Itärannikon tuulia: P.S.1 + 5Ps @ L.I.C. = :D

Nyt ilmat ovat lämmenneet niin mukavasti että tulee taas marssittua paikkaan jos toiseenkin ihan vain hupin vuoksi. Auringon paistaessa NY herää henkiin ja viihteeksi riittää hyvin vaikka katakahvilassa istuskelu ja ihmisten tähyily. Mukavaa on myös kierrellä vielä tuntemattomaksi jääneitä alueita.

Läksin Queensin Long Island Cityyn katsomaan nykytaidetta MoMAn Public School 1 -osastoon. Ja olihan se nyt vain hieno museo. Taide oli MoMAn sankarikokoelmaan verrattuna todella elävää, ei pelkästään merkkinimillä koreilua.

Näyttelyn nimi oli Greater New York, kuraattorit olivat valinneet nähtäväksi yli 160 NY:n alueen taiteilijan tuotoksia. Museossa oli neljä suurta kerrosta, kaikki täynnä hienoja töitä. Maalaukset jäivät sivuosaan, esillä oli lähes kaikkea taiteeksi tai tekotaiteeksi kelpaavaa.

Yhden huoneen täytti itse rakennettu junanrata, jolla yksi vieras kerrallaan saattoi matkustaa. "Junan" ikkunoihiin sitten heijastettiin erilaisia varjoleikkejä kulloisenkin pysähtymispaikan mukaan. Erään käytävän päähän joku oli moukaroinut reiän ulkoseinää, teoksen materiaaleiksi mainittiin mm. tiili, ilma ja auringonvalo. Toinen oli rakentanut toimivan orkesterin teräksestä ja servoista. Yksi huone oli teletappimaisten hirviöiden valtakunta.

Eräs vekkuli oli keksinyt nikkaroida teoksensa jäästä jonka oli sitten pistänyt pakastimeen radion kanssa. Jostain kuului epämääräistä musiikkia. Se tuntui tulevan käytävälle hylätystä pakastinarkusta. Avasin pakastimen ja sieltähän se musa tuli, joku oli vielä askarrellut radion päälle hienon jäälinnan. Yllätyksiä riitti.

Eräässä työssä lattialla oli epämääräinen ympyräsöherrys, jonka keskeltä nousi peilipintainen putki. Kun katsoi putken heijastusta, näki lattialla oleva söhrö muuttui kolmiulotteiseksi valokuvaksi palavasta talosta. Keinonsa kullakin. Hienoja kokeilevia töitä, pahinta taideangstiroskaa ei oltu näyttelyyn kelpuutettu.

Mieleen jäi mm. Tobias Putrih:n loistavat, osittain läpinäkyvät aaltopahviveistokset. Myös alakerran pannuhuoneessa oli myös erittäin mielenkiintoista materiaalia putkien ja muun kellarirakenteiden seassa. Kerros oli melko pimeä, sieltä täältä tilaan tulvi valoa joko pienistä kattoikkunoista tai itse taideteoksista.

Museosta lähdettyäni törmäsin vielä Five Pointsin graffitialueeseen. Pari vanhaa tuotantorakennusta oli päällystetty suihkumaalikuvilla. 5 Pointsiin saa itsekin mennä maalailemaan kun pyytää ensin luvan alueen ylläpitoyhdistykseltä. Harkitsin että josko itsekin kävisin maalailemassa, vaan taitaa tulla spraykannut turhan kalliiksi kun on noita maalauskurssin töitäkin vielä sudittava.

En juurikaan innostu perinteisestä graffititaiteesta, koska lähes kaikki työt ovat niin täysin saman esteettisen tyylin mukaisia. Koukeroisia kirjaimia, linssiheijastuksia ja niin edelleen. En ymmärrä mitä hienoa on askarrella oma "Da M´öB"-nimi tuhannen samanlaisen rinnalle. Pidän jopa puolispontaaneja tägejä paljon hienompina kuin näitä kuluneita, teknisesti hienosti maalattuja "paloja". Poikkeuksena tietenkin Basquiatin kaltaiset sankarit jotka oikeasti tuovat jotain uutta kuluneeseen genreen.

Hienointa 5Ps:ssä oli kuitenkin alueen kollaasimaisuus. Kun heikkoja graffitteja on tarpeeksi, niistä muodostuu erikoinen tekstuuri, jolla ghettorakennukset on päällystetty. Lohkeileva vanha maali ja juuri lisätyt uudet maalaukset luovat muuten tylsiin rakennuksiin edes jonkinlaista kerrostuneisuutta, jota ainakin itse kaupunkitilassa kaipaan.

Täytyypä kierrellä Queensia enemmänkin, hankin myös luvan käydä "The Space" -tilassa. Kyseessä on kaupungin taiteilijoille luovuttama tila, jonne on koottu erilaisia uuden taiteen näytteitä. Tilaan vierailemaan halajava joutuu täyttämään sopimuksen jossa hän sitoutuu astumaan sisään omalla vastuulla ja luopuu oikeuksistaan haastaa tekijät tai tilan omistajat oikeuteen. Saapa nähdä mitä tila sitten pitää sisällään...