Aprillipäivän ilta
Aprillipäivän iltana päätin lähteä Mercury Loungeen katsomaan soitantaa, oli nimittäin suomalaista orkesteria tarjolla. Niitä ei täällä turhan usein näe.
Helsinkiläinen Iconcrash aloitti illan hienosti. Mukava nähdä suomalainen bändi soittamassa yhdessä mieliklubeistani. Aikaisesta kellonlyömästä johtuen possea ei vielä ollut liiemmälti, mutta yleensä erittäin jähmeä itärannikon yleisö oli kyllä ihan hyvin tunnelmassa mukana. Bändi veti hyvää settiä ja aika moni muukin tuntui pitävän musiikista. Lauluääni olisi saanut olla vähän kovemmalla, muuten tasapainoinen kokonaisuus. Erityisesti pidin kitaroinnista ja rummuista, mutta kyllä bändi muutenkin soittaa osasi. Hyvä show.
Seuraavana soitti Oregonilaisduo Viva Voce. Todella tiukkaa settiä henkeen Radiohead meets the White Stripes. Omintakeista soitantaa. Jossain bändiä oli kuvattu älykkääksi stoner rockiksi ja osittain tämä pitikin paikkansa, mutta koskaan jammailu ei mennyt överiksi kuten monilla kivitysbändeillä. Anita kepitti kitaraa ja baritonia ja lauloi kauniita melodioita, Kevin soitti synaa, keyboardia, rumpuja ja lauloi hänkin. Hienoa flirttailua psykedelian ja kokeellisen konemusiikin kanssa, koko ajan homma pysyi kuitenkin tiukasti hanskassa ja kohtuullisen popissa muodossa. Erittäin mielenkiintoinen orkesteri, suosittelen!
Hengailin erittäin hauskan philadelphialaistytön kanssa, joka osoitti että erittäin kauniitkin ihmiset voivat olla todella mukavia. Juttelimme niitä näitä, täytyy varmaankin käydä nyt siellä Phillyssä tsekkaamassa se Salvador Dalí -näyttely, sitä hän suositteli. Ja tietysti käski testaamaan kuuluisia Philly Cheese Steakeja. Philly on kuulemma kuin NY ilman ihmisten kettupääasennetta. Kuulostaa hyvältä.
Kolmantena lavan ryösti losilaistrio Something for Rockets. Laulaja, Rami "Itzhakin poika" Perlman kuulosti melko vahvasti The Strokesin Julianilta mutta bändin ote niin oli paljon discompi että tiukkaan vertailuun ei juuri ole aihetta. Mukana oli myös annos Baby Daylinerin nerokkuutta. Kauniita melodioita ja tiukkaa elektronista tanssigroovea, välillä jopa pientä DnB -kokeilua. Välillä lavalla kävi sekoilemassa naislaulaja, ja meininki vain parani. Sanoituksetkin olivat hauskoja, käykää kuuntelemassa pändin weppisivuilta näytteitä.
Viimeisenä oli vuorossa illan päänimi Acquiesce, timmi paikallinen rokkibändi. Soittivat melko normaalia modernia rokkia mutta niin asenteella että homma pysyi mielenkiintoisena. Etenkin kitaristi lentoviitosensa kanssa hallitsi lavaa aika suvereenisti. Juhlarokkibändit eivät näytä suuresta kaupungista loppuvan. Hieno päätös illalle vaikka pidinkin edellisistä bändeistä ehkä enemmän.
Loppukevääksi ei näytä loistokeikkojen määrä varsinaisesti vähentyvän, ja suurempia, tunnetumpia bändejäkin riittäisi. Autechre, Amon Tobin, Eagles of Death Metal, New Order (!), Jimmy Chamberlin Complex (taas), NIN ja monta muuta... Tänään olisi NIN:in levynkuuntelubileet Avalonissa, myös Northsixissä olisi hyvää keikkaa tarjolla. Sadeilma ei kuitenkaan houkuttele ulos. Voi tätä elämisen vaikeutta!
