Flushing Meadows & Astoria
Varhaisaamullisen espanjan tentin jälkeen päätin lähteä nauttimaan auringosta Queensin Flushing Meadows puistoon. Ei muuta kuin seiskalla päätepysäkille ohi Metsin Stadionin ja NY:n tennisstadionien.
Flushing Meadowsin puistohan oli joskus '30- ja '40-luvulla muutamaan kertaan New Yorkin maailmannäyttelyn areenana. Puistossa on edelleen muutama jämärakennus noilta ajoilta ja myöhemmiltä, muistaakseni '60-luvun messuilta. Siellä täällä vehreyden keskellä hassuja pytinkejä vailla kummempaa funktiota.
Ensimmäisenä silmiini osui Men In Blackin kuvauksia varten uudelleenrakennettu valtava teräsrakenteinen maapallo, maailmannäyttelyn tunnus. Pallo toimi noodina muutamille makeille monuentaaliakseleille, jotka olivat kuin muuan ranskalaisen palatsin pihalta konsanaan. Vain auringonvarjoja kantelevat palvelijat ja ylähuulikireät aateliset puuttuivat.
Vaikka ilma oli mitä mainioin, noin 25 astetta ja aurinkoista, puisto oli melko autio. Ai niin, normaalit ihmisethän ovat tähän aikaan vielä töissä. Muutamia auringonpalvojia, romaaneihinsa syventyneitä kirjasieppoja sekä piknikpariskuntia sentään näkyi.
Seuraavaksi törmäsin hullunkuriseen ulkoilmateatterirakennukseen. Sillä oli ymmyrkäinen kattotakenne ripustettuna brutaalin teräspiikkikruunun varaan. Mokomakin pytinki. Säntäilin sinne tänne ihmettelemässä utopistista rakennetta. Teatteri oli jo parhaat päivänsä nähnyt, maali lohkeili ja paikka oli melko kolkon oloinen. Mukava ylläripylläri kuitenkin.
Vähitellen maleksin puistoa halkovan valtatien yli toiselle puolelle, josta löysin hattarakojun (cloud candy) vierestä Queensin Eläintarhan. Siellä oli muutama heppa ja laama, kenties muitakin, mutta jätin käymättä. En halunnut laaman sylkeä naamani koristeeksi. Sen sijaan huomioni saavutti Terrace in the Park -niminen ulokestruktuuri hieman etäämmällä. Läksin katsomaan.
Puistoterassi oli suuren puoleinen, röyhkeän ulokkeellinen betonirakenne puiston laidalla. Sieltä saattoi sitten ilmeisesti tähyillä puistoa rakettireppuperspektiivistä. Jykevä rakennus oli remontissa joten jatkoin matkaa.
Äreän auringonpalvojarekkakuskin ohitettuani saavuin New Yorkin Tiedekeskuksen pihaan. Pihassa oli kaikenlaisia ihmeellisiä kiipeilyhärpäköitä nuorille tiedemiehenaluille. Olisin tahtonut ilonpitoon mukaan vaan olin väärällä puolen aitaa. Aidan ylittämisellä olisi ollut hintansa ja en halunnut köyhtyä. Tutkailin sen sijaan pihaan tippuneita avaruusraketteja, olivat surkean pienen näköisiä. Telkkarissa ovat mahtavampia. Tiedekeskuksen vieressä oli hieno teräsveistos, joka oli kuin linnun, lentokoneen ja ohjuksen yhdistelmä, ei kuitenkaan teräsmies.
Aikani vielä kierreltyäni ja muutaman geodeesisen teräskuplalintutalon bongattuani suuntasin takaisin metroasemalle. Koska vieressä oli kaksi suurta stadionia ja MTA:n varikko, oli metroaseman sisäänkäynti mitoiltaan varsin mahtipontinen, mieleen tulivat muuan totalitaarivaltiot NY:n maailmannäyttelyn ajoilta.
Seuraavaksi jyristin takaisin länteen kohti Manhattania ja sitten Queensboro Plazalta kohti pohjoista Astoriaan. Astoria on kreikkalaisten ja monien muiden etnisten vähimmistöjen koti. Eloisa paikka heti ensisiemauksella.
