja täyttävät erään kolon valkoisella vaahdolla. Tähän vaahtoon sitten sankarit hyppivät satunnaisin tuloksin. Kuolemantapauksia ei käsittääkseni ole kovin monta sattunut, mutta neliraajahalvaukset ovat paikan koluajille tuttua kauraa.
La Jollan jyrkät kalliorannat olivat hienoja myös ihan vain katseltuna. Kivien seassa muutamat surffaajat kokeilivat onneaan pelikaanien seuratessa tilannetta jyrkänteen kivillä istuen. Kallioilla kulki pieniä polkuja joilla saattoi lenkkeillä luonnon tuntumassa. La Jolla covessa maleksi liuta laiskaakin laiskempia hylkeitä keimailemassa. Hylkeillä oli aika kissanpäivät: senkun löhöilevät hiekkarannalla päivät pitkät ja kun meno käy tylsäksi, voi käydä haukkaamassa palan valtavista kalaparvista, joita lähivesillä kuhisee.
Kävelimme myös San Diegon vanhan kaupungin läpi. Vanha kaupunki oli mukava, joskin kohtuullisen pienikokoinen nähtävyys. Hieman häiritsi myös alueen nykyinen turistikrääsä: karkkikauppoja ja postikorttipuoteja riitti, mutta sehän kai kuuluu asiaan.
Illan tullen majoituimme USA Hostelsin hostelliin aivan ydinkeskustassa, idyllisen kaasulyhtykorttelin sydämessä (5th Av, F- ja G-katujen välissä). Hostelli oli skrubu mutta mukava henkilökunta pelasti päivän. Saimme pienen neljän hengen huoneen, jonka ainoa ikkuna aukesi johonkin roskakuiluntapaiseen, mutta hällä väliä, sisällähän ei mökötetä.
Kaasulyhtyalue oli kaupungin "vanha osa" jossa mukavan pienet kadut kulkivat ruutukaavassa matalanpuoleisten viktoriaanisten rakennusten rajaamina. Paljon pieniä mukavia puoteja ja ravintoloita. Ja ennenkaikkea ihmisiä. Paikka kuhisi ihmisiä ja se oli mukavaa se.
Ajattelimme lähteä katsastamaan yöelämää ja joku neuvoikin meille että Pacific Beachin Grand Avenuella on hyvä meno. Köröttelimme paikalle vain todetaksemme että kyseessä oli aika perus aliurbaani paikka muutamine juottoloineen. Jostain käsittämättömästä syystä löysimme itsemme herra Donaldsin herkkupuodista omenapiirakkaa mussuttamasta (älkää kysykö).
Päivä oli pitkä ja tapahtumarikas ja kuumat omenamössöt masussa oli hyvä käydä tutimaan ...Siis heti kun olimme löytäneet vuokra-autollemme parkkipaikan San Diegon täyteen ahdetusta keskustasta.
<< Home