Maalari maalasi taloa
Tänään pääsin vihdoin roiskimaan väriä kankaalle maalauskurssilla. Tähän asti olemme vain skissailleet ja rakentaneet "stretchereitä" (venyttimiä?) ja maalauspohjia. Aloitin pienemmästä, 5'x6' (n. 1,5x1,8m) maalauksestani. Minulla oli muutamia luonnoksia ja kasa valokuvia Brooklynin maisemista, mutta pääasiassa halusin vain saada väriä kankaalle ja maalausprojektin aluilleen. Kun on ensin tuhonnut valkoisen kankaan koskemattomuuden, on helpompi päästää maalariminä valloilleen.
Maalaaminen oli maalauspohjan melko suuren koon vuoksi melko fyysistä. Maalauksen ylänurkkaan oli vaikea yltää ja alakulmaa maalatessa sai kyykistyä lattian tasalle. Pienet sipsuttelut sai unohtaa ja maalia piti läikyttää oikein olan takaa, kirjaimellisesti. Mäiskin räiskyviä värejä kuningassuunnitelmani mukaisesti ja yritin hakea luonnosteni tunnelmaa sommittelussa.
Kurssilla käytettävät akryylimaalit ovat minulle kokolailla uusi tuttavuus, ennen olen maalannut lähinnä akvarelleilla ja öljyväreillä. Akryylimaalien hyvä puoli on että niitä myydään melko edulliseen hintaan suurissa kannuissa. 50ml öljyvärituubeja taitaisi kulua yksi jos toinenkin ja rahaa palaisi tuskallisen paljon. Mikä itselleni tuotti aluksi vaikeuksia akryylivärien kanssa, oli niiden nopea kuivuminen. Öljyllä maalatessa samaa kohtaa voi hinkata loputtomiin kun värien kuivuminen kestää päivistä viikoihin. Akryylivärit kuivuvat lähes välittömästi, joten maalaustekniikan tulee olla hieman varmempaa. Myöhemmissä vaiheissa kyllä varmaan turvaudun juoksettimiin, jotka pitävät maalin notkeana hieman kauemmin. En nimittäin pidä ekspressiivistestä sivellinjäljestä.
Isomman maalauksen (6'x7') kanssa voi tulla ongelmia. Täytyy varmaan hankkia joku remonttiteline jolla sitten yltää joka kohtaan kangasta. Suurten taulujen maalaaminen on kuitenkin erittäin mielenkiintoista. Kun kangas on suuri, on vain annettava mennä ja katsottava jälkikäteen kauempaa, mitä tuli tehtyä. Pienempiä töitä tulee usein tuhrailtua turhankin pikkutarkasti, nyt siihen ei ole varaa. Suuria väripintoja, selkeitä linjoja, nyhrätä ehtii myöhemminkin.
Oli erittäin mukavaa päästä vihdoin aloittamaan maalaaminen jo näin kurssin puolivälissä. Saattaapi tulla kiire saada pari melko suurta kuvaa valmiiksi ennen toukokuuta. Onneksi studioon pääsee yölläkin.
Näitä maalauksia tuskin ryhdyn roudaamaan Suomeen. Pelkät kankaatkin painavat jo kymmenisen kiloa. Jollen saa töitäni myytyä MoMAan, niin varmaan "lahjoitan" ne paikalliselle arkkitehtiosastolle.
Parin tunnin sivelyn jälkeen
Maalaaminen oli maalauspohjan melko suuren koon vuoksi melko fyysistä. Maalauksen ylänurkkaan oli vaikea yltää ja alakulmaa maalatessa sai kyykistyä lattian tasalle. Pienet sipsuttelut sai unohtaa ja maalia piti läikyttää oikein olan takaa, kirjaimellisesti. Mäiskin räiskyviä värejä kuningassuunnitelmani mukaisesti ja yritin hakea luonnosteni tunnelmaa sommittelussa.
Kurssilla käytettävät akryylimaalit ovat minulle kokolailla uusi tuttavuus, ennen olen maalannut lähinnä akvarelleilla ja öljyväreillä. Akryylimaalien hyvä puoli on että niitä myydään melko edulliseen hintaan suurissa kannuissa. 50ml öljyvärituubeja taitaisi kulua yksi jos toinenkin ja rahaa palaisi tuskallisen paljon. Mikä itselleni tuotti aluksi vaikeuksia akryylivärien kanssa, oli niiden nopea kuivuminen. Öljyllä maalatessa samaa kohtaa voi hinkata loputtomiin kun värien kuivuminen kestää päivistä viikoihin. Akryylivärit kuivuvat lähes välittömästi, joten maalaustekniikan tulee olla hieman varmempaa. Myöhemmissä vaiheissa kyllä varmaan turvaudun juoksettimiin, jotka pitävät maalin notkeana hieman kauemmin. En nimittäin pidä ekspressiivistestä sivellinjäljestä.
Isomman maalauksen (6'x7') kanssa voi tulla ongelmia. Täytyy varmaan hankkia joku remonttiteline jolla sitten yltää joka kohtaan kangasta. Suurten taulujen maalaaminen on kuitenkin erittäin mielenkiintoista. Kun kangas on suuri, on vain annettava mennä ja katsottava jälkikäteen kauempaa, mitä tuli tehtyä. Pienempiä töitä tulee usein tuhrailtua turhankin pikkutarkasti, nyt siihen ei ole varaa. Suuria väripintoja, selkeitä linjoja, nyhrätä ehtii myöhemminkin.
Oli erittäin mukavaa päästä vihdoin aloittamaan maalaaminen jo näin kurssin puolivälissä. Saattaapi tulla kiire saada pari melko suurta kuvaa valmiiksi ennen toukokuuta. Onneksi studioon pääsee yölläkin.
Näitä maalauksia tuskin ryhdyn roudaamaan Suomeen. Pelkät kankaatkin painavat jo kymmenisen kiloa. Jollen saa töitäni myytyä MoMAan, niin varmaan "lahjoitan" ne paikalliselle arkkitehtiosastolle.
Parin tunnin sivelyn jälkeen
<< Home