Tarkoitus oli käydä Astorian kuulussa Socrates Sculpture Gardenissa Hudsonin rannalla ja niin kävinkin. Puiston anti vaan oli tällä päivämäärällä hieman laihanlainen. Artistét olivat juuri kokoamassa ja suunnittelemassa uusia veistoksia ensi kesäksi ja siksi esillä ei nyt ollut montakaan valmista työtä. No ei lama miestä lannista, kirmailin rantaan katsomaan kevään tuloa.
Hudsonin rannassa hoksasin että Amerikkalaiset eivät ehkä olekaan maailman ympäristöystävällisin kansa. Joessa kellui yhtä jos toista kuonaa ja rannat oli omistettu jätteenkaatoon. Bongasin kelvollisen polkupyörän joesta mutta koska batman-koukkuköyteni oli jäänyt kotiin, jouduin poistumaan tyhjin käsin. Alue oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen. Melko köyhää mutta todella eloisaa aluetta. Mieleen tuli Toronto vilkkaine pikkukatuineen.
Päivä oli kirkas ja kuuma. Meinasin paahteessa polttaa nahkani mutta minähän en pala, hierryin vain hieman. Iltaa kohti onneksi helpotti kun smogi peitti auringon. Hengittäminen tosin hieman vaikeutui mutta viileämpi ilma kompensoi mukavasti. En kuitenkaan ihmettele miksi noin kymmenesosalla Nykin asukkaista, ja yli kolmanneksella Bronxin vilkkaiden osien lapsista, on astma. Kelju smogi ei hyvä smogi.
Istahdin huokaisemaan penkille ja havahduin huomaamaan että käynnissä oli Yankeesin baseball-ottelu. Juniorien tosin. Katselin peliä hetkisen ja kuuntelin metallimailan kilkatusta. Hassu peli. Viimein väsyin ja suuntasin takaisin Jerseyn raittiiseen ilmaan. Ostin Queensista tuliaisiksi rullan maalarinteippiä. Erikiva päivä.
Flushing Meadowsin puistohan oli joskus '30- ja '40-luvulla muutamaan kertaan New Yorkin maailmannäyttelyn areenana. Puistossa on edelleen muutama jämärakennus noilta ajoilta ja myöhemmiltä, muistaakseni '60-luvun messuilta. Siellä täällä vehreyden keskellä hassuja pytinkejä vailla kummempaa funktiota.
Ensimmäisenä silmiini osui Men In Blackin kuvauksia varten uudelleenrakennettu valtava teräsrakenteinen maapallo, maailmannäyttelyn tunnus. Pallo toimi noodina muutamille makeille monuentaaliakseleille, jotka olivat kuin muuan ranskalaisen palatsin pihalta konsanaan. Vain auringonvarjoja kantelevat palvelijat ja ylähuulikireät aateliset puuttuivat.
Vaikka ilma oli mitä mainioin, noin 25 astetta ja aurinkoista, puisto oli melko autio. Ai niin, normaalit ihmisethän ovat tähän aikaan vielä töissä. Muutamia auringonpalvojia, romaaneihinsa syventyneitä kirjasieppoja sekä piknikpariskuntia sentään näkyi.
Seuraavaksi törmäsin hullunkuriseen ulkoilmateatterirakennukseen. Sillä oli ymmyrkäinen kattotakenne ripustettuna brutaalin teräspiikkikruunun varaan. Mokomakin pytinki. Säntäilin sinne tänne ihmettelemässä utopistista rakennetta. Teatteri oli jo parhaat päivänsä nähnyt, maali lohkeili ja paikka oli melko kolkon oloinen. Mukava ylläripylläri kuitenkin.
|  |  |  |  |  |
Vähitellen maleksin puistoa halkovan valtatien yli toiselle puolelle, josta löysin hattarakojun (cloud candy) vierestä Queensin Eläintarhan. Siellä oli muutama heppa ja laama, kenties muitakin, mutta jätin käymättä. En halunnut laaman sylkeä naamani koristeeksi. Sen sijaan huomioni saavutti Terrace in the Park -niminen ulokestruktuuri hieman etäämmällä. Läksin katsomaan.
