Aurinko paistoi

Tänään aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Menin opiskelemaan espanjaa. Tunnilla ihmiset pitivät monotonisia esitelmiä espanjaksi. Opettaja oli tyytyväinen kirjoituksiini, toisiin ei ollut.

Söin aamupalaksi aurinkoisen munakkaan, kaurapuuroa, viinirypäleitä, mangoa ja melonia. Luin USA Today -lehteä ja olin leppoisa. Johnny Depp oli saanut limaa yllensä.

Kävin morjestamassa viime lukukauden studioproffaani. Huomenna menen kertomaan hänelle ja joillekin opiskelijoille Suomen ihmemaasta.

Kävin uimassa. Kroolasin allasta päästä päähän kuin aika poika. Sain krampin jalkaani. Olin unohtanut saippuan asuntolalle.

Lösöilin aktiivisesti ja kävin syömässä illallista. Joku oli tuonut taas mukanaan suklaasuihkulähteen jossa monet sitten dippailivat snacksejaan. Minä en, minun pitää tarkkailla linjojani. Juttelimme Andrean kanssa siitä miten kummaa on lähteä pois. Andrea aikoi jäädä vielä ainakin muutamiksi kuukausiksi. Berlusconilla ei ollut mennyt vaaleissa hyvin.

Sain yötä vasten mahti-idean lähteä studiolle maalaamaan. Velvet Acid Christin ja racingpaperplanesin tahtiin läiskin väriä kankaalle. Toinen maalaus parani, toinen huononi. Päivän väri oli pirteä musta.

Maalasin isompaan maalaukseen mörön lapsuuteni unista. Joskus painajaisissa kohtasin mörön, jolla oli maalaamani kaltainen hahmo, mutta joka toisaalta muistutti tv:n lumisadetta. Niin, olin erityinen jo pienenä. Mörkö aiheutti unissani tasapainon menetystä, maalauksessani se tuo tasapainoa muuten ankeaan sommitelmaan.

Keksin maalauksilleni hienot tekotaiteelliset nimet: Voisin jaksaakin... ja Perhonen. Päätelkää kumpi on kumpi. Kuulokkeeni alkavat taas hajota. Olin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Liekö sitten vain väsymystä.

Nukahtamaisillani päätin kirjoittaa blogiini.