Itärannikon tuulia: Orava söi läksyni, ja muita satuja

Huh, taas vierähti viikko nopeammin kuin ajatus. Niille jotka kyselivät, mitä tapahtui, satunnaisessa järjestyksessä:

Suomesta tuli viisi veijaria vierailemaan. Majoittuivat hostelliin Manhattanille. Kiertelimme yhdessä jos toisessakin paikassa.

Lauttailimme Battery Parkista Staten Islandille, josta ei kylläkään heti löytynyt muuta kuin yksi edullisen puoleinen pizzapaikka. Jotain kumminkin. Ilma oli erinomaisen kylmä, aurinko porotti.

Empire State Building oli suljettu putken pamahdettua. Olisi ollut niin hieno ilma tähystellä auringonlaskua. No, menimmä kahville, Grand Centralille, Chrysleriin, Rockefellerille ja Times Squarelle.

Illastimme pikaruoka-japanilaisessa. Sain repulleni juomaa ja kastiketta ja kun en sitä heti huomannut, oli seuraavana aamuna kiva pestä takkia ja housuja jolle kastikkeen ja kolajuoman tiheä tahna oli levinnyt.

Kävimme katsomassa NYU:n tanssiopiskelijoiden esityksiä. Osittain heikkoa settiä, muutama mukavampi juttu myös kuitenkin. Hieman oli nuorilla opiskelijoilla vielä kliseet pinnassa mutta ei nyt sentään ihan Paha Kurki -menoon sorruttu.

Kahvilassa oli välikohtaus kun henkilökuntamies heitti soppaa häntä kuristaneen tyypin päälle. Paikalle kutsuttiin poliisi ja tilannetta selviteltiin useampi hetki. Siinä sivussa mussutin mustikkacroissantin ja lipitin heikkoa kaakaota. Pizzapaikka ei siis aina ole hyvä kahvila.

Teatterikokemusta haimme Christopher Streetin hämärästä teatterimontusta. Esitettävänä oli moderni versio Hamletista. Esityksen alussa, pienen saarnapuheen jälkeen, kolehtikori kiersi yleisön joukossa. Tarkoitus oli auttaa vararikon partaalla olevaa teatteria. Draaman väliin oli tiputeltu do the robot -tanssia sekä modernia tanssahtelua. Kelpo hupaa vaikka amatöörimeininki olikin hieman kankeaa. Yleisöä oli nuoresta mummuun ja turistitädistä partajehuun. Käykää siis toki Christopherin Wings-teatterissa (pakottivat suosittelemaan).

Maanantain ja sunnuntain välisenä yönä satoi noin 7 cm lunta. Tämän valtavan lumimyrskyn johdosta yliopisto oli aamupäivän suljettu ja näin ollen espanjan tentti oli peruttu. Heräsin siis aivan syyttä suotta seitsemältä.

Gonzokuningas oli ampunut itseään päähän.

Elokuvissa näytettiin kimaraa Sideways. Ihmiset höröttivät antaumuksella, joku yltyi hysteriaan. Mielestäni mukava elokuva, ei elämää suurempi vaan juuri elämän kokoinen ja makuinen.

Sain kuin sainkin ostettua yli sata jalkaa mäntyä maalauskurssiani varten. Tarkoituksena on maalata kaksi taulua, yksi kokoa 5'-1"x 6'-0" ja toinen mitoiltaan 7' x 6'. Maalaamisesta tulee melko fyysistä kun maalaus on joka suunnassa pidempi kuin maalari. Unohdin kuitenkin ostaa pari lautaa. Täytyy lähteä niitä huomenna metsästämään mailin päässä olevasta lautatarhasta. Ilman autoa on hieman huono.

Kaverit olivat käyneet baptistikirkossa messussa. Aamun tähtiesiintyjäksi oli limusiinista pöllähtänyt Kofi Annan. Oli kuulemma saarnannut kokolailla poliittiseen sävyyn nykymeininkiä solvaten. Kuulemma.

Kävin myös ostamassa nauloja itsepalvelurautakaupasta 23. kadun Home Depot:sta. Skannailin tavarat, heitin ne muovikassiin, ja maksoin setelillä automaattiin. Koko ajan androgyyni koneääni neuvoi ostosten skannaamisen, punnitsemisen ja maksamisen kanssa. Kätevää vaan ei kovin lämpöistä shoppailua.

Huumorinnälkämme jäi tyydyttymättä stand-up -illassa 1. Av/1. Kadun kulman "Sutra"-paikassa. Kolmea kymppiä lähestyvät yliopisto-opiskelijat lukivat paperista college-muistojaan. Joukossa oli muutama varsin koomillinenkin kasku, vaan kokonaisuudessaan tunnelma oli lähinnä vaivautunut. Kysyttäessä tunnustimme olevamme Norjasta. "Norwegen, joo".

Utopiakurssilla käsiteltiin sosialistisia utopioita. Täytyy sanoa, että aivan nappikurssi! Mielenkiintoista keskustelua arkkitehtuurin filosofiasta historian esimerkkeihin nojaten. Erityisen mielenkiintoista. Nyt vain pitäisi jo alkaa tehdä töitäkin ja kirjoittaa analyysi Fritz Langin Metropolis -elokuvasta.

Metrossa joku oli ammuttu.

Näimme jälleen portit Central Parkissa. Kuulin että alunperin niistä oli suunniteltu versiota, jossa porttirakenne olisi musta ja vain verho olisi oranssi. Mietin miltä moinen näyttäisi ja tulin Photoshop-kokeilun jälkeen siihen tulokseen että musta musta olisi ollut paree. Vaikka hyvä se on oranssinakin.

Kävimme METissä katsomassa josko olisimme päässeet kuulemaan Christoa ja Jean-Claudea ja heidän porttiteorioitaan, mutta paikka oli loppuun buukattu. Kävimme kuitenkin katsastamassa museon tarjonnan. Itselleni illan kohokohta oli ehdottomasti Chuck Closen fotorealismilla briljeeraava maaliteos "Mark". Kerrassaan häikäisevää syväterävyystasojen hallintaa!

Bush puhui nauhalla huumeiden käytöstä ja tunnusti olevansa synnintekijä.

Illalla Shop-Ritessa myhäilin kun joku osti kaksi täpötäyttä ostoskärryllistä kolajuomaa. Oli ilmeisesti alennuksessa.