Wepit:
Iconcrash
Viva Voce
Something For Rockets
Acquiesce
Helsinkiläinen Iconcrash aloitti illan hienosti. Mukava nähdä suomalainen bändi soittamassa yhdessä mieliklubeistani. Aikaisesta kellonlyömästä johtuen possea ei vielä ollut liiemmälti, mutta yleensä erittäin jähmeä itärannikon yleisö oli kyllä ihan hyvin tunnelmassa mukana. Bändi veti hyvää settiä ja aika moni muukin tuntui pitävän musiikista. Lauluääni olisi saanut olla vähän kovemmalla, muuten tasapainoinen kokonaisuus. Erityisesti pidin kitaroinnista ja rummuista, mutta kyllä bändi muutenkin soittaa osasi. Hyvä show.
Seuraavana soitti Oregonilaisduo Viva Voce. Todella tiukkaa settiä henkeen Radiohead meets the White Stripes. Omintakeista soitantaa. Jossain bändiä oli kuvattu älykkääksi stoner rockiksi ja osittain tämä pitikin paikkansa, mutta koskaan jammailu ei mennyt överiksi kuten monilla kivitysbändeillä. Anita kepitti kitaraa ja baritonia ja lauloi kauniita melodioita, Kevin soitti synaa, keyboardia, rumpuja ja lauloi hänkin. Hienoa flirttailua psykedelian ja kokeellisen konemusiikin kanssa, koko ajan homma pysyi kuitenkin tiukasti hanskassa ja kohtuullisen popissa muodossa. Erittäin mielenkiintoinen orkesteri, suosittelen!
Hengailin erittäin hauskan philadelphialaistytön kanssa, joka osoitti että erittäin kauniitkin ihmiset voivat olla todella mukavia. Juttelimme niitä näitä, täytyy varmaankin käydä nyt siellä Phillyssä tsekkaamassa se Salvador Dalí -näyttely, sitä hän suositteli. Ja tietysti käski testaamaan kuuluisia Philly Cheese Steakeja. Philly on kuulemma kuin NY ilman ihmisten kettupääasennetta. Kuulostaa hyvältä.
Kolmantena lavan ryösti losilaistrio Something for Rockets. Laulaja, Rami "Itzhakin poika" Perlman kuulosti melko vahvasti The Strokesin Julianilta mutta bändin ote niin oli paljon discompi että tiukkaan vertailuun ei juuri ole aihetta. Mukana oli myös annos Baby Daylinerin nerokkuutta. Kauniita melodioita ja tiukkaa elektronista tanssigroovea, välillä jopa pientä DnB -kokeilua. Välillä lavalla kävi sekoilemassa naislaulaja, ja meininki vain parani. Sanoituksetkin olivat hauskoja, käykää kuuntelemassa pändin weppisivuilta näytteitä.
Viimeisenä oli vuorossa illan päänimi Acquiesce, timmi paikallinen rokkibändi. Soittivat melko normaalia modernia rokkia mutta niin asenteella että homma pysyi mielenkiintoisena. Etenkin kitaristi lentoviitosensa kanssa hallitsi lavaa aika suvereenisti. Juhlarokkibändit eivät näytä suuresta kaupungista loppuvan. Hieno päätös illalle vaikka pidinkin edellisistä bändeistä ehkä enemmän.
Loppukevääksi ei näytä loistokeikkojen määrä varsinaisesti vähentyvän, ja suurempia, tunnetumpia bändejäkin riittäisi. Autechre, Amon Tobin, Eagles of Death Metal, New Order (!), Jimmy Chamberlin Complex (taas), NIN ja monta muuta... Tänään olisi NIN:in levynkuuntelubileet Avalonissa, myös Northsixissä olisi hyvää keikkaa tarjolla. Sadeilma ei kuitenkaan houkuttele ulos. Voi tätä elämisen vaikeutta!
Wepit:
Iconcrash
Viva Voce
Something For Rockets
Acquiesce
<< Home