Elämän tarkoitus on elämä
Rutgersin maalauskurssi (painting II) on erittäin mielenkiintoinen. Edellisillä viikoilla professori on esitellyt meille "oikeiden taitelijoiden" työskentelymetodeja, prosesseja ja ennenkaikkea konsepteja. Eilisillan vietin taas skissailun merkeissä suunnitellen konseptiani, miettien mitä maalaisin kahdelle valtavalle, tyhjyyttään ammottavalle valkealle kankaalle. Piirtelin vähän niitä näitä. Olin muikean tyytyväinen skisseihini.
Maalaaminen on minulle ollut aina se juttu jossa saan tehdä juuri sitä mitä itse haluan välittämättä kenenkään muun mielipiteistä, käytännöllisyydestä tai toteutuksen mahdollisuudesta. Maalatessa yleensä vain maalaan jotain sen kummemmin ajattelematta. Jos tuotos miellyttää silmääni, hyvä. Jos kyseessä on uloste, maalaan toisen maalauksen.
Sillä, mitä muut ajattelevat töistäni, ei ole suurta merkitystä. Toki olen erittäin mielissäni jos joku oikeasti pitää tuotoksestani, mutta maalaan pääasiassa itsekkäästi, vain itseäni varten. Tietysti, jos joku pitää maalauksestani niin paljon että haluaa ostaa sen itselleen, sitä parempi, värit ja materiaalit ovat nimittäin kalliita.
Arkkitehtuurissa luon piirroksia, jotka joku toinen sitten tulkitsee fyysiseksi todellisuudeksi. Kuvataiteessa valmistan lopullisen tuotteen täysin itse. Ero on merkittävä, kun kompromisseja ei tarvitse juuri tehdä. Toki materiaalit ja oma tekninen kyvykkyys pakottavat joskus nöyrtymään ja muuttamaan suunnitelmia, mutta pystyn silti ilmaisemaan visioni varsin mutkattomasti.
Tunnilla kysyttiin, että mitä rakastan ja mitä haluaisin palavasti tutkia lisää. En keksinyt muuta kuin että rakastan elämää ja haluan tutkia elämää elämällä. Sain osakseni vilpitöntä naurua. Kornia ehkä jonkun mielestä, minulle totta. Toki löydän joitain yksittäisiä yleisiä asioita joista pidän: arkkitehtuuri, musiikki, pop-kulttuuri, señoritat, urbaani elämä, vaihtoehdot uraputkielämälle, eri maiden kulttuurit, uljailu. On kuitenkin lähes mahdotonta erotella noista asioista yksi ja teeskennellä olevansa siitä niin kiinnostunut että kaikki muu saa jäädä.
Ihailen ihmisiä, jotka kykenevät keskittämään voimansa vain yhteen alueeseen. Jos joku haluaa tutkia ja maalata perunoita koko elämänsä, niin mikäs sen hienompaa. Kuitenkin, kun joku tekee kaikki kuvansa maalaamalla nykypäivän uutistapahtumia raamatun ja kristillisen kirkon kuvakielellä, päässäni alkaa soida kimeä-ääninen hälyytyskello. Eikö tätä ihmistä kiinnosta mikään muu? Itse olen kiinnostunut niin monesta asiasta että kyllästyisin kuoliaaksi jos maalaisin kaikki maalaukseni jonkin yhden tiukan konseptin pohjalta.
Pidän kirkkaista väreistä ja suurista kontrasteista. Tykkään selkeistä muodoista ja tekstuurikontrasteista tyyliin ruostunut pinta - peilipinta. Nautin valon käsittelystä ja varjoista. Aihepiirin rajaaminen kuitenkin tuottaa vaikeuksia...
Tässä vaiheessa tajusin kahlaavani filosofian upottavassa suossa. Melko pian saattaisin jopa sortua nevan silmään. Päätin lopettaa pikkuruista kehää kiertävän synkistelypohdiskeluni alkuunsa ja maalata vain kuvia Nykistä ja sen urbaanista elämästä. Mausteina elementtejä Kaliforniasta. Aiheenani on siis itse kokemani Amerikka... Hiphei!
Tunnilla keskusteltiin siitä että hyvä taiteilija tuntee itsensä ja intohimonsa. Olen samaa mieltä mutta en usko että itseään voi "löytää" lukemalla kirjoja tai tutkimalla jotain aihetta. Luulen että "itse" on luotava elämällä niinkuin haluaa. Ja jos ei tiedä mitä haluaa, niin elää sitten niinkuin lystää.
