Hollywoodin illoista, Osa II [10. tammikuuta 05]
Koska sade jatkui useita päiviä taukoamatta, oli ainakin illoiksi välttämättä keksittävä sisätekemistä. Päivät kolusin kaupungilla sateesta huolimatta. Kirjojen pariin vetäytyminen ei oikein lomalla innosta, joten päätin iltaisin aina tehdä jotain enemmän tai vähemmän paikan hengen mukaista. Hollywoodissa siis viihdettä.
Hollywood Boulevardilta sain piletit ABC:n Conan O'Brieniin eli Jimmy Kimmel Showhun (niin, minäkään en ollut kuullut kyseisestä showsta ennen tätä iltaa). Vieraina oli luvassa Jay Mohr, Ja Rule ja joku kultakurkku jonka nimen jo unohdin. Yleisö otettiin sisään noin puolitoista tuntia ennen shown alkua jotta lämppärit ehtisivät valaa siihen tarpeeksi juhlahenkeä. Joku sideshow opetti meitä taputtamaan ja huutamaan ja teki kaikkea hassunhauskaa pitääkseen yleisön hyvällä tuulella. Toinen tyyppi jakoi suklaakeksejä, ja paikan turvallisuudesta vastaava poliisikin kertoili tarinoita lapsuudestaan. Jossain vaiheessa sähköt menivät poikki sateen takia. Ei kovin hyvä juttu livenä lähetettävää showta ajatellen.
Jossain vaiheessa itse lähetys sitten vihdoin alkoi ja täytyy myöntää että olin positiivisesti yllättynyt. Illan isännän vitsit tulvien uhreista ja muusta ajankohtaisesta olivat oikeasti hauskoja ja bändi piti menoa yllä koko ajan. Tietysti myös Bushin lausahduksia näytettiin videolta: "It's amazing how they can have erec... election in Iraq". Vieraatkin olivat ihan hauskoja tyyppejä: hyvää viihdettä siis. Jossain vaiheessa itse lähetystäkin sähköt katkesivat, mutta homma saatiin paikattua mainoskatkolla. Loppuun ihan taidokas mutta turhan yltiöromanttinen stadionrock -artisti veti ihan kelpo keikan. Itse kuitenkin livahdin studiosta ulos heti kun pääsin. Olin nimittäin saanut lipun myös Jimmy Chamberlin Complexin ensikeikalle Knitting Factoryyn parin korttelin päähän. Sateeseen siis.
Saavuin Knitting Factoryyn juuri ajoissa heikonpuoleisen lämppäribändin lopetellessa keikkaansa. Itävaltalainen hostellituttuni olikin jo paikalla tinttaamassa. JCC aloitti vahvasti kappaleella Cranes of Prey. Koska en biisejä vielä tuntenut, aloin jo pelätä jotain R.A.T.M -kopiota, mutta aivan suotta. Soitanta siirtyi pian riffirokista ehdan hienoon avaruusjazziin. Bändi veti biisinsä pääasiassa instrumentaaleina, koska laulajia oli paikalla vain Billy Mohler.
Kitaristi ja kosketinsoittaja tuntuivat kyllä hieman pikkupojilta Jimmy Chamberlinin rummutuksen keskellä, mutta hyvin bändin materiaali kuitenkin toimi. Osa yleisöstä selvästi odotti seuraavaa Smashing Pumpkinsia eikä syttynyt progemmalle materiaalille. Omasta mielestäni kuitenkin erittäin mielenkiintoinen setti. Encorea yleisö jo sitten yltyikin vaatimaan, mutta bändi ei mylvinnästä huolimatta palannut lavalle. Sanoivat olevansa tänään epävireessä.
Loistava viihdeilta kaikin puolin. Enää sateessa kävely taikaisin hostellille ei haitannut yhtään, päivä oli selkeästi plussalla. Iltahartautena otin kuvan profeetan tähdestä kadussa.
HWilta, JCC, Tähti
Hollywood Boulevardilta sain piletit ABC:n Conan O'Brieniin eli Jimmy Kimmel Showhun (niin, minäkään en ollut kuullut kyseisestä showsta ennen tätä iltaa). Vieraina oli luvassa Jay Mohr, Ja Rule ja joku kultakurkku jonka nimen jo unohdin. Yleisö otettiin sisään noin puolitoista tuntia ennen shown alkua jotta lämppärit ehtisivät valaa siihen tarpeeksi juhlahenkeä. Joku sideshow opetti meitä taputtamaan ja huutamaan ja teki kaikkea hassunhauskaa pitääkseen yleisön hyvällä tuulella. Toinen tyyppi jakoi suklaakeksejä, ja paikan turvallisuudesta vastaava poliisikin kertoili tarinoita lapsuudestaan. Jossain vaiheessa sähköt menivät poikki sateen takia. Ei kovin hyvä juttu livenä lähetettävää showta ajatellen.
Jossain vaiheessa itse lähetys sitten vihdoin alkoi ja täytyy myöntää että olin positiivisesti yllättynyt. Illan isännän vitsit tulvien uhreista ja muusta ajankohtaisesta olivat oikeasti hauskoja ja bändi piti menoa yllä koko ajan. Tietysti myös Bushin lausahduksia näytettiin videolta: "It's amazing how they can have erec... election in Iraq". Vieraatkin olivat ihan hauskoja tyyppejä: hyvää viihdettä siis. Jossain vaiheessa itse lähetystäkin sähköt katkesivat, mutta homma saatiin paikattua mainoskatkolla. Loppuun ihan taidokas mutta turhan yltiöromanttinen stadionrock -artisti veti ihan kelpo keikan. Itse kuitenkin livahdin studiosta ulos heti kun pääsin. Olin nimittäin saanut lipun myös Jimmy Chamberlin Complexin ensikeikalle Knitting Factoryyn parin korttelin päähän. Sateeseen siis.
Saavuin Knitting Factoryyn juuri ajoissa heikonpuoleisen lämppäribändin lopetellessa keikkaansa. Itävaltalainen hostellituttuni olikin jo paikalla tinttaamassa. JCC aloitti vahvasti kappaleella Cranes of Prey. Koska en biisejä vielä tuntenut, aloin jo pelätä jotain R.A.T.M -kopiota, mutta aivan suotta. Soitanta siirtyi pian riffirokista ehdan hienoon avaruusjazziin. Bändi veti biisinsä pääasiassa instrumentaaleina, koska laulajia oli paikalla vain Billy Mohler.
Kitaristi ja kosketinsoittaja tuntuivat kyllä hieman pikkupojilta Jimmy Chamberlinin rummutuksen keskellä, mutta hyvin bändin materiaali kuitenkin toimi. Osa yleisöstä selvästi odotti seuraavaa Smashing Pumpkinsia eikä syttynyt progemmalle materiaalille. Omasta mielestäni kuitenkin erittäin mielenkiintoinen setti. Encorea yleisö jo sitten yltyikin vaatimaan, mutta bändi ei mylvinnästä huolimatta palannut lavalle. Sanoivat olevansa tänään epävireessä.
Loistava viihdeilta kaikin puolin. Enää sateessa kävely taikaisin hostellille ei haitannut yhtään, päivä oli selkeästi plussalla. Iltahartautena otin kuvan profeetan tähdestä kadussa.
|  |  |
<< Home