Aina ryhmässä työtäs tee

Tänään oli utopiakurssin jälkeen tarkoitus esitelmäryhmämme kokoontua ja käydä läpi ensi viikolla pidettävää kirjaesitelmäämme teoksesta : A Traveler from Altruria (W.D. Howells). Kävi klassiset. Kolmen hengen suurryhmästämme yksi henkilö ei ollut paikalla ja toinen ei ollut lukenut kirjaa. Hoho!

Meinasin murahtaa, vaan samapa tuo. Teen oman osani ja näytän ahteria muille ryhmätyöläisille, jotka luulevat lentävänsä siivellä. Toisaalta minulle on ihan sama minkä arvosanan saan esitelmästä, esseistä kun on tullut jo ihan hyviä kirjaimia. Ihmettelen vain miten ihmisiä ei huvita käydä kurssilla josta he kuitenkin pulittavat yli kaksi kilotaalaa koulun kirstuun. Hulluja nuo roomalaiset.

Ulkona oli taas lämmintä: yli 60 ähvää. Maiskuttelin lounaskalaa ulkona paitahihasillani. Haistoin ruohon, tunsin asfaltin lemun. Vielä kun nenääni löhähtää jostain pulunpaskan haju niin kesä on virallisesti alkanut. Toinen kesädöfis on pelastusliivien haju. Johtuu ehkä siitä että muinoin menimme aina kesäksi saareen veneellä. Onko muilla sekopäisiä kesähajumuistoja?

Sitten kävin juttelemassa viime syksyn studioproffani kanssa Suomesta. Kerroin että Suomessa opiskelijat eivät maksa vaan heille maksetaan opiskelusta. Kerroin että joskus Tampereen a-osaston vaihtareille tarjotutkin kurssit pidetään suomeksi. Kerroin että suomi kuuluu suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään ja muita hämmästyttäviä tietoja. Proffa katseli suu pyöreänä. Piti kai hulluna, mutta itsepä kyseli.

Professori väläytteli syksyn harjoitustöistämme kokoamaansa powerpoint -esitystä. Vaikka olinkin saada pp-myrkytyksen, täytyy myöntää että kokonaisuudessa kurssilla oli työstetty hyvää settiä. Kehui vievänsä esityksen päättäjille katsastettavaksi. Ties vaikka olisi töillämme vaikutusta päätöksiin. Jos joku rakentaa NJIT:n kampusalueen kulmaan korkean tornin niinkuin ehdotin, vaadin tekijänoikeusrahoja. Ja paljon.

Proffa kyseli että kuinkas pian tulen suomesta takaisin. Nöyrryin ja tunnustin että ainakin vuoden saatte odottaa. Täytyy saada se suomalainen tutkinto alta pois ennenkuin ennättää taas mualimalle lesoilemaan. Kyseli myös sukunimeni yleisyydestä: että tietääkö kaikki saman sukunimen omaavat sitten varmasti kuka olen kun hän tulee suomeen vierailulle. Sanoin että totta hie tietää. Kysyt vaan kadunmieheltä että missä se Juho Tuomioarkkitehti asuu niin kyllä löytyy osoite kartanolle.

Maalikurssilla proffa istutti alas analysoimaan maalausteni psykologista puolta. Yritin teeskennellä että maalauksissa olisi oikeasti jotain syvällistä ja kuvailin eri osien merkitystä kuin kunnon populistipsykologi ainakin. "Ylemmän keskiosan iloinen tummanharmaa ilmaisee halveksuntani seismisten mittaustilastojen nykytilaa kohtaan." Proffa ei niellyt ihan kaikkea, kertoi oman näkemyksensä taulujeni sanomasta. Ja yllättäen olin samaa mieltä. Taulut kertovat modernilla tavalla urbaanista myönteisyydestä. Heh!

Myös taideproffa naureskeli kun kerroin meneväni Suomeen kesällä. Mitä sää ny sinne? Eiksua huvita täällä olla? Kun opiskelija on professorin tulonlähde, kaikki professorit mairittelevat jäämään ja vaihtamaan alaa ja ties mitä.

Läksyksi sain tehtävän tarkastaa muutamia artistéja: Robert Rauschenberg (suurin koskaan elänyt Amerikkalainen taiteilija), Sigmar Polke, Peter Halley, Jonathan Lasker ja tietysti popimpi Basquiat. Hyviltä vaikuttavat. Taidan mennä huomenna katsomaan Basquiat-retrospektiiviä Brooklyn Museumiin.

Soittimessa: Dandy Warhols - Not If You Were The Last Junkie On Earth (Heroin is So Passé)