Emil Beaulieun sanoin:
Muutamia viime kuukausien mielenkiintoisia taiteilijoita (ainakin töidensä puolesta):
Raymond Pettibon - Tekee sarjakuvista ammentavia kuvia hauskoilla teksteillä maustettuna. Hän tuottaa taidetta monen teoksen päivävauhtia ja kokoaa esim. kuukauden aikana tekemänsä piirrokset yhdeksi valtavaksi installaatioksi.
William Kentridge - Tekee hienoja animaatioita antiikkisella tekniikalla. Hän piirtää hiilellä jokaisen ruudun erikseen niinkuin se olisi lopullinen taideteos. Sitten hän kummittelee ja piirtää edellisen ruudun päälle seuraavan ruudun. Näin syntyy teknisesti ronski ja hieman tuhruinen animaatio. Paitsi animaatio, myös yksittäiset ruudut ovat todella hienoja. Etelä-Afrikkalaisen Kentridgen tyypillisiä teemoja ovat köyhälistön oltavat, rasismi ja yksinäisyys.
Gottfried Helnwein - Maalaa valtavia fotorealistisia maalauksia, aiheena kaikki kaupunkinäkymistä ihmisportretteihin. Hienoja maalauksia, jotka näyttävät kuin hieman epäonnistuneilta/epäteräviltä valokuvilta. Myös pastellitöissään on munaa, esimerkkinä "The Death of Pinocchio". Olen plagioinut hänen tyyliään monissa omissa valokuvissani.
Chuck Close - Hylkäsi muodissa olleen abstraktin avant-garden ja ryhtyi maalaamaan valtavia fotorealistisia muotokuvia. Olen nähnyt töitään melko monessa paikassa ympäri nykiä ja olen vaikuttunut. "Pelkkä" todellisuuden kuvaaminen voi olla erittäin radikaalia ja uraaurtavaa.
Jessica Stockholder - Tekee loisteliaita installaatioita räiskyvin värein. Haastatteluissa taiteilijalla ei tunnu olevan mitään sanottavaa, mutta mitä väliä kun työnsä ovat niin mahtavia. Pidän hänen värin käytöstään ja hienoista hajoavista muodoista.
Lauantain toivottu viisu: Lou Reed - Perfect Day
Varmistunut kevätretki: Ensi viikon perjantaina Chicago IL, samana iltana Interpolin keikka, tiistaina Detroit MI, keskiviikkona Toronto ON, perjantaina Niagaran putoukset NY/ON, kenties myös Buffalo NY.
Maalaaminen on minulle ollut aina se juttu jossa saan tehdä juuri sitä mitä itse haluan välittämättä kenenkään muun mielipiteistä, käytännöllisyydestä tai toteutuksen mahdollisuudesta. Maalatessa yleensä vain maalaan jotain sen kummemmin ajattelematta. Jos tuotos miellyttää silmääni, hyvä. Jos kyseessä on uloste, maalaan toisen maalauksen.
Sillä, mitä muut ajattelevat töistäni, ei ole suurta merkitystä. Toki olen erittäin mielissäni jos joku oikeasti pitää tuotoksestani, mutta maalaan pääasiassa itsekkäästi, vain itseäni varten. Tietysti, jos joku pitää maalauksestani niin paljon että haluaa ostaa sen itselleen, sitä parempi, värit ja materiaalit ovat nimittäin kalliita.
Arkkitehtuurissa luon piirroksia, jotka joku toinen sitten tulkitsee fyysiseksi todellisuudeksi. Kuvataiteessa valmistan lopullisen tuotteen täysin itse. Ero on merkittävä, kun kompromisseja ei tarvitse juuri tehdä. Toki materiaalit ja oma tekninen kyvykkyys pakottavat joskus nöyrtymään ja muuttamaan suunnitelmia, mutta pystyn silti ilmaisemaan visioni varsin mutkattomasti.
Tunnilla kysyttiin, että mitä rakastan ja mitä haluaisin palavasti tutkia lisää. En keksinyt muuta kuin että rakastan elämää ja haluan tutkia elämää elämällä. Sain osakseni vilpitöntä naurua. Kornia ehkä jonkun mielestä, minulle totta. Toki löydän joitain yksittäisiä yleisiä asioita joista pidän: arkkitehtuuri, musiikki, pop-kulttuuri, señoritat, urbaani elämä, vaihtoehdot uraputkielämälle, eri maiden kulttuurit, uljailu. On kuitenkin lähes mahdotonta erotella noista asioista yksi ja teeskennellä olevansa siitä niin kiinnostunut että kaikki muu saa jäädä.