Puistoterassi oli suuren puoleinen, röyhkeän ulokkeellinen betonirakenne puiston laidalla. Sieltä saattoi sitten ilmeisesti tähyillä puistoa rakettireppuperspektiivistä. Jykevä rakennus oli remontissa joten jatkoin matkaa.
Äreän auringonpalvojarekkakuskin ohitettuani saavuin New Yorkin Tiedekeskuksen pihaan. Pihassa oli kaikenlaisia ihmeellisiä kiipeilyhärpäköitä nuorille tiedemiehenaluille. Olisin tahtonut ilonpitoon mukaan vaan olin väärällä puolen aitaa. Aidan ylittämisellä olisi ollut hintansa ja en halunnut köyhtyä. Tutkailin sen sijaan pihaan tippuneita avaruusraketteja, olivat surkean pienen näköisiä. Telkkarissa ovat mahtavampia. Tiedekeskuksen vieressä oli hieno teräsveistos, joka oli kuin linnun, lentokoneen ja ohjuksen yhdistelmä, ei kuitenkaan teräsmies.
Aikani vielä kierreltyäni ja muutaman geodeesisen teräskuplalintutalon bongattuani suuntasin takaisin metroasemalle. Koska vieressä oli kaksi suurta stadionia ja MTA:n varikko, oli metroaseman sisäänkäynti mitoiltaan varsin mahtipontinen, mieleen tulivat muuan totalitaarivaltiot NY:n maailmannäyttelyn ajoilta.
|  |  |  |  |
Seuraavaksi jyristin takaisin länteen kohti Manhattania ja sitten Queensboro Plazalta kohti pohjoista Astoriaan. Astoria on kreikkalaisten ja monien muiden etnisten vähimmistöjen koti. Eloisa paikka heti ensisiemauksella.
Tarkoitus oli käydä Astorian kuulussa Socrates Sculpture Gardenissa Hudsonin rannalla ja niin kävinkin. Puiston anti vaan oli tällä päivämäärällä hieman laihanlainen. Artistét olivat juuri kokoamassa ja suunnittelemassa uusia veistoksia ensi kesäksi ja siksi esillä ei nyt ollut montakaan valmista työtä. No ei lama miestä lannista, kirmailin rantaan katsomaan kevään tuloa.
Hudsonin rannassa hoksasin että Amerikkalaiset eivät ehkä olekaan maailman ympäristöystävällisin kansa. Joessa kellui yhtä jos toista kuonaa ja rannat oli omistettu jätteenkaatoon. Bongasin kelvollisen polkupyörän joesta mutta koska batman-koukkuköyteni oli jäänyt kotiin, jouduin poistumaan tyhjin käsin. Alue oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen. Melko köyhää mutta todella eloisaa aluetta. Mieleen tuli Toronto vilkkaine pikkukatuineen.
|  |  |  |  |
Päivä oli kirkas ja kuuma. Meinasin paahteessa polttaa nahkani mutta minähän en pala, hierryin vain hieman. Iltaa kohti onneksi helpotti kun smogi peitti auringon. Hengittäminen tosin hieman vaikeutui mutta viileämpi ilma kompensoi mukavasti. En kuitenkaan ihmettele miksi noin kymmenesosalla Nykin asukkaista, ja yli kolmanneksella Bronxin vilkkaiden osien lapsista, on astma. Kelju smogi ei hyvä smogi.
Istahdin huokaisemaan penkille ja havahduin huomaamaan että käynnissä oli Yankeesin baseball-ottelu. Juniorien tosin. Katselin peliä hetkisen ja kuuntelin metallimailan kilkatusta. Hassu peli. Viimein väsyin ja suuntasin takaisin Jerseyn raittiiseen ilmaan. Ostin Queensista tuliaisiksi rullan maalarinteippiä. Erikiva päivä.
|  |
<< Home