Jalkautuneena San Diegossa [27. joulukuuta 2004]
Herätys tuli aamulla aikaisin koska meidän piti palauttaa vuokra-automme San Diegon lentokentälle. Hostelli tarjosi itsepalveluaamiaisen. Tarjolla oli taikinaa, josta sait itse paistaa joko vohveleita tahi pannukaakkoja. Itse valitsin vohvelit. Vohvelirauta kuitenkin oli mallia heikko tuotti tuloksen: surkea vohvelikasa. Nyt ei kuitenkaan ehtinyt itkemään joten muilutin vohvelimoskan kurkusta alas ja siemailin päälle tuopin ilmaista teetä. Sitten auto palautukseen ja miettimään mitä kaikkea jalankulkijoille olisi tarjolla.
Päätimme lähteä koluamaan suurta Balboa Parkia (varmaankin nimetty muuan Rocky Balboan mukaan). Bussi 7B otti meidät huostaansa ja sylki ulos keskellä valtavaa puistoerämaata. Löysimme tiemme puiston Espanjalaiseen kylään jossa tytöt ihastelivat käsityötuotteita ja maalauksia. Itse taisin nukkua puun juurella sen aikaa.
Tie vei meidät historialliseen espanjalaistyylisen kaupungin rippeisiin, joka oli mielestäni tosi bueno. Sieltä löytyi mm. kasvitieteellinen puutarha, todella hienoon kirkkoon ahdettu Museum of Man sekä hupaisa Globe theater, kopio Shakespearen teatterista. Lounastimme mukavassa japanilaispaikassa, joka kyllä hieman rikkoi hienoa espanjalaistunnelmaa.
Haukottelimme maailman suurimmille ulkoilmauruille ja jatkoimme kierrosta. Melko monta tiimaa kierreltyämme poistuimme takaisin kuolevaisten piiriin kaupungin keskustaan.
Tie vei Horton Plazan omintakeisenpuoleiseen ostoskeskuskompleksiin, joka mainitaan yhtenä San Diegon merkkikohteista. Ja olihan se ihan jees mutta ei nyt sen kummempi. Shoppailuhysteriastahan täälläkin on kuitenkin kyse. Poistuin hostellille nukkumaan pois päänsärkyäni, muut jatkoivat ostostelua.
Illalla lähdimme, niin monen edellispäivän heikonpuoleisten illallisten jälkeen, syömään oikeaa ruokaa Little Italyyn. Kävelymatka keskustasta pienen matkan päässä olevaan pikkuitaliaan oli mielenkiintoinen. Heti ydinkeskustan (kaasulyhtyalueen) ulkopuolella saimme kävellä kymmenien kodittomien ohi kuin San Franciscossa konsanaan. Itse italia taas oli korkeamman profiilin aluetta, josta kodittomat oli lakaistu sivuun.
Korkeat hinnat pitivät meidät loitolla useimmista ravintoloista, mutta löytyihän sieltä muuan paikka opiskelijabudjetillekin. Löysin itsestäni kasvissyöjän ja tilasin juustoisen munakoisoannoksen jääteeni kaveriksi. Ja hyväähän tuo oli. Olisi kyllä saanut olla ehkä hieman lihaisampaa...
Hostellissa yö oli pitkä ja pitkä, sänkyjen natina piti siitä huolen. Siis, aina kun käänsi kylkeä niin sänky valitti. Ja kun neljä ihmistä kääntyilee sängyissään (siis huom.: omissa sängyissään) niin aika konserttihan siitä syntyy.
Päätimme lähteä koluamaan suurta Balboa Parkia (varmaankin nimetty muuan Rocky Balboan mukaan). Bussi 7B otti meidät huostaansa ja sylki ulos keskellä valtavaa puistoerämaata. Löysimme tiemme puiston Espanjalaiseen kylään jossa tytöt ihastelivat käsityötuotteita ja maalauksia. Itse taisin nukkua puun juurella sen aikaa.
Tie vei meidät historialliseen espanjalaistyylisen kaupungin rippeisiin, joka oli mielestäni tosi bueno. Sieltä löytyi mm. kasvitieteellinen puutarha, todella hienoon kirkkoon ahdettu Museum of Man sekä hupaisa Globe theater, kopio Shakespearen teatterista. Lounastimme mukavassa japanilaispaikassa, joka kyllä hieman rikkoi hienoa espanjalaistunnelmaa.
Haukottelimme maailman suurimmille ulkoilmauruille ja jatkoimme kierrosta. Melko monta tiimaa kierreltyämme poistuimme takaisin kuolevaisten piiriin kaupungin keskustaan.
Tie vei Horton Plazan omintakeisenpuoleiseen ostoskeskuskompleksiin, joka mainitaan yhtenä San Diegon merkkikohteista. Ja olihan se ihan jees mutta ei nyt sen kummempi. Shoppailuhysteriastahan täälläkin on kuitenkin kyse. Poistuin hostellille nukkumaan pois päänsärkyäni, muut jatkoivat ostostelua.
Illalla lähdimme, niin monen edellispäivän heikonpuoleisten illallisten jälkeen, syömään oikeaa ruokaa Little Italyyn. Kävelymatka keskustasta pienen matkan päässä olevaan pikkuitaliaan oli mielenkiintoinen. Heti ydinkeskustan (kaasulyhtyalueen) ulkopuolella saimme kävellä kymmenien kodittomien ohi kuin San Franciscossa konsanaan. Itse italia taas oli korkeamman profiilin aluetta, josta kodittomat oli lakaistu sivuun.
Korkeat hinnat pitivät meidät loitolla useimmista ravintoloista, mutta löytyihän sieltä muuan paikka opiskelijabudjetillekin. Löysin itsestäni kasvissyöjän ja tilasin juustoisen munakoisoannoksen jääteeni kaveriksi. Ja hyväähän tuo oli. Olisi kyllä saanut olla ehkä hieman lihaisampaa...
Hostellissa yö oli pitkä ja pitkä, sänkyjen natina piti siitä huolen. Siis, aina kun käänsi kylkeä niin sänky valitti. Ja kun neljä ihmistä kääntyilee sängyissään (siis huom.: omissa sängyissään) niin aika konserttihan siitä syntyy.
<< Home