Ihailen ihmisiä, jotka kykenevät keskittämään voimansa vain yhteen alueeseen. Jos joku haluaa tutkia ja maalata perunoita koko elämänsä, niin mikäs sen hienompaa. Kuitenkin, kun joku tekee kaikki kuvansa maalaamalla nykypäivän uutistapahtumia raamatun ja kristillisen kirkon kuvakielellä, päässäni alkaa soida kimeä-ääninen hälyytyskello. Eikö tätä ihmistä kiinnosta mikään muu? Itse olen kiinnostunut niin monesta asiasta että kyllästyisin kuoliaaksi jos maalaisin kaikki maalaukseni jonkin yhden tiukan konseptin pohjalta.
Pidän kirkkaista väreistä ja suurista kontrasteista. Tykkään selkeistä muodoista ja tekstuurikontrasteista tyyliin ruostunut pinta - peilipinta. Nautin valon käsittelystä ja varjoista. Aihepiirin rajaaminen kuitenkin tuottaa vaikeuksia...
Tässä vaiheessa tajusin kahlaavani filosofian upottavassa suossa. Melko pian saattaisin jopa sortua nevan silmään. Päätin lopettaa pikkuruista kehää kiertävän synkistelypohdiskeluni alkuunsa ja maalata vain kuvia Nykistä ja sen urbaanista elämästä. Mausteina elementtejä Kaliforniasta. Aiheenani on siis itse kokemani Amerikka... Hiphei!
Tunnilla keskusteltiin siitä että hyvä taiteilija tuntee itsensä ja intohimonsa. Olen samaa mieltä mutta en usko että itseään voi "löytää" lukemalla kirjoja tai tutkimalla jotain aihetta. Luulen että "itse" on luotava elämällä niinkuin haluaa. Ja jos ei tiedä mitä haluaa, niin elää sitten niinkuin lystää.
Emil Beaulieun sanoin:
Philosophy ruins everything
less talk, more action
losers
Muutamia viime kuukausien mielenkiintoisia taiteilijoita (ainakin töidensä puolesta):
Raymond Pettibon - Tekee sarjakuvista ammentavia kuvia hauskoilla teksteillä maustettuna. Hän tuottaa taidetta monen teoksen päivävauhtia ja kokoaa esim. kuukauden aikana tekemänsä piirrokset yhdeksi valtavaksi installaatioksi.
William Kentridge - Tekee hienoja animaatioita antiikkisella tekniikalla. Hän piirtää hiilellä jokaisen ruudun erikseen niinkuin se olisi lopullinen taideteos. Sitten hän kummittelee ja piirtää edellisen ruudun päälle seuraavan ruudun. Näin syntyy teknisesti ronski ja hieman tuhruinen animaatio. Paitsi animaatio, myös yksittäiset ruudut ovat todella hienoja. Etelä-Afrikkalaisen Kentridgen tyypillisiä teemoja ovat köyhälistön oltavat, rasismi ja yksinäisyys.
Gottfried Helnwein - Maalaa valtavia fotorealistisia maalauksia, aiheena kaikki kaupunkinäkymistä ihmisportretteihin. Hienoja maalauksia, jotka näyttävät kuin hieman epäonnistuneilta/epäteräviltä valokuvilta. Myös pastellitöissään on munaa, esimerkkinä "The Death of Pinocchio". Olen plagioinut hänen tyyliään monissa omissa valokuvissani.
Chuck Close - Hylkäsi muodissa olleen abstraktin avant-garden ja ryhtyi maalaamaan valtavia fotorealistisia muotokuvia. Olen nähnyt töitään melko monessa paikassa ympäri nykiä ja olen vaikuttunut. "Pelkkä" todellisuuden kuvaaminen voi olla erittäin radikaalia ja uraaurtavaa.
Jessica Stockholder - Tekee loisteliaita installaatioita räiskyvin värein. Haastatteluissa taiteilijalla ei tunnu olevan mitään sanottavaa, mutta mitä väliä kun työnsä ovat niin mahtavia. Pidän hänen värin käytöstään ja hienoista hajoavista muodoista.
Lauantain toivottu viisu: Lou Reed - Perfect Day
Varmistunut kevätretki: Ensi viikon perjantaina Chicago IL, samana iltana Interpolin keikka, tiistaina Detroit MI, keskiviikkona Toronto ON, perjantaina Niagaran putoukset NY/ON, kenties myös Buffalo NY.
<< Home