Pier 54 - Tuhka lumeksi
Tuli vereksi, veri luuksi, luu puuksi, puu tuhkaksi, tuhka lumeksi. Tänään piipahdin Pier 54:n Nomadimuseossa Hudson-joen rannalla katsomassa Ashes and Snow -valokuva- ja elokuvanäyttelyä.
Aallonmurtajalle oli koottu aika kasa rahtikontteja, jotka muodostivat museon. Kontteja oli käytetty kuin valtavina tiiliskivinä ja rakennettu niistä museolle jykevät ulkoseinät. Peltinen harjakatto oli nomad-hengen mukaisesti tuettu pahviputki-pilareilla. Suunnittelusta vastasi sankariarkkitehti Shigeru Ban.
Hienossa tilassa oli näytteillä Kanadalaissyntyisen Gregory Colbertin eteerisiä valokuvia, jotka oli painettu mitä hienoimmalle käsintehdylle japanilaiselle paperille. Kuvissa ihmiset ja eläimet maleksivat rinta rinnan. Taiteilija uimassa valtavien valaiden seassa, taiteilija tanssimassa norsujen kanssa, nainen nukkumassa gepardin kanssa ja niin edelleen. Rauhallisia ja klassisen kauniita valokuvia.
Hämärä tila oli hienosti valaistu spoteilla ja tunnelma oli kuin helleeniläisessä temppelissä. Konttien välistä sekä konttien ja katon välistä pilkahteli tilaan siellä täällä hieman joen vedestä heijastunutta valoa. Tämä elävöitti näyttelytilaa oivasti. Muutamien konttien väliin oli asennettu kaiuttimia, joista huokui tilaan raukeaa bassovoittoista äänimaisemaa. Tunnelma oli kerrassaan kelpo.
Tilan perällä, perspektiivinäkymän päätteenä, oli pienimittainen teatteri, jossa näytettiin Colbertin tunnin mittaista elokuvaa. Elokuvan teema oli sama kuin valokuvissa: se näytti ihmisen osana luontoa elämässä rinta rinnan eläinten kanssa. Mieleen tuli väkisinkin loistava Baraka-elokuva, mutta sille tasolle tämä tuotos ei päässyt. Omaan makuuni liiankin siloiteltua ja romanttista eeposta.
Kun näyttely loppuu kesällä, valokuvat ja muut tavarat pakataan muutamaan konttiin ja lähetetään laivarahtina seuraavaan näyttelypaikkaan. Siellä sitten taas kootaan vastaava museo käytettävissä olevista joutokonteista. Näin koko museo kulkee maailmaa ympäri. Hieno idea ja hieno kokemus. Itse olisin kaivannut hieman rosoisempia kuvia, mutta kokonaisuutena näyttely oli ainutlaatuinen elämys.
Aallonmurtajalle oli koottu aika kasa rahtikontteja, jotka muodostivat museon. Kontteja oli käytetty kuin valtavina tiiliskivinä ja rakennettu niistä museolle jykevät ulkoseinät. Peltinen harjakatto oli nomad-hengen mukaisesti tuettu pahviputki-pilareilla. Suunnittelusta vastasi sankariarkkitehti Shigeru Ban.
Hienossa tilassa oli näytteillä Kanadalaissyntyisen Gregory Colbertin eteerisiä valokuvia, jotka oli painettu mitä hienoimmalle käsintehdylle japanilaiselle paperille. Kuvissa ihmiset ja eläimet maleksivat rinta rinnan. Taiteilija uimassa valtavien valaiden seassa, taiteilija tanssimassa norsujen kanssa, nainen nukkumassa gepardin kanssa ja niin edelleen. Rauhallisia ja klassisen kauniita valokuvia.
Hämärä tila oli hienosti valaistu spoteilla ja tunnelma oli kuin helleeniläisessä temppelissä. Konttien välistä sekä konttien ja katon välistä pilkahteli tilaan siellä täällä hieman joen vedestä heijastunutta valoa. Tämä elävöitti näyttelytilaa oivasti. Muutamien konttien väliin oli asennettu kaiuttimia, joista huokui tilaan raukeaa bassovoittoista äänimaisemaa. Tunnelma oli kerrassaan kelpo.
Tilan perällä, perspektiivinäkymän päätteenä, oli pienimittainen teatteri, jossa näytettiin Colbertin tunnin mittaista elokuvaa. Elokuvan teema oli sama kuin valokuvissa: se näytti ihmisen osana luontoa elämässä rinta rinnan eläinten kanssa. Mieleen tuli väkisinkin loistava Baraka-elokuva, mutta sille tasolle tämä tuotos ei päässyt. Omaan makuuni liiankin siloiteltua ja romanttista eeposta.
Kun näyttely loppuu kesällä, valokuvat ja muut tavarat pakataan muutamaan konttiin ja lähetetään laivarahtina seuraavaan näyttelypaikkaan. Siellä sitten taas kootaan vastaava museo käytettävissä olevista joutokonteista. Näin koko museo kulkee maailmaa ympäri. Hieno idea ja hieno kokemus. Itse olisin kaivannut hieman rosoisempia kuvia, mutta kokonaisuutena näyttely oli ainutlaatuinen elämys.
|  |  |  |  |
Kuvia, äänestäkää paras (tai huonoin jos sille päälle satutte)
Soitossa: Bloc Party - Compliments
<< Home