Amerikkalaiseen tapaan, laiskasti
Ihmettelin kun postilaatikkooni ei ilmesty mitään, vaikka olen tilaillut useita kurssikirjoja ja muutamien bändien promo-levyjä. Liekö kusti jälleen syönyt kuormasta. Syksyllähän postisysteemi hukkasi mm. kaksi pankkikorttiani ja muuta vähäpätöistä.
Selvitin United States Postal Serviceltä missä pakettini olivat ja heidän mukaansa paketit oli toimitettu asuntolalle viikkoja sitten. Hermostuin. Avauduin tuntemattomille. Kävin kyselemässä paketteja asuntolan toimistosta, vaan eivät tienneet mitään. "Jag mää oon vaan töissä täällä". Pyysivät käymään päätoimistossa.
Päätoimistossa eivät, yllättäen, tienneet sen enempää, kehottivat menemään takaisin oman asuntolani toimistoon. Menin, vaan herra tietäväinen ei ollut tavattavissa. Oli kuulemma kokouksessa. Toimiston avulias neito suostui kuitenkin tarkastamaan postihuoneen.
Ja siellähän pakettini odotti noutajaansa hyllyllä, minulle ei ollut vain kukaan jaksanut asiasta kertoa. Tapana siis on, että postityöntekijä pistää jokaisen henkilökohtaiseen postilaatikkoon ilmoituksen saapuneista paketeista, jotka voi sitten käydä tämän ilmoituslipukkeen ja henkkarin kanssa lunastamassa. Nyt paketti oli kuitenkin saanut lojua hyllyillä muutamia viikkoja. Olin juuri poistumassa huoneesta yhden paketin kera kun huomasin toisella hyllyllä vielä halpiskirjakauppa E-Campuksen paketin. Kysäisin josko sekin olisi minulle, ja olihan se. Tehokasta toimintaa.
Parin viikon ylimääräisen odottelun jälkeen sain kuin sainkin Utopian kurssikirjani ja Bling Kong -paketin. Pankkikorttini sen sijaan ovat kadonneet iäksi, ei sillä että niitä enää tarvitsisinkaan. Asiat eivät täällä näköjään hoidu ellei käy useammassa paikassa raivoamassa. Kukaan ei tunnu tietävän mitään ellet pakota heitä tekemään jotain. Vastuu ei kiinnosta.
Olen oppinut alistamaan toimistotyöntekijöitä ja käyttämään kyynärpäitäni oman etuni hyväksi. Olen oppinut että asiat hoituvat, joskin hitaasti, olemalla erittäin erittäin erittäin kärsivällinen, tai nopeammin olemalla vittumainen määräilijä. Ensimmäistä yritin, mutta jälkimmäinen tie on niin paljon helpompi. Ehkä minusta olisi johtajaksi...
Selvitin United States Postal Serviceltä missä pakettini olivat ja heidän mukaansa paketit oli toimitettu asuntolalle viikkoja sitten. Hermostuin. Avauduin tuntemattomille. Kävin kyselemässä paketteja asuntolan toimistosta, vaan eivät tienneet mitään. "Jag mää oon vaan töissä täällä". Pyysivät käymään päätoimistossa.
Päätoimistossa eivät, yllättäen, tienneet sen enempää, kehottivat menemään takaisin oman asuntolani toimistoon. Menin, vaan herra tietäväinen ei ollut tavattavissa. Oli kuulemma kokouksessa. Toimiston avulias neito suostui kuitenkin tarkastamaan postihuoneen.
Ja siellähän pakettini odotti noutajaansa hyllyllä, minulle ei ollut vain kukaan jaksanut asiasta kertoa. Tapana siis on, että postityöntekijä pistää jokaisen henkilökohtaiseen postilaatikkoon ilmoituksen saapuneista paketeista, jotka voi sitten käydä tämän ilmoituslipukkeen ja henkkarin kanssa lunastamassa. Nyt paketti oli kuitenkin saanut lojua hyllyillä muutamia viikkoja. Olin juuri poistumassa huoneesta yhden paketin kera kun huomasin toisella hyllyllä vielä halpiskirjakauppa E-Campuksen paketin. Kysäisin josko sekin olisi minulle, ja olihan se. Tehokasta toimintaa.
Parin viikon ylimääräisen odottelun jälkeen sain kuin sainkin Utopian kurssikirjani ja Bling Kong -paketin. Pankkikorttini sen sijaan ovat kadonneet iäksi, ei sillä että niitä enää tarvitsisinkaan. Asiat eivät täällä näköjään hoidu ellei käy useammassa paikassa raivoamassa. Kukaan ei tunnu tietävän mitään ellet pakota heitä tekemään jotain. Vastuu ei kiinnosta.
Olen oppinut alistamaan toimistotyöntekijöitä ja käyttämään kyynärpäitäni oman etuni hyväksi. Olen oppinut että asiat hoituvat, joskin hitaasti, olemalla erittäin erittäin erittäin kärsivällinen, tai nopeammin olemalla vittumainen määräilijä. Ensimmäistä yritin, mutta jälkimmäinen tie on niin paljon helpompi. Ehkä minusta olisi johtajaksi...
Illan hitti: Bling Kong - Enter Bling Kong (Greatest Hits 3.16.Ö3-5.20.Ö3)
Viikon odotus: Chicago - Detroit - Toronto kevätretki (+Interpolin keikka sekä ilta Cabaret Metrossa)
Päivän yllätys: Pari viikkoa suomalaisvieraiden kanssa hujahti ylinopeasti, terveisiä Merjalle, Teemulle, Manulle, Kaisalle ja Sannalle. Kiitos käynnistä!
Viikon tuleva: Vihdoinkin pääsen maalaamaan 1,5 x 1,8 m ja 1,8 x 2,1 m taulujani! Jee! Tässä eräs vanhoista mestariteoksistani ajan takaa:
